Va­paus kuu­luu ih­mi­sen pe­ru­soi­keuk­siin. On suu­ri Ju­ma­lan lah­ja, et­tä meil­lä on va­paa, it­se­näi­nen isän­maa, jos­sa meil­lä on sa­nan­va­paus, ko­koon­tu­mi­sen va­paus ja us­kon­non­va­paus. Saam­me käy­dä kou­lua ja teh­dä työ­tä, kas­vat­taa lap­si­am­me ja har­ras­taa. En­nen kaik­kea saam­me va­paas­ti us­koa ja tun­nus­taa us­ko­am­me.

Ih­mi­soi­keu­det kuu­lu­vat kai­kil­le, ja ne ovat luo­vut­ta­mat­to­mia oi­keuk­sia. Yleis­maa­il­mal­li­ses­sa ih­mi­soi­keuk­sien ju­lis­tuk­ses­sa ja Eu­roo­pan ih­mi­soi­keus­so­pi­muk­ses­sa to­de­taan: ”Kaik­ki ih­mi­set syn­ty­vät va­pai­na ja ta­sa­ver­tai­si­na ar­vol­taan ja oi­keuk­sil­taan. Heil­le on an­net­tu jär­ki ja oma­tun­to, ja hei­dän on toi­mit­ta­va toi­si­aan koh­taan vel­jey­den hen­ges­sä.” Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on oi­keus ih­mi­sar­voi­seen elä­mään, oli hä­nen us­kon­ton­sa, elä­män­ti­lan­teen­sa, si­vii­li­sää­tyn­sä, am­mat­tin­sa, kie­len­sä tai ihon­vä­rin­sä mikä ta­han­sa.

On hyvä, et­tä ajas­sam­me pu­hu­taan pal­jon va­pau­des­ta. Va­pau­des­ta kes­kus­tel­ta­es­sa nou­see usein esil­le myös eri­lai­sia nä­ke­myk­siä ja vaa­ti­muk­sia, jot­ka ai­heut­ta­vat ris­ti­rii­to­ja. Va­paus ei mer­kit­se oi­keut­ta teh­dä, mitä ha­lu­aa. Täl­lai­nen ajat­te­lu joh­tai­si anar­kis­miin. Va­pau­den tar­koi­tuk­se­na tu­lee ol­la hy­vän te­ke­mi­nen, it­sel­le ja toi­sil­le. On tär­ke­ää, et­tä kes­kus­te­lus­sa ote­taan oi­keuk­sien li­säk­si huo­mi­oon myös vas­tuun ja vel­vol­li­suuk­sien nä­kö­kul­ma.

Ih­mi­nen sor­tuu va­pau­den ta­voit­te­lus­saan jos­kus it­sek­kyy­teen, mikä puo­les­taan ra­joit­taa toi­sen va­paut­ta. Jos­kus taas it­seä tai tois­ta va­hin­goit­ta­va toi­min­ta on pu­keu­tu­nut va­pau­den viit­taan. Het­kel­li­nen va­pau­den tun­teen ta­voit­te­lu esi­mer­kik­si päih­tei­den avul­la voi to­del­li­suu­des­sa joh­taa riip­pu­vuu­teen.

Ju­ma­lan sana opet­taa, et­tä us­ko Ju­ma­laan an­taa ih­mi­sel­le va­pau­den. Tämä va­paus on va­paut­ta syn­nis­tä, kuo­le­mas­ta ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta. Se on va­paut­ta, jo­hon Kris­tus mei­dät va­paut­ti. Kos­ka mei­dät on näin kal­liis­ti lu­nas­tet­tu, apos­to­li va­roit­taa­kin mei­tä si­to­mas­ta it­se­äm­me uu­del­leen or­juu­den ikee­seen.

Olem­me it­sem­me li­säk­si vas­tuus­sa lä­him­mäi­sis­täm­me. Lut­he­rin mu­kaan kris­ti­tyn va­paus on va­paut­ta jos­ta­kin, mut­ta sa­mal­la va­paut­ta jo­hon­kin. Kris­tit­ty on va­paa­her­ra, joka hal­lit­see kaik­kea ei­kä ole ke­nen­kään ala­mai­nen, mut­ta sa­mal­la kaik­kien al­tis pal­ve­li­ja ja jo­kai­sen ala­mai­nen. Kun Ju­ma­la pe­las­taa ih­mi­sen syn­nin val­las­ta, se an­taa täy­den va­pau­den ja sa­mal­la va­paut­taa ra­kas­ta­maan. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen voi­ma ja elä­vä us­ko saa­vat ai­kaan rak­kau­den, joka an­taa voi­maa pal­vel­la lä­him­mäi­siä.

Raa­ma­tun mu­kaan ih­mi­nen on rat­kai­suis­taan vas­tuus­sa kaik­ki­val­ti­aal­le Ju­ma­lal­le. Ku­kaan meis­tä ei ole täy­del­li­nen. Sik­si on on­nel­lis­ta, et­tä Ju­ma­la on luo­maan­sa ih­mis­tä koh­taan ar­mol­li­nen. Ku­kaan meis­tä ei ky­ke­ne täyt­tä­mään Ju­ma­lan van­hurs­kas­ta tah­toa. Sen vuok­si hän lä­het­ti ai­no­an Poi­kan­sa so­vit­ta­maan koko maa­il­man syn­nit.

Kris­tuk­sen lu­nas­tus­työn täh­den jo­kai­nen ih­mi­nen saa us­koa syn­tin­sä an­teek­si rau­haan, va­pau­teen ja iloon as­ti. Tämä ilo­sa­no­ma va­paut­taa syn­nin or­juu­des­sa elä­vän ih­mi­sen ko­ke­maan to­dek­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ole­mus­ta, joka on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä. Tä­män evan­ke­liu­min osal­li­suu­teen kut­su­taan edel­leen jo­kais­ta maa­il­man ih­mis­tä.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.3.2014