Ih­mis­suh­tei­den syn­ty ja yl­lä­pi­to edel­lyt­tä­vät vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja kom­mu­ni­kaa­ti­o­ta ih­mis­ten kes­ken. Tar­vi­taan em­pa­ti­aa, kun­ni­oi­tus­ta, yh­teis­tä ai­kaa ja en­nen kaik­kea rak­kaut­ta.

Ih­mi­se­lä­män en­sim­mäi­nen ih­mis­suh­de syn­tyy vau­van ja äi­din vä­lil­lä. Vau­va on jo en­nen syn­ty­mään­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa äi­din ja ym­pä­ris­tön kans­sa. Syn­ty­män jäl­keen keh­key­tyy ih­mis­suh­tei­ta ko­din pii­ris­sä lä­heis­ten kes­ken ja myö­hem­min ka­ve­rei­den kans­sa.

Ih­mis­suh­teet vai­kut­ta­vat elä­mään ja hy­vin­voin­tiin erit­täin pal­jon. Hy­vät ih­mis­suh­teet luo­vat vah­van tu­ki­ver­kon ja pe­rus­tan. Ne edis­tä­vät hy­vin­voin­tia ja ter­veyt­tä.

Ai­na yh­des­sä­o­lo ei kui­ten­kaan ole on­gel­ma­ton­ta. Huo­not tai rik­kou­tu­neet ih­mis­suh­teet tuo­vat pa­hoin­voin­tia.

Ih­mis­suh­teet voi­vat men­nä pie­leen mo­nen syyn vai­ku­tuk­ses­ta. Eri­lai­set ar­vot, kom­mu­ni­kaa­ti­o­vai­keu­det tai per­soo­nal­li­suu­se­rot voi­vat al­tis­taa sil­le. Ih­mis­suh­teet voi­vat ol­la ko­e­tuk­sel­la myös haas­ta­vis­sa elä­män­vai­heis­sa, ku­ten ruuh­ka­vuo­sien ja sai­ras­tu­mis­ten ai­ka­na.

Oman per­heen ja ko­din hy­vän il­ma­pii­rin ra­ken­ta­mi­nen mer­kit­see mui­den per­heen­jä­sen­ten kuun­te­le­mis­ta ja kun­ni­oit­ta­mis­ta sekä toi­vei­den huo­mi­oi­mis­ta.

Ih­mis­suh­teet vaih­tu­vat osit­tain elä­män ai­ka­na. Sa­man­kin ih­mi­sen kans­sa voi ol­la eri­lai­sia vai­hei­ta, ja joku vä­lil­lä etäi­sem­mäk­si muut­tu­nut ih­mis­suh­de eh­kä löy­tyy uu­des­taan otol­li­sen ajan koit­ta­es­sa.

Jos­kus ih­mi­nen voi ko­kea ole­van­sa yk­sin suu­ren jou­kon kes­kel­lä, ja uu­sien ih­mis­suh­tei­den muo­dos­ta­mi­nen tun­tuu to­del­la vai­ke­al­ta.

Ai­van eri­tyi­nen Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tal­le ra­ken­net­tu ih­mis­suh­de on mie­hen ja nai­sen vä­lil­le sol­mit­tu pyhä avi­o­liit­to. Ajan mur­rok­sen kes­kel­lä sitä py­ri­tään mur­ta­maan mo­nin kei­noin. Ju­ma­lan sana ke­hot­taa ra­kas­ta­maan avi­o­puo­li­so­aan hy­vi­nä ja pa­hoi­na päi­vi­nä ai­na kuo­le­maan as­ti.

Kun avi­o­puo­li­soi­den kes­ken val­lit­see kun­ni­oi­tus ja rak­kaus, pe­rus­ta ko­din ih­mis­suh­teil­le ja il­ma­pii­ril­le on kun­nos­sa.

Eri­lai­set tun­teet ja haas­ta­vat ti­lan­teet ovat osa elä­mää. Jos­kus asi­oi­ta on hyvä ja­kaa ja poh­tia am­mat­ti­lai­sen kans­sa. Vai­ke­at­kin sol­mut voi­vat avau­tua.

Elä­män rik­ki­näi­syy­den kes­kel­lä tu­lee epä­on­nis­tu­mi­sia ei­kä mi­kään ih­mis­suh­de ole täy­del­li­nen. Sen vuok­si täy­del­li­nen evan­ke­liu­mi kor­jaa rik­koon­tu­nei­ta ih­mis­suh­tei­ta. Paa­va­li an­toi hy­vän neu­von ih­mis­ten vä­li­seen kans­sa­käy­mi­seen. ”So­pi­kaa rii­tan­ne, en­nen kuin au­rin­ko las­kee” (Ef. 4:26).

Teks­ti: Ol­li Lohi

Ku­vi­tus­ku­va: Mar­ket­ta Lu­mi­jär­vi

Jul­kais­tu Lä­he­tys­leh­des­sä 10.4.2019