Van­hus­ten­hoi­don epä­koh­dat ovat he­rät­tä­neet ky­sy­myk­sen sii­tä, ovat­ko suo­ma­lais­ten ar­vot muut­tu­neet ko­vem­paan suun­taan. Ylen haas­tat­te­le­ma ar­vo­tut­ki­ja on sitä miel­tä, et­tä asi­an nos­tat­ta­ma kohu ker­too juu­ri päin­vas­tais­ta: täl­lais­ta ei Suo­mes­sa hy­väk­sy­tä.

Kan­sain­vä­lis­tä ar­vo­tut­ki­mus­ta on teh­ty sään­nöl­li­ses­ti 1970-lu­vul­ta läh­tien. Niis­tä on käy­nyt il­mi, et­tä ar­vot muut­tu­vat kaik­ki­al­la hy­vin hi­taas­ti, mut­ta esi­mer­kik­si ta­lou­del­li­set la­ma­kau­det saat­ta­vat nä­kyä tu­lok­sis­sa usei­ta vuo­sia. Ar­vot ki­ris­ty­vät, kun ruu­as­ta tu­lee puu­tet­ta.

Tut­ki­mus­tu­los­ten mu­kaan suo­ma­lais­ten ar­vot ei­vät ole muut­tu­neet rat­kai­se­vas­ti ma­te­ri­a­lis­ti­sem­mik­si tai ra­ha­kes­kei­sem­mik­si vii­me ai­koi­na. Vain pie­ni osa suo­ma­lai­sis­ta nos­taa ra­han ja ta­lou­del­li­sen me­nes­tyk­sen tär­keim­pien asi­oi­den jouk­koon.

Enem­mis­töl­le suo­ma­lai­sis­ta on tär­ke­ää, et­tä kai­kil­la kan­sa­lai­sil­la oli­si tasa-ar­voi­set mah­dol­li­suu­det elää ja ke­hit­tää it­se­ään. Tä­män ar­von ta­voit­te­lu ja sen eteen teh­ty työ nä­kyy suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa, jos­sa köy­hän­kin on mah­dol­lis­ta pon­nis­taa kor­ke­al­le.

Ar­vo­tut­ki­muk­set ei­vät ta­voi­ta ko­vin sy­väl­li­ses­ti maal­lis­tu­mis­ta, joka nä­kyy ti­las­tol­li­se­na to­si­a­si­a­na vaik­ka­pa kir­kos­ta ero­a­mis­mää­ris­sä ja kas­tei­den vä­he­ne­mi­ses­sä. Eh­kä kyse on sii­tä, mi­ten ar­vot on ka­te­go­ri­soi­tu ja mit­kä asi­at on yli­pää­tään mää­ri­tel­ty ar­voik­si.

Jois­sa­kin tut­ki­muk­sis­sa maal­lis­tu­mi­nen nä­kyy muun mu­as­sa si­ten, et­tä pe­rin­tei­sik­si mää­ri­tel­lyt ar­vot ovat me­net­tä­neet mo­nen suo­ma­lai­sen koh­dal­la mer­ki­tys­tään. Esi­mer­kik­si van­hem­pia ei kun­ni­oi­te­ta en­ti­seen ta­paan. Toi­saal­ta vaik­ka­pa re­hel­li­syys on edel­leen suo­ma­lai­sil­le tär­ke­ää.

Vii­me vuo­si­na nos­tees­sa ovat ol­leet maa­il­man­laa­jui­seen vas­tuu­seen liit­ty­vät ar­vot, ku­ten il­mas­ton­suo­je­lu. Sen koh­dal­la on näh­tä­vis­sä, mi­ten uu­si ar­vo lä­päi­see ver­rat­tain no­pe­as­ti va­kiin­tu­neen ar­vo­ken­tän.

Ky­se­ly­tut­ki­mus­ten koh­dal­la on hyvä muis­taa se­kin, et­tä ih­mi­sel­lä on suu­ri kiu­saus vas­ta­ta ar­vo­ja kos­ke­vaan ky­se­lyyn ihan­teen­sa, ei käy­tän­tön­sä mu­kai­ses­ti.

Tä­män leh­den si­säl­tä­mäs­tä tut­ki­jan ar­tik­ke­lis­ta käy sel­ke­äs­ti il­mi, et­tä jos ih­mi­sen käy­tös kie­lii toi­sen­lai­sis­ta ar­vois­ta kuin hä­nen pu­heen­sa, teot pai­na­vat sa­no­ja enem­män. Jee­suk­sen oh­je on­kin edel­leen toi­mi­va: tee toi­sel­le, ku­ten toi­vot it­sel­le­si teh­tä­vän.

Ku­vi­tus­ku­va: H. H.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.2.2019