Suo­mi on ke­hit­ty­nyt var­sin ly­hy­es­sä ajas­sa maa­il­man tur­val­li­sim­pien ja par­haim­pien mai­den jouk­koon. It­se­näi­sen his­to­ri­an­sa syn­käs­sä alus­sa sata vuot­ta sit­ten suo­ma­lai­set nou­si­vat toi­si­aan vas­taan. Suo­mi oli köy­hä ja eri­ar­voi­nen maa.

Si­säl­lis­so­dan ih­me oli se, kuin­ka no­pe­as­ti kan­sa op­pi toi­mi­maan yh­des­sä, tu­lok­se­na esi­mer­kik­si de­mok­raat­ti­set vaa­lit, op­pi­vel­vol­li­suus­la­ki, us­kon­non­va­paus­la­ki ja torp­pa­ri­la­ki. Pu­nais­ten ja val­kois­ten tun­nus­ten kan­ta­jis­ta tuli si­ni­ris­ti­li­pun kan­ta­jia.

Vii­me so­dis­sa Suo­mi säi­lyt­ti it­se­näi­syy­den ja kris­til­li­sen ar­vo­poh­jan. So­tien raa­is­ta­vaa jäl­keä ja tu­hoa piti vai­val­la kor­ja­ta. Al­koi tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­mi­nen ja syn­tyi­vät suu­ret ikä­luo­kat. He jat­koi­vat työ­tä koh­ti ny­kyis­tä hy­vin­voin­ti­val­ti­o­ta. Ju­ma­la var­je­li ja siu­na­si Suo­men kan­saa.

Tä­nään, nuo­rem­pien ot­ta­es­sa vas­tuun, eläm­me var­sin rik­ki­näi­ses­sä glo­baa­lis­sa maa­il­mas­sa. Sen on tuo­nut lä­hel­le no­pe­as­ti ke­hit­ty­nyt di­gi­ta­li­soi­tu­mi­nen. Sil­miem­me eteen tuo­daan kai­ken hy­vän rin­nal­la maa­il­man pa­huus, vä­ki­val­ta ja eri­ar­voi­suus.

Ny­ky­a­jal­le on lei­mal­lis­ta voi­ma­kas maal­lis­tu­mi­nen; Ju­ma­lan sa­nan ar­vo­val­ta on no­pe­as­ti vä­hen­ty­nyt. Tä­hän ovat vai­kut­ta­neet muun mu­as­sa glo­ba­li­saa­ti­on ke­hi­tyk­ses­tä seu­ran­nut yh­te­näis­kult­tuu­rin hii­pu­mi­nen, li­be­raa­li­te­o­lo­gi­an voi­mis­tu­mi­nen ja me­di­an vai­ku­tus. Maal­lis­tu­mis­ke­hi­tys il­me­nee myös suu­re­na kir­kos­ta ero­a­mi­sen mää­rä­nä. Syn­ti sär­kee elä­mää ja tuo kär­si­mys­tä ja pa­hoin­voin­tia ih­mis­ten vä­lil­le.

Yh­te­nä konk­reet­ti­se­na ik­ku­na­na muu­tok­sen tar­kas­te­lus­sa on las­ten ope­tus. Tun­nus­tuk­sel­li­ses­ta us­kon­no­no­pe­tuk­ses­ta on luo­vut­tu jo vuo­sia sit­ten. Tä­nään ol­laan usein yli­va­ro­vai­sia jopa kult­tuu­ri­pe­rin­tööm­me kuu­lu­vien us­kon­nol­lis­ten ti­lai­suuk­sien jär­jes­tä­mi­ses­sä tai su­vi­vir­ren lau­la­mi­ses­sa. Se voi ol­la myös tar­koi­tus­ha­kuis­ta.

Raa­ma­tun his­to­ria osoit­taa, kuin­ka usein hy­vin­voin­nin edis­ty­es­sä unoh­de­taan Ju­ma­la, joka joh­taa kan­so­jen vai­hei­ta. Ju­ma­lan sa­nan hyl­kää­mi­sen seu­rauk­set ovat hä­nen kä­des­sään. Je­re­mi­a­kin jou­tui ai­ka­naan huu­dah­ta­maan: ”An­ta­kaa Her­ral­le, Ju­ma­lal­len­ne, kun­nia, en­nen kuin tu­lee pi­meä!” (Jer. 13:16.) Myös ny­ky­ään on tais­tel­ta­va maal­lis­tu­mis­ta vas­taan.

Ju­ma­la on kaik­ki­na ai­koi­na pi­tä­nyt omis­taan huo­len ja var­jel­lut sa­naan­sa luot­ta­via. Ju­ma­lan lap­si voi tun­tea kii­tol­li­suut­ta, rau­haa ja iloa. Hän kiit­tää Ju­ma­laa hy­vin­voin­nis­ta ja ru­koi­lee esi­val­lan ja kaik­kien puo­les­ta. Hän ha­lu­aa ra­ken­taa yh­des­sä mui­den kans­sa elä­mää py­sy­vien ar­vo­jen pe­rus­tal­le.

Teks­ti: Mark­ku Sep­pä­nen

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 13.2.2019