Ih­mi­set ovat kaut­ta ai­ko­jen yrit­tä­neet tut­kia ja pää­tel­lä, mitä kuo­le­man jäl­keen ta­pah­tuu. Se on kui­ten­kin jää­nyt sa­lai­suu­dek­si.

Raa­ma­tun mu­kaan kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la, Luo­ja, lah­joit­taa ih­mi­sel­le elä­män. Ju­ma­lan kä­des­sä ja hal­lin­nas­sa on myös ih­mi­se­lä­män päät­ty­mi­nen. (1. Sam. 2:6.)

Kuo­le­ma tuli ih­mi­sen osak­si syn­tiin­lan­kee­muk­sen myö­tä, kos­ka syn­nin palk­ka on kuo­le­ma (Room. 6:23). Ju­ma­la kui­ten­kin lu­pa­si val­mis­taa ih­mi­sel­le va­pau­tuk­sen syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta.

Ih­mi­nen saat­tai­si mie­lel­lään unoh­taa ole­van­sa kuo­le­vai­nen, jot­ta vält­tyi­si han­ka­lil­ta poh­din­noil­ta. Kris­ti­nus­kon kes­kei­sin sa­no­ma ei väis­tä tätä elä­män pe­rus­ky­sy­mys­tä, vaan ot­taa sii­hen vah­vas­ti kan­taa. Evan­ke­liu­mi on iloi­nen sa­no­ma syn­tien so­vit­ta­jas­ta ja kuo­le­man voit­ta­jas­ta, ylös­nous­sees­ta Kris­tuk­ses­ta.

Jee­sus osoit­ti toi­min­nal­laan, et­tä hä­nel­lä on val­ta ja voi­ma jopa he­rät­tää ih­mi­nen kuol­leis­ta. Ys­tä­vän­sä La­sa­ruk­sen hau­dal­le men­nes­sään hän lu­pa­si: ”Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin.” (Joh. 11:25.)

Ju­ma­lan lu­pauk­set täyt­tyi­vät pää­si­äi­se­nä. Jee­sus voit­ti kuo­le­mal­laan ja ylös­nou­se­mi­sel­laan kuo­le­man ja kai­ken pa­han val­lan. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa: ”Hän on ku­kis­ta­nut kuo­le­man ja tuo­nut va­loon elä­män ja ka­to­a­mat­to­muu­den lä­het­tä­mäl­lä maa­il­maan evan­ke­liu­min” (2. Tim. 1:10).

Paa­va­li ver­taa kuol­lei­den ylös­nou­se­mus­ta sie­me­nes­tä läh­te­vään kas­vuun. Sa­moin kuin maa­han kyl­vet­ty sie­men kuo­lee, jot­ta sii­tä nou­see uu­si kas­vi, myös ih­mis­ruu­miin tu­lee kuol­la, jot­ta se Kris­tuk­sen toi­sen tu­le­mi­sen päi­vä­nä nou­see kirk­kaa­na ja ka­to­a­mat­to­ma­na ylös­nou­se­mus­ruu­mii­na. (1. Kor. 15:35–44.)

Elä­vä us­ko an­taa ih­mi­sel­le toi­von ikui­ses­ta elä­mäs­tä ja jäl­leen­nä­ke­mi­ses­tä. Kris­ti­tyl­le kuo­le­ma ei mer­kit­se kai­ken lop­pua, vaan ikui­sen ilon ja rau­han al­kua. Van­han tes­ta­men­tin pro­feet­ta lu­paa, et­tä Ju­ma­la luo ker­ran kai­ken uu­dek­si. Men­nei­tä ei enää muis­tel­la, ne ei­vät nou­se mie­leen. (Jes. 65:17.) Elä­mä tai­vaas­sa on iloa ja rie­mua.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.3.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.