En­si sun­nun­tai­na vie­tet­tä­vä hel­lun­tai kuu­luu pää­si­äi­sen ja jou­lun ohel­la kol­men suu­rim­man kris­til­li­sen juh­lan jouk­koon. Hel­lun­tai­päi­väs­tä al­kaa kirk­ko­vuo­den pi­sin pää­jak­so, hel­lun­tain jäl­kei­nen ai­ka. Täl­löin py­hä­päi­vien ai­heet ja evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat us­kon il­me­ne­mi­ses­tä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa ja sen jä­sen­ten elä­mäs­sä sekä sii­tä, mitä Kris­tuk­sen seu­raa­mi­nen on käy­tän­nös­sä.

Kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan per­soo­nal­li­suuk­sis­ta Pyhä Hen­ki on kaik­kein vai­kein ym­mär­tää. Ken­ties juu­ri tä­män vuok­si Pyhä Hen­ki usein si­vuu­te­taan hen­gel­li­ses­sä pu­hees­sa. Py­hän Hen­gen mer­ki­tys on kui­ten­kin rat­kai­se­va ih­mi­sen pe­las­tu­mi­sen kan­nal­ta.

Lut­her se­lit­tää Vä­häs­sä ka­te­kis­muk­ses­saan Py­hän Hen­gen mer­ki­tys­tä: ”Us­kon, et­ten voi omas­ta jär­jes­tä­ni en­kä voi­mas­ta­ni us­koa Her­raa­ni Jee­suk­seen Kris­tuk­seen en­kä pääs­tä hä­nen luok­seen, vaan et­tä Pyhä Hen­ki on kut­su­nut mi­nut evan­ke­liu­min vä­li­tyk­sel­lä, va­lais­sut mi­nut lah­joil­laan, py­hit­tä­nyt ja säi­lyt­tä­nyt mi­nut oi­ke­as­sa us­kos­sa.”

Raa­ma­tun mu­kaan Pyhä Hen­ki liit­tää Ju­ma­lan lap­set yh­dek­si Ju­ma­lan seu­ra­kun­nak­si, joka on Kris­tuk­sen ruu­mis maan pääl­lä. Kirk­kom­me vuo­den 1948 kris­ti­nop­pi to­te­aa, et­tä Kris­tuk­sen työ maan pääl­lä jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan (KO 44).

Pyhä Hen­ki pu­hut­te­lee ih­mi­siä kaik­ki­al­la, mut­ta kuu­lut­taa syn­neis­tä va­paut­ta­vaa evan­ke­liu­mia seu­ra­kun­tan­sa vä­li­tyk­sel­lä. Jo­kai­nen Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan jä­sen on Py­hän Hen­gen pap­pi, jol­la on Ju­ma­lan val­tuu­tus saar­na­ta evan­ke­liu­mia.

Hel­lun­tain sa­no­ma tuo yk­si­lö­kes­kei­seen ai­kaam­me muis­tu­tuk­sen seu­ra­kun­ta­yh­tey­den mer­ki­tyk­ses­tä. Raa­mat­tu ke­hot­taa us­ko­vai­sia ko­koon­tu­maan yh­teen: ”Me em­me saa lyö­dä lai­min seu­ra­kun­tam­me yh­tei­siä ko­kouk­sia, niin kuin muu­ta­mil­la on ta­pa­na” (Hepr. 10:25). Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa saam­me kuul­la elä­vää Ju­ma­lan sa­naa ja vah­vis­tua yh­tei­ses­sä us­kos­sa.

Hel­lun­tai­na Pyhä Hen­ki las­keu­tui ope­tus­las­ten pääl­le nä­ky­väl­lä ta­val­la tu­len­lies­ko­jen muo­dos­sa (Ap. t. 2). Py­hän Hen­gen saa­mi­nen nä­kyy ny­ky­ään­kin ih­mi­sen elä­mäs­sä, sil­lä pa­ran­nus­ta seu­raa halu tais­tel­la evan­ke­liu­min voi­mal­la syn­tiä vas­taan. Jo­kai­sen Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­meen so­pii Daa­vi­din ru­kous: ”Ju­ma­la, luo mi­nuun puh­das sy­dän ja an­na mi­nul­le uu­si, vah­va hen­ki. älä hei­tä mi­nua pois kas­vo­je­si edes­tä, älä­kä ota mi­nul­ta pois Py­hää Hen­ke­ä­si.” (Ps. 51:10–11.)

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 20.5.2015.