Ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­ri kiin­nit­ti kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa huo­mi­o­ta vi­ha­mie­li­sen kie­len­käy­tön, ää­ri­a­sen­tei­den ja jyrk­kien vas­tak­kai­na­set­te­lu­jen li­sään­ty­mi­seen maas­sam­me. Asen­teet ovat muut­tu­neet hät­käh­dyt­tä­vän no­pe­as­ti muu­ta­man vuo­den ku­lu­es­sa, ja tämä nä­kyy mo­nel­la ta­voin. Eri­tyi­ses­ti net­ti­kir­joi­tuk­sis­sa sä­ti­tään es­tot­to­mas­ti eri ta­val­la ajat­te­le­via ja eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ole­via.

Val­ta­kun­nan suu­rim­man sa­no­ma­leh­den mu­kaan ai­kaam­me lei­maa ar­mot­to­muus, joka hei­jas­tuu myös ih­mis­ten te­koi­hin. Ka­dul­le tuu­per­tu­nut­ta ei au­te­ta, ojaan suis­tu­neen au­ton mat­kus­ta­jia ei py­säh­dy­tä aut­ta­maan. Asi­an­tun­ti­joi­den mu­kaan on ai­het­ta pu­hua em­pa­ti­a­va­jees­ta ja tun­ne­kyl­myy­des­tä. Hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä sii­hen liit­tyy myös oman­tun­non ää­nen vai­me­ne­mi­nen.

Vi­ha­pu­heen ja ar­mot­to­mien asen­tei­den yleis­ty­mi­nen on toi­nen toi­si­am­me ja koko suo­ma­lais­ta yh­teis­kun­taa re­pi­vä ja raas­ta­va il­miö. Ne hor­jut­ta­vat luot­ta­muk­sen ja tur­val­li­suu­den­tun­teen pe­rus­tei­ta eri­tyi­ses­ti vä­hem­mis­tö­ryh­mien kes­kuu­des­sa.

Tut­ki­muk­sen mu­kaan eri vä­hem­mis­tö­ryh­miin kuu­lu­vis­ta jopa puo­let vält­tää tie­toi­ses­ti joi­ta­kin paik­ko­ja sen vuok­si, et­tä pel­kää jou­tu­van­sa häi­rin­nän koh­teek­si. Ag­g­res­sii­vi­nen käy­tös ar­ki­päi­vän koh­taa­mi­sis­sa ka­duil­la on li­sään­ty­nyt. Uh­reik­si jou­tu­vat niin maa­han­muut­ta­jat, us­kon­nol­li­siin vä­hem­mis­töi­hin kuu­lu­vat kuin vä­hä­va­rai­set ja työt­tö­mät­kin. Pelk­kä ul­koi­nen ole­mus saat­taa riit­tää häi­rin­nän syyk­si.

Em­me voi em­me­kä saa hy­väk­syä sitä, et­tä yh­del­tä­kään ih­mi­sel­tä evä­tään ase­ma tasa-ar­voi­se­na yh­teis­kun­nan jä­se­ne­nä tiet­tyyn ryh­mään kuu­lu­mi­sen ta­kia. Raa­ma­tun mu­kaan Ju­ma­la ei tee eroa ih­mis­ten vä­lil­lä hei­dän et­ni­sen taus­tan­sa, us­kon­to­kun­tan­sa tai yh­teis­kun­nal­li­sen ase­man­sa pe­rus­teel­la. Or­jat­kin ovat hä­nen sil­mis­sään yh­tä ar­vok­kai­ta ih­mi­siä kuin val­lan­pi­tä­jät. Ju­ma­lan nä­kö­kul­mas­ta ai­noa erot­te­le­va te­ki­jä on se, on­ko ih­mi­sen sy­dä­mes­sä elä­vä us­ko vai ei.

Raa­ma­tun mu­kaan Ju­ma­lan oh­je ih­mis­ten kes­ki­näi­siin suh­tei­siin on sel­keä: ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si. Jee­suk­sen opet­ta­ma kul­tai­nen sään­tö opas­taa koh­te­le­maan lä­him­mäis­tä niin kuin ha­lu­ai­si it­se­ään koh­del­ta­van. Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn ja kul­tai­sen sään­nön tu­li­si oh­ja­ta suh­tau­tu­mis­tam­me toi­seen ih­mi­seen tä­män al­ku­pe­räs­tä, ihon­vä­ris­tä tai us­kon­nos­ta riip­pu­mat­ta.

Raa­ma­tun mu­kaan Hen­gen he­del­miä, jot­ka nä­ky­vät kris­ti­tyn jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä, ovat rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä. Ope­tus­mi­nis­te­rin­kin mu­kaan ne ovat tär­kei­tä ar­vo­ja muis­tet­ta­vak­si joka päi­vä.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.5.2016.