Monet suomalaiset ihastelivat tasavallan presidentin rohkeutta toivottaa uudenvuodenpuheessaan kansalaisille Jumalan siunausta. Tämä ei ole ollut kaikkien maamme presidenttien tapana.
Pian puheen jälkeen maailmalle avattiin asian toinen puoli. Pariisissa islamilaistaustaiseksi ilmoittautunut terroristiryhmä surmasi joukon henkilökuntaa toimituksessa, joka oli julkaissut profeetta Muhammedia halventavia pilakuvia. Koska islamin perinnäissäännöt kieltävät Muhammedin kuvaamisen, lehden nähtiin syyllistyneen pyhänä pidetyn asian loukkaamiseen. Tapahtuman jälkeen myös Suomessa on alettu jälleen kerran vaatia Jumalan nimen poistamista rikoslaista.
1990-luvun lopussa rikoslain uudistamisen yhteydessä hallitus esitti äänestyksen jälkeen, että Jumalan nimi poistettaisiin Suomen laista. Eduskunnan enemmistö päätti kuitenkin toisin ja säilytti asian entisellään. Sen vuoksi Suomen laissa säädetään, että mikäli joku julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, hänet on tuomittava joko sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Laissa korostuu, että rangaistavaa on julkinen pilkka eli kohteen alentava kohtelu ja naurettavaksi tekeminen. Pyhän käsitettä on tulkittu siten, että se on asia, jota kohtaan uskonnollisen yhteisön jäsenet tuntevat suurta kunnioitusta. Suomen rikoslaki suojelee pilkkaa vastaan tasapuolisesti kaikki uskonnot ja maailmankatsomukset. Nykyinen oikeusministerimme on todennut, että jumalanpilkkasäännös on edelleen perusteltu. Hänen mukaansa kysymys on uskonnonvapauden suojaamisesta.
Viime päivien keskusteluissa on korostettu perusoikeuksista erityisesti sananvapautta ja sitä, että se oikeuttaisi myös niin sanottujen pyhien asioiden julkiseen pilkkaamiseen. On kysyttävä, onko myös sananvapaudella rajat. Voiko sananvapaus olla perusoikeutena uskonnonvapautta tärkeämpi? Onko sananvapaus pyhempi kuin itse pyhä?
Varmasti myös sananvapaudella on omat rajansa, vaikka se onkin yksi länsimaisen demokratian keskeisistä arvoista. Sivistykseen kuuluu toisen ihmisen, hänen yksilöllisen arvonsa, vakaumuksensa ja uskonnonvapautensa kunnioittaminen. Nämä asiat kuuluvat niin sanottuihin ihmisoikeuksiin, vaikka henkilö ei kunnioittaisikaan sitä, mitä toinen käsky sanoo Jumalan nimen arvosta. Ei voi olla niin, että sananvapauden nimissä kaikki, pyhäkin, on vapaasti halvennettavissa. Pilkan kohteeksi joutuminen ei kuitenkaan oikeuta käyttämään väkivaltaa. Jeesuksen ohje lähimmäisen kunnioittamiseen on selkeä: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille” (Luuk. 6:31).
Asiallinen kritiikki kuuluu sananvapauteen. Se on eri asia kuin ihmisen tai ihmisryhmän loukkaava ja alentava kohtelu julkisuudessa. Suomen laissa edelleen oleva maininta Jumalan pilkan rangaistavuudesta on vahva kannanotto uskonnollisten arvojen puolesta. Siksi sen toivoisi edelleen säilyvän laissa.
Julkaistu Päivämiehessä 14.1.2015.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys