JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Suviseuratunnuksen rukous osoittaa luottamusta hyvään Jumalaan

Pääkirjoitukset
13.5.2020 6.00

Juttua muokattu:

11.5. 15:54
2020051115544920200513060000

Tu­le­va sun­nun­tai on kirk­ko­vuo­des­sa ru­kous­sun­nun­tai. Raa­ma­tun teks­tit pu­hu­vat sii­tä, mitä ru­koi­le­mi­nen on ja mitä lu­pauk­sia sii­hen si­säl­tyy. Teks­teis­sä ker­ro­taan myös Kris­tuk­ses­ta suu­re­na esi­ru­koi­li­ja­na ja ru­koi­le­mi­sen opet­ta­ja­na.

Ih­mi­sen ru­kou­se­lä­mä el­pyy usein vai­keuk­sien kes­kel­lä. On hyvä muis­taa, et­tä ru­kouk­sen lah­ja on mah­dol­li­suus elä­män jo­kai­sel­le päi­väl­le. Poh­jim­mil­taan ru­kous ja us­ko kuu­lu­vat yh­teen, ru­kous on us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta. Se on sy­dä­men pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa.

Tu­le­vien Su­vi­seu­ro­jen tun­nus­lau­se liit­tyy ru­kouk­seen. Se poh­jau­tuu Isä mei­dän -ru­kouk­sen pyyn­töön ”Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si”. Jee­suk­sen opet­ta­man ru­kouk­sen pe­ru­sa­ja­tus on, et­tä luo­tam­me kai­kis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa hy­vän Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Se oh­jaa pyy­tä­mään ja et­si­mään sitä, mikä us­kos­sa ja elä­mäs­sä on tär­kein­tä.

Ru­koi­le­mi­nen oh­jaa myös nöy­ryy­teen ja tun­nus­ta­maan Ju­ma­lan kaik­ki­val­ti­aak­si. Ju­ma­la voi py­säyt­tää ih­mi­siä eri asi­oi­den kaut­ta. Lars Levi La­es­ta­dius­ta pu­hut­te­li luo­ma­kun­ta. Luon­non­tut­ki­ja­na hän poh­ti luo­mi­seen ja luon­toon liit­ty­viä ky­sy­myk­siä, jot­ka tun­tui­vat in­hi­mil­li­sen jär­jen vas­tai­sil­ta.

La­es­ta­dius tuli sii­hen joh­to­pää­tök­seen, et­tä oi­kea tapa tut­kia luon­toa on se, et­tä luon­non ih­mei­den kes­kel­lä tun­nus­tam­me vä­häi­set voi­mam­me ja vii­sau­tem­me. Sa­mal­la nöy­ryy­täm­me it­sem­me Ju­ma­lan edes­sä ja tu­lem­me niin pie­nik­si, et­tä mah­dum­me ”Van­him­man sy­liin”.

Ru­kous on­kin poh­jim­mil­taan Ju­ma­lan kun­ni­oit­ta­mis­ta, hä­nen kaik­ki­val­tiu­ten­sa tun­nus­ta­mis­ta ja py­säh­ty­mis­tä hä­nen tut­ki­van ja ra­kas­ta­van kat­seen­sa al­le. Yh­te­nä kes­kei­se­nä pyyn­tö­nä Jee­suk­sen opet­ta­mas­sa ru­kouk­ses­sa on, et­tä tul­koon si­nun val­ta­kun­ta­si. Se­lit­tä­es­sään Isä Mei­dän -ru­kouk­sen kol­mat­ta osaa Lut­he­rin aja­tus on, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on to­del­li­suut­ta täs­sä maa­il­mas­sa, mut­ta me anom­me täs­sä ru­kouk­ses­sa, et­tä se tu­li­si mei­dän­kin luok­sem­me.