Jee­sus mai­nit­see omien ope­tus­las­ten­sa tun­to­mer­kik­si sen, et­tä he pi­tä­vät kes­ki­näi­sen rak­kau­den (Joh. 13:35). Kes­ki­näi­nen yh­teys ja rak­kaus muo­dos­ta­vat hy­vän suo­jan, kun Ju­ma­lan lap­si kil­voit­te­lee koh­ti ian­kaik­kis­ta pää­mää­rää, tai­vaan ko­tia.

So­men myö­tä myös suo­ma­lai­nen, van­has­taan mel­ko mal­til­li­nen kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri on saa­nut kii­vai­ta­kin ää­nen­sä­vy­jä, jopa ag­g­res­sii­vi­suut­ta. On help­po löy­tää vaik­ka­pa sa­no­ma­leh­tien si­vuil­ta kes­kus­te­lu­ja, jois­sa osa­puo­let pyr­ki­vään lyö­mään kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­taan ival­la ja yli­mie­li­syy­del­lä.

Us­ko­vai­sel­la on val­vo­mi­sen paik­ka, et­tei täl­lai­nen kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri ja hyök­kää­vä pu­he­ta­pa tar­tu. Sama kos­kee sii­hen liit­ty­vää asen­neil­ma­pii­riä. Sen läh­tö­koh­dan muis­ta­mi­nen, et­tä Ju­ma­la loi jo­kai­sen ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen, aut­taa aset­tu­maan kes­kus­te­lu­kump­pa­nin rin­nal­le – ei ylä- ei­kä ala­puo­lel­le.

On ru­kouk­sen ai­he, et­tei­vät eri­lai­set ajal­li­set asi­at sai­si tul­la rik­ko­maan Ju­ma­lan las­ten vä­lis­tä rak­kaut­ta, jos­ta Jee­sus mai­nit­si. Eri­tyi­ses­ti kiih­ty­vän kes­kus­te­lu­kult­tuu­rin kes­kel­lä saat­taa tun­tua, et­tä rak­kaus on Jee­suk­sen sa­no­jen mu­kai­ses­ti pi­tä­mi­ses­sä.

Vah­vas­ti mie­li­pi­tei­tä ja­ka­vat ja ajal­li­seen elä­mään kuu­lu­vat asi­at, ku­ten esi­mer­kik­si po­li­tiik­ka, on py­rit­ty pi­tä­mään pois sil­loin, kun ko­koon­nu­taan yh­teen Ju­ma­lan sa­nan ää­reen. Näin on jä­tet­ty ti­laa sil­le, et­tä sie­lu tu­lee ra­vi­tuk­si ja evan­ke­liu­min osal­li­suu­den ko­ke­mus vah­vis­tuu.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja on myös Ju­ma­lan las­ten vä­li­sen rak­kau­den vas­tus­ta­ja, joka pyr­kii rik­ko­maan rak­kaut­ta ja nos­tat­ta­maan us­ko­vai­set toi­si­aan vas­taan. Tätä kaut­ta sie­lun­vi­hol­li­nen pyr­kii ja­ka­maan Kris­tuk­sen lau­maa ja joh­dat­ta­maan lau­mas­ta eril­leen jou­tu­neen lam­paan pois Hy­vän Pai­me­nen luo­ta.

Eri­lais­ten mie­li­pi­tei­den ja nä­ke­mys­ten kes­kel­lä tar­vi­taan us­kon tuo­maa nöy­ryyt­tä, toi­nen tois­tem­me kun­ni­oi­tus­ta ja myös an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia sil­loin, jos olem­me lou­kan­neet tois­ta tai jou­tu­neet muu­toin syn­tiin.

Us­ko­vais­ten vä­li­nen rak­kaus nä­kyy ar­mol­li­suu­te­na toi­sia koh­taan. Rak­kaus aut­taa an­ta­maan toi­sel­le an­teek­si, vaik­ka oli­si­kin tul­lut lou­ka­tuk­si.