Keskustelua uskonnonvapaudesta ja lapsen oikeudesta oman uskonnon opetukseen on käyty viime vuosina niin varhaiskasvatukseen kuin perusopetukseen liittyen. Monet puheenvuorot ja niitä seuranneet käytännön toimenpiteet ovat karsineet muun muassa seurakuntien järjestämiä tilaisuuksia.
Positiivisen uskonnonvapauden näkökulma on jäänyt monissa tilanteissa taka-alalle. Aiheeseen liittyviä kysymyksiä ei ole aina käsitelty riittävästi eri osapuolten välillä ja tietyt yhteistyötoiminnat on päätetty lakkauttaa. Muutos aikaisempaan yhteistyökäytäntöön on huomattava.
Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan seurakunta voi edelleen tehdä yhteistyötä päiväkotien kanssa ja toimia koulun tarjoaman katsomuskasvatuksen tukena. Tässä lehdessä oleva artikkeli avaa aihetta nykyisen varhaiskasvatussuunnitelman ja positiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta.
Nopea maallistuminen ja arvomurros ovat aiheuttaneet sen, että monet koulut ja päiväkodit ovat luopuneet perinteisistä yhteistyömuodoista seurakuntien kanssa. Sellaiset ajatukset monikulttuurisuudesta, missä kiistetään uskonnon tai historian merkitys ajallemme, ovat lopulta kestämättömiä. Oman uskonnon ja historian tuntemus antaa rakentavia lähtökohtia moniarvoisen ja -kulttuurisen tulevaisuuden kohtaamiseen niin kotimaassa kuin maailmallakin.
Kristilliset tavat ja juhlat ovat yhä merkittävä osa suomalaisten lasten kulttuurista perintöä. Yhteiskunnan tehtävänä on turvata uskonnonvapaus ja luoda edellytykset sen toteutumiseen. Uskonto on maamme historiassa nähty pitkään myönteisenä yksilöä, yhteisöjä ja koko yhteiskuntaa rakentavana tekijänä.
Suomessa perustuslaki turvaa meille jokaiselle uskonnon- ja omantunnonvapauden. Jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Toisaalta kukaan ei myöskään ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Lapsen osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin päättävät huoltajat. Jotta postiivinen uskonnonvapaus voisi toteutua varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, se edellyttää luottamuksellista, avointa ja hyvää yhteistyötä eri osapuolten välillä. Näin toimien voidaan toteuttaa arvokasta positiivisen uskonnonvapauden periaatetta.
Kuvituskuva: Kari Vengasaho
Julkaistu Päivämiehessä 15.5.2019
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.