Tu­le­van sun­nun­tain kir­kol­li­se­na ai­hee­na on ”Tai­vaan kan­sa­lai­se­na maa­il­mas­sa”. Ai­he py­säyt­tää miet­ti­mään omia ar­vo­ja sekä paik­kaa ja ti­laa täs­sä maa­il­mas­sa ja yh­teis­kun­nas­sa.

Mo­ni­kult­tuu­ri­ses­sa maa­il­mas­sam­me kan­sain­vä­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus ja tie­don­vä­li­tys yh­dis­tä­vät läh­tö­koh­dil­taan hy­vin­kin eri­lai­sia ih­mi­siä. Jo­kai­nen ih­mi­nen on yk­si­lö ja elää si­dok­sis­sa ym­pä­röi­vään maa­il­maan ja yh­teis­kun­taan. Kai­kil­la on oi­keus ra­ken­taa yh­teis­kun­taa omal­la elä­mäl­lään ja osal­lis­tu­mal­la myös yh­teis­ten asi­oi­den hoi­toon. Ju­ma­lan sana neu­voo ra­ken­ta­maan oman asuin­paik­ka­kun­tan­sa me­nes­tys­tä. Sen vuok­si on hyvä, et­tä löy­tyy ih­mi­siä, jot­ka osal­lis­tu­vat sekä yh­teis­kun­nal­li­seen et­tä kir­kol­li­seen pää­tök­sen­te­koon.

Ih­mis­ten ajat­te­lu ja elä­män­ta­pa ovat ene­ne­väs­sä mää­rin ir­tau­tu­mas­sa Raa­ma­tun ope­tuk­ses­ta. Yhä use­am­min Raa­mat­tua tul­ki­taan ih­mis­ten tar­peis­ta kä­sin ja ih­mis­mie­li­pi­de pai­naa enem­män kuin Ju­ma­lan sana. Maal­lis­tu­mi­sen kes­kel­lä ei ole ai­na help­poa pu­hua ja pi­tää esil­lä pe­rin­teis­tä raa­mat­tu­nä­ke­mys­tä.

Yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­seen ja pää­tök­sen­te­koon liit­tyy pal­jon ar­vo­va­lin­to­ja. Raa­ma­tun kes­tä­vil­le ar­voil­le ra­ken­tu­nut elä­mä tuo siu­nauk­sen sekä yk­si­löl­le et­tä yh­teis­kun­nal­le. Elä­vä us­ko syn­nyt­tää sy­dä­mes­sä rau­han ja ilon. Sen vuok­si on tär­ke­ää pi­tää roh­ke­as­ti esil­lä sii­tä nou­se­via ar­vo­ja. Kun vas­tuun­kan­ta­jan elä­mä ra­ken­tuu Raa­ma­tun va­raan, hän vies­tii toi­min­nal­laan kris­til­li­sis­tä elä­mä­nar­vois­ta ja raa­ma­tul­li­ses­ta ih­mis­kä­si­tyk­ses­tä.

Yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­ses­sa tar­vi­taan myös us­kon­to­jen vä­lis­tä vuo­ro­pu­he­lua. Se on vält­tä­mä­tön­tä yh­teis­kun­nas­sa, jos­sa eri us­kon­to­kun­tien kan­nat­ta­jat elä­vät rin­nak­kain. Kris­tit­tyi­nä mei­dän on va­rot­ta­va pi­tä­mäs­tä mui­den us­kon­to­jen edus­ta­jia vi­hol­li­si­na ja ta­hal­li­ses­ti louk­kaa­mas­ta hei­dän py­hi­nä pi­tä­mi­ään asi­oi­ta. Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, et­tä mei­dän tu­li­si tin­kiä omis­ta opin­kä­si­tyk­sis­täm­me. Vuo­ro­pu­he­lus­sa on tär­ke­ää, et­tä mo­lem­mat osa­puo­let tuo­vat omat nä­ke­myk­sen­sä ja nii­den pe­rus­te­lut avoi­mes­ti esil­le, mut­ta ovat sa­mal­la val­miit kuun­te­le­maan tois­ta osa­puol­ta.

Ih­mi­sen tär­kein asia on Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen. Tu­le­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus sa­noo seu­raa­jis­taan: ”Mi­nun kirk­kau­te­ni on tul­lut jul­ki heis­sä” (Joh. 17:10). Näin jo­kai­nen Ju­ma­lan lap­si toi­mii Ju­ma­lan lä­het­ti­lää­nä, va­lo­na ja suo­la­na täs­sä maa­il­mas­sa, niin työs­sä ja kou­lus­sa kuin ko­to­na ja va­paa-ai­ka­na. Eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa Ju­ma­lan lap­si saat­taa koh­da­ta ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­a­vat kes­kus­tel­la us­kon pe­rus­teis­ta. Vie­lä on lä­he­tys­työn ai­ka.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.5.2014.