Vii­me päi­vi­nä me­di­as­sa on ol­lut esil­lä oi­keu­den­käyn­ti, jol­la on vah­va yh­teys sekä sa­nan- et­tä us­kon­non­va­pau­teen. Ky­sees­sä on his­to­ri­al­li­nen oi­keusp­ro­ses­si, joka on he­rät­tä­nyt kiin­nos­tus­ta ko­ti­maam­me li­säk­si myös kan­sain­vä­li­ses­ti. Pää­ky­sy­mys on, kuin­ka Raa­mat­tua ja sen teks­te­jä voi si­tee­ra­ta ja käyt­tää mie­li­pi­teis­sä ja jul­kai­suis­sa. It­se Raa­ma­tun si­säl­lös­tä tai sen sa­no­mas­ta ei ole kiis­taa, vaan sen käy­tös­tä.

Oi­keus­ta­pauk­sen si­säl­lös­tä on teh­ty mo­nen­lai­sia ar­vi­oin­te­ja ja tul­kin­to­ja. On ky­syt­ty muun mu­as­sa sitä, on­ko syyt­teet nos­tet­tu tar­koi­tus­ha­kui­ses­ti tai ide­o­lo­gi­sis­ta syis­tä. Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on yh­tääl­tä esi­tet­ty huol­ta sii­tä, voi­ko Raa­ma­tun sa­no­maa enää va­paas­ti tuo­da esil­le oman us­kon, va­kau­muk­sen ja mie­li­pi­teen pe­rus­ta­na. Toi­saal­ta on myös ky­syt­ty, on­ko joku ih­mi­nen tai ih­mis­ryh­mä ase­tet­tu vä­hem­pi­ar­voi­seen ase­maan sa­man sa­nan pe­rus­teel­la.

Kes­kus­te­lua lei­maa vas­tak­kai­na­set­te­lu, eri­tyi­ses­ti me­di­as­sa ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Kär­jis­tyk­set ja vas­tak­kai­na­set­te­lu es­tä­vät usein kuu­le­mas­ta, mitä eri osa­puo­let sy­vim­mil­tään ha­lu­a­vat sa­noa.

Raa­mat­tu tar­kas­te­lee oi­ke­aa ja vää­rää ih­mi­sen suh­tees­sa Ju­ma­laan ja lä­him­mäi­seen. Raa­mat­tu si­säl­tää Ju­ma­lan il­moi­tuk­sen myös sii­tä, mikä on Ju­ma­lan tah­don rik­ko­mis­ta eli syn­tiä. Tä­män il­moi­tuk­sen ole­mas­sa­o­loa ei voi kiis­tää. Myös­kään sii­tä pu­hu­mis­ta ja tuon tah­don esil­lä pi­tä­mis­tä ei voi ei­kä tule ra­joit­taa. Mi­kä­li ih­mi­nen yk­si­lö­nä, ryh­mä­nä tai koko yh­teis­kun­ta­na al­kaa it­se mää­ri­tel­lä syn­nin ole­mus­ta, se poik­ke­aa Ju­ma­lan jo an­ta­mas­ta il­moi­tuk­ses­ta. Maal­li­sen lain sal­li­ma asia ei ai­na ole Ju­ma­lan sa­nan va­los­sa oi­kein.

Yh­teis­kun­nas­sa mo­net ei­vät us­ko Ju­ma­laan ei­vät­kä pidä Raa­mat­tua auk­to­ri­teet­ti­na. Heil­lä on oi­keus elää ja toi­mia näin. Toi­sil­le Raa­mat­tu puo­les­taan on Ju­ma­lan sa­naa ja tot­ta. Heil­lä­kin on oi­keus täl­lai­seen va­kau­muk­seen ja sen esil­lä pi­tä­mi­seen. Täs­sä eri­lai­suu­des­sa on tär­ke­ää kun­ni­oit­taa ai­na tois­ta ih­mis­tä. Jee­sus ei kos­kaan pa­kot­ta­nut ih­mi­siä seu­raa­maan it­se­ään, vaan kut­sui hei­tä.

Raa­mat­tu si­säl­tää Ju­ma­lan lain ja syn­ti­kä­si­tyk­sen li­säk­si myös vies­tin ar­mos­ta ja evan­ke­liu­mis­ta. Mo­lem­mil­la on oma tär­keä mer­ki­tyk­sen­sä. Laki osoit­taa ih­mi­sel­le tä­män syn­nit, ha­lu­si hän sitä tai ei. Syn­nin val­taan ei tar­vit­se kui­ten­kaan jää­dä, vaan syn­ti­nen ih­mi­nen saa tur­vau­tua Jee­suk­seen, syn­tien so­vit­ta­jaan. Tämä on Raa­ma­tun tär­kein vies­ti kai­kil­le ih­mi­sil­le.