Eräs eri puolilla maapalloa asunut ja työskennellyt asiantuntija totesi, että eri kulttuureissa asuvia ihmisiä, niin rikkaita ja köyhiä kuin oppineita ja oppimattomia, yhdistää tarve tulla aidosti kohdatuksi. Se on eräs ihmisen perustarpeista.
Ystävien ja läheisten, onnellisten ja menestyvien ihmisten kohtaaminen on meille yleensä luontaista ja helppoa. Saatamme kokea kohtaamisen miellyttäväksi, koska koemme saavamme kohtaamisesta usein myös itse jotain.
Sen sijaan elämässään suuriin vaikeuksiin joutunutta ihmistä on monesti vaikeampi kohdata. Kyse ei ole useinkaan siitä, ettemmekö haluaisi kohdata häntä. Emme vain tiedä, miten kohtaamisen tulisi tapahtua tai mitä meidän tulisi sanoa ja välttelemme sen vuoksi vaikeuksiin joutunutta. Aidossa kohtaamisessa ei kuitenkaan aina tarvita sanoja, syvällisiä kysymyksiä tai paneutumista vaikeisiin asioihin. Usein riittää yksinkertainen, aidosti arvostava hetki toisen ihmisen lähellä.
Hyvä ja aito kohtaaminen on pyyteetöntä. Sen keskiössä on ihminen, ei hänen sosiaalinen asemansa, ulkonäkönsä tai edes hänen käytöksensä. Kohtaaminen vaatii joskus myös vaivannäköä ja uhrautumista ilman vastapalveluodotuksia.
Kohtaamiseen tuo oman haasteensa se, että kohtaamista kaipaava saattaa joskus käyttäytyä torjuvasti. Vaikeuksien keskellä yksin jäänyt, väsynyt ja masentunut ihminen saattaa muuttua epäsosiaaliseksi ja syrjäytyä. Kehon kieli voi viestiä halusta olla yksin, vaikka sisin kaipaisi lähelle arvostavaa ja ymmärtävää ihmistä. Jos tällainen ihminen ei saa apua syrjäytymiseensä, kohtaamiseen tarvitaan ääritilanteessa ammatillisesti asiaa hoitava viranomainen.
Yhteisö voi olla parhaimmillaan hoitava, kun yksilö tarpeineen ja vaikeuksineen tulee siinä huomioiduksi. On myös mahdollista, että tiiviissäkin yhteisössä talouden, terveyden, avioliiton, perheen tai työttömyyden vakavaan kriisiin ajautunut ihminen jää yksin. Vaikeuksissa olevan ihmisen hätä saatetaan tiedostaa ja siitä ehkä myös puhutaan, mutta kenelläkään ei ole rohkeutta kohdata häntä.
Kesän suurissa seuroissa tapaamme lukuisia tuttavia, läheisiä ja ystäviä. Parhaimmillaan siellä toteutuu myös aitoja, todellisia kohtaamisia. On hyvin arvokasta, jos joku yksinäinen, vaikeuksia kohdannut lähimmäisemme saa seurojen keskellä kokea tulleensa aidosti kohdatuksi.
Jos tiedämme jonkun lähimmäisen kärsivän yksinäisyydestä, on meidän hyvä lähestyä häntä Kristuksen mielellä. Jeesus antoi omalla toiminnallaan useita esimerkkejä kohtaamisesta. Eräs niistä on väärän elämäntapansa vuoksi syrjäytyneen syntisen naisen kohtaaminen Sykarin kaivolla (Joh. 4). Vaikka Jeesus tiesi naisen elämästä kaiken, hänen keskusteluavauksensa oli arvostava ja rohkaiseva. Hän asettui naisen kanssa samalle tasolle.
Opettava kohtaaminen tapahtui myös Golgatalla. Jeesus vastasi rikollisen ahdistuneeseen hätähuutoon lupaamalla tälle ehdoitta arvokkaimman lahjan, minkä epäonnistunut voi saada: ”Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43).
Teksti on julkaistu Päivämiehessä 11.6.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys