Vuonna 2018 vietimme maamme sisällissodan muistovuotta. Sata vuotta sitten kansamme ajautui keskinäiseen taisteluun, jossa kuoli noin 37 000 suomalaista.
On tarpeellista tutustua menneisyyteensä, jotta osaisi elää sovussa toisten kanssa. Toisia kunnioittava yhteiselo on onnellisen elämän lähtökohta.
Tänään maailman uhkakuvat maalataan suurilla kirjaimilla. Turvallisuus ja tulevaisuus huolettavat. Pakolaisten asema puhuttaa.
Erityiseksi huolenaiheeksi nousi hallitusten välisen ilmastopaneelin, IPCC:n raportti ilmastonmuutoksesta. Raportin mukaan itsekäs elintapamme uhkaa tuhota asumisemme olosuhteita. On ajateltava ennen kaikkea tulevia sukupolvia.
Kotimaassamme olemme jälleen päässeet taloudellisen noususuhdanteen aikaan. Kaikilla ei kuitenkaan mene hyvin. Keskuudessamme on paljon syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja yksinäisyyttä tuntevia vanhuksia, joilla elämän tarkoitus ja mielekkyys saattavat hämärtyä.
Pahimmat uhkapilvet nousevat kuitenkin Jumalan sanan hylkäämisestä. Sen vaikutus kasvaa sekä maallisessa että hengellisessä elämässä. Meissä jokaisessa asuu Jumalasta luopumisen vetovoima ja tarve itse määritellä uskon ja elämän muoto.
Vakavien uhkakuvien ja onnettomuuksien keskellä on toivoa. Elävä usko luottaa Jumalan voimaan ja johdatukseen. Jumalalle kaikki on mahdollista: “Vaikka ihminen toiminnallaan kykenisi täysin turmelemaan ja saastuttamaan maan, on Kristuksen ansion varassa elävällä kerran edessään puhdas luomakunta, kirkkaat vedet ja seesteinen taivas” (Ilm. 7:15–17; Esa Tuomaala, Ihminen – uhka luomakunnalle).
Jumala on siunannut sanansa kylvötyötä kotimaassamme ja yhä laajemmin ulkomailla. Hän on avannut työnäyn kristillisyytemme lapsiperheiden konkreettiseen tukemiseen sekä muun perhe- ja diakoniatyön monipuoliseen toteuttamiseen. Jumalan siunaus näkyy nuoriso-, rippikoulu- ja opistotyössä. Hän on myös osoittanut uusia työntekijöitä kristillisyytemme palvelutehtäviin.
Jumalan valtakunnan keskellä kaikuu yhä evankeliumi, joka antaa katuvalle armosta kaikki synnit anteeksi. Se on lupaus omantunnon rauhasta ja iankaikkisen elämän toivosta.
Rukoilemme Jumalan siunausta elämäämme, kristillisyytemme työlle ja työntekijöille. Pyydämme varjelusta maallemme, kansallemme sekä koko maailmalle.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunnan puolesta toivotan kaikille Päivämiehen lukijoille Jumalan siunaamaa uutta vuotta!
Matti Taskila, johtokunnan puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Päivämiehessä 2.1.2019
paakirjoitus@srk.fi
Kuvituskuva: Kari Vengasaho
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.