Paa­va­li an­taa ko­los­sa­lais­kir­jees­sä neu­vo­ja ih­mis­ten vä­lis­ten suh­tei­den hoi­ta­mi­seen ja oman pai­kan täyt­tä­mi­seen yh­teis­kun­nan jä­se­ne­nä. Oh­je on py­säyt­tä­vä: ”Mitä teet­te­kin, teh­kää se täy­des­tä sy­dä­mes­tä, niin kuin te­ki­sit­te sen Her­ral­le et­te­kä ih­mi­sil­le.”

Oh­je on tar­koi­tet­tu kaik­keen elä­mään. Mitä se voi­si tar­koit­taa esi­mer­kik­si tä­nään sii­nä ti­lan­tees­sa, jos­sa it­se ku­kin olem­me? Mitä se tar­koit­taa suh­tees­sa lä­him­mäi­seen ja nii­hin teh­tä­viin, joi­ta meil­lä on?

Täs­sä leh­des­sä jul­kais­ta­vas­sa alus­tuk­ses­sa ke­ho­te­taan kris­tit­ty­jä Raa­ma­tun sa­noin alis­tu­maan tois­ten­sa tah­toon, Kris­tus­ta to­tel­len (Ef. 5:21). Lau­set­ta ei pidä käyt­tää il­man lo­pus­sa ole­vaan täs­men­nys­tä.

Ju­ma­lan sa­nan neu­vot oh­jaa­vat so­pui­saan yh­tei­se­lä­mään ja ra­ken­ta­vaan toi­min­taan niin lä­heis­ten kuin yh­teis­kun­nan­kin kes­kel­lä. Jos ih­mi­nen ky­ke­ni­si nou­dat­ta­maan nii­tä, suh­teet lä­hei­siin ih­mi­siin oli­si­vat kun­nos­sa.

En­si- ja tur­va­ko­tien lii­ton sekä lap­si­a­si­a­val­tuu­te­tun hil­jat­tain lä­het­tä­mät tie­dot yk­sit­täis­ten ih­mis­ten ja per­hei­den pa­hoin­voin­nis­ta ker­to­vat päin­vas­tais­ta kiel­tä. Ju­ma­lan sa­nan neu­vois­ta ir­taan­tu­mi­nen jät­tää ti­lan it­sek­kään ih­mi­sen poh­jat­to­mil­le pyr­ki­myk­sil­le.

En­si- ja tur­va­ko­tien lii­ton pal­ve­luis­ta haki vii­me vuon­na apua en­nä­tyk­sel­li­ses­ti 23 787 hen­ki­löä. Vuon­na 2019 mää­rä oli 16 081. Lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu puo­les­taan vies­tit­tää, et­tä päih­tei­den­käyt­tö, mie­len­ter­vey­den häi­ri­öt ja vä­ki­val­ta ovat ta­val­li­sia on­gel­mia, joi­ta poik­keuk­sel­li­set ajat voi­vat en­ti­ses­tään kär­jis­tää.

Us­kal­le­taan­ko tänä päi­vä­nä et­siä to­del­li­sia vas­tauk­sia esi­mer­kik­si sil­le, mis­tä las­ten ja nuor­ten mo­net vai­keu­det joh­tu­vat? Mikä vai­ku­tus on esi­mer­kik­si per­hei­den rik­koon­tu­mi­sil­la tai lap­si­a­si­a­val­tuu­te­tun mai­nit­se­mal­la päih­tei­den käy­töl­lä?

Suur­ten us­ko­vais­ten per­hei­den on­gel­mat ovat saa­neet pals­ta­ti­laa. Us­kon suo­jaa­vis­ta vai­ku­tuk­sis­ta ih­mis­suh­teis­sa ei ole sa­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa ker­rot­tu, vaik­ka si­tä­kin puol­ta voi­tai­siin nos­taa esiin.

Raa­ma­tun neu­voi­hin no­jaa­va us­ko­vai­nen van­hem­pi ha­lu­aa ol­la puo­li­sol­leen us­kol­li­nen ja vält­tää ko­ko­naan päih­dyt­tä­viä ai­nei­ta. Täs­sä ajas­sa jo täl­lai­nen yh­tä­lö on pa­rem­min har­vi­nai­nen ja myön­tei­ses­sä eri­lai­suu­des­saan ot­si­koi­den ar­voi­nen.