JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Uskominen on vapaaehtoinen asia

Päivämies
Pääkirjoitukset
14.10.2015 12.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:19
2020010123195120151014120000

Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on ai­ka ajoin esi­tet­ty väit­tei­tä, et­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­sa pai­nos­tet­tai­siin us­ko­maan ja py­sy­mään liik­keen pii­ris­sä. Mo­net van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ei­vät kui­ten­kaan tun­nis­ta us­ko­nyh­tei­sö­ään täl­lai­sis­ta väit­teis­tä. Ym­mär­tääk­seen van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten kris­tit­ty­jen ajat­te­lua ja toi­min­taa lii­keen ul­ko­puo­li­sen tu­lee en­sin ym­mär­tää, mitä liik­keen jä­se­net it­se ajat­te­le­vat us­kos­taan ja us­ko­nyh­tei­sös­tään.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den ope­tuk­sen pe­rus­ta­na on us­kon­puh­dis­tuk­sen pe­ri­aa­te, jon­ka mu­kaan ih­mi­nen pe­las­tuu ”yk­sin ar­mos­ta, yk­sin us­kos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen an­si­on täh­den”. Ih­mi­nen ei voi omil­la te­oil­laan tai te­ke­mät­tä jät­tä­mi­sil­lään an­sai­ta Ju­ma­lan ar­moa ja ian­kaik­kis­ta elä­mää.

Raa­mat­tu ko­ros­taa, et­tä us­ko on ko­ko­naan Ju­ma­lan lah­ja. Ku­kaan ei myös­kään voi us­koa toi­sen puo­les­ta tai pa­kot­taa tai pai­nos­taa ke­tään us­ko­maan. Ju­ma­la edel­lyt­tää oma­koh­tais­ta sy­dä­men us­koa, sil­lä ”sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den” (Room. 10:10).

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ot­ta­vat va­ka­vas­ti maam­me lain­sää­dän­nön tur­vaa­man us­kon­non­va­pau­den. Jo­kai­sel­la on va­paus us­koa tai ol­la us­ko­mat­ta. Us­kos­ta luo­pu­mi­sen ei pidä mer­ki­tä esi­mer­kik­si per­he- ja su­ku­si­tei­den kat­ke­a­mis­ta. On tär­ke­ää, et­tä us­kos­taan luo­pu­nut saa edel­leen tun­tea ole­van­sa ar­vos­tet­tu ja ra­kas­tet­tu, ta­sa­ver­tai­nen ja -ar­voi­nen mui­den kans­sa. Eri ta­val­la us­ko­van hyl­jek­si­mi­nen tai syr­ji­mi­nen on vas­toin Jee­suk­sen ope­tus­ta.

Raa­ma­tun mu­kaan us­kos­ta luo­pu­mi­nen tar­koit­taa kui­ten­kin ”Hen­gen si­tei­den” kat­ke­a­mis­ta. Raa­ma­tun mu­kaan Pyhä Hen­ki ko­ko­aa Ju­ma­lan lap­set maan pääl­lä yh­dek­si Ju­ma­lan seu­ra­kun­nak­si (Ef. 4:1–16). Us­kon­puh­dis­ta­ja Mart­ti Lut­her to­te­aa Isos­sa ka­te­kis­muk­ses­saan, et­tä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan jä­se­nil­lä on ”yk­si us­ko, yk­si mie­li ja ym­mär­rys” (IK II, 51).

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ei­vät miel­lä it­se­ään niin­kään van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sik­si, vaan en­nen kaik­kea Ju­ma­lan lap­sik­si, jot­ka Ju­ma­lan ar­mos­ta ovat saa­neet us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja var­jel­tua Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan elä­vi­nä jä­se­ni­nä. Pu­hu­taan seu­ra­kun­nan elä­vis­tä jä­se­nis­tä, kos­ka – ku­ten kirk­kom­me tun­nus­tus­kir­jat opet­ta­vat – ”täs­sä elä­mäs­sä myös tees­ken­te­li­jöi­tä ja ju­ma­lat­to­mia on se­koit­tu­nut to­sius­ko­vien ja py­hien jouk­koon” (CA VIII, 1).

Ju­ma­lan las­ten ru­kouk­se­na ja toi­vee­na on, et­tä mah­dol­li­sim­man moni sai­si ko­kea sitä iloa, rau­haa ja van­hurs­kaut­ta, jot­ka Pyhä Hen­ki an­taa us­kon kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa (Room. 14:17). Täs­tä val­ta­kun­nas­ta on pois sul­jet­tu kaik­ki pa­kot­ta­mi­nen, pai­nos­ta­mi­nen ja vaa­ti­muk­set. Läh­tö­koh­ta­na on ra­kas­taa jo­kais­ta lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen val­ta­kun­ta. Sen kaut­ta Ju­ma­la vä­lit­tää ih­meel­lis­tä ar­mo­aan ja rak­kaut­taan syn­tiin­lan­gen­nut­ta ih­mis­kun­taa koh­taan. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­le jou­tu­neil­le se kuu­luu kut­su­na: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt: teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi.” Evan­ke­liu­mi siir­tää pi­mey­des­tä va­loon, Ju­ma­lan rak­kaan Po­jan val­ta­kun­taan (Kol. 1:13).

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.10.2015.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys