JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Usko, ilo ja huumori

Pääkirjoitukset
23.9.2020 6.00

Juttua muokattu:

22.9. 14:59
2020092214592620200923060000

Us­ko ja ilo kuu­lu­vat kiin­te­äs­ti yh­teen. Psal­min­kir­joit­ta­ja to­te­aa, kuin­ka Her­ra on hä­nen hen­ki­lö­koh­tai­sen, mut­ta myös koko kan­san ilon läh­de (Ps. 89:15–16). Us­ko tuo kan­ta­jan­sa sy­dä­meen ilon, jol­la on syvä hen­gel­li­nen ulot­tu­vuus.

Us­kos­ta nou­se­va ilo on iloa Her­ras­sa (Fil. 3:1). Us­kon ole­muk­seen liit­tyy mo­nen­lais­ta iloa. On löy­tä­jän iloa, ku­ten Jee­suk­sen ver­tauk­ses­sa ole­val­la mie­hel­lä, joka löy­si pel­los­ta aar­teen (Matt. 13:44). Ilo syn­tyy myös sy­dä­men rau­has­ta ja tur­vas­ta, jon­ka us­ko an­taa.

Us­kon syn­nyt­tä­mä ilo ei ka­toa, vaik­ka elä­mäs­sä oli­si ajal­lis­ta su­rua tai ko­et­te­le­muk­sia. Epä­toi­von het­kel­lä ai­noa ilon läh­de saat­taa­kin ol­la elä­vä us­ko. Se tuo elä­mään toi­voa ja luot­ta­muk­sen sii­tä, et­tä Ju­ma­la tun­tee elä­mä­ni ja asi­a­ni.

Ilon ja huu­mo­rin aja­tel­laan kuu­lu­van yh­teen. Huu­mo­ri on vuo­ro­vai­ku­tus­ta yk­si­löi­den vä­lil­lä sekä yh­tei­sö­jen si­säl­lä. Huu­mo­ril­la voi ke­ven­tää ti­lan­tei­ta, saat­taa toi­nen ih­mi­nen hy­väl­le tuu­lel­le tai pur­kaa omaa jän­ni­tys­tä.

Yk­si­löi­nä ko­em­me huu­mo­rin ja sen kei­not eri ta­val­la. Sa­man asi­an joku voi ko­kea hy­väk­si, toi­nen taas huo­nok­si huu­mo­rik­si. Hyvä huu­mo­ri suh­tau­tuu lä­him­mäi­seen läm­pi­mäs­ti ja ar­vos­ta­vas­ti. Se nau­rah­taa hy­vän­tah­toi­ses­ti elä­män kom­mel­luk­sil­le ja sat­tu­muk­sil­le.

Oi­ke­aan koh­taan osu­nut huu­mo­ri an­taa yh­tei­sen tun­teen sii­tä, et­tä han­ka­lis­ta­kin ti­lan­teis­ta kul­je­taan eteen­päin ja elä­mään voi suh­tau­tua pil­ke sil­mä­kul­mas­sa. Hyvä huu­mo­ri ei il­kei­le tai tar­koi­tuk­sel­la louk­kaa tois­ta ih­mis­tä, hä­nen per­soo­naan­sa, eri­lai­suut­taan tai taus­taan­sa. On tai­to osa­ta nau­raa omal­la, ei toi­sen kus­tan­nuk­sel­la.

Huu­mo­ria vil­jel­les­sä on tar­peen kun­ni­oit­taa it­sel­le ja toi­sil­le py­hiä asi­oi­ta ja ar­vo­ja. Yk­si­löi­den tai ih­mis­ryh­mien us­kon­non, kult­tuu­rin tai elä­män­ta­van pilk­kaa­mi­nen ei ole ra­ken­ta­vaa huu­mo­rin­kaan var­jol­la.

Kris­tit­tyi­nä tah­dom­me it­se­kin kun­ni­oit­taa ja pi­tää py­hä­nä Ju­ma­lan ni­men ja muut us­kon ole­muk­seen kuu­lu­vat asi­at. Us­ko on va­ka­va, mut­ta va­paut­ta ja iloa tuot­ta­va asia omis­ta­jal­leen. Tuo ilo saa nä­kyä myös läm­pi­mä­nä huu­mo­ri­na Ju­ma­lan lap­sen elä­mäs­sä.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys