Julkisessa keskustelussa on aika ajoin esitetty väitteitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa painostettaisiin uskomaan ja pysymään liikkeen piirissä. Monet vanhoillislestadiolaiset eivät kuitenkaan tunnista uskonyhteisöään tällaisista väitteistä. Ymmärtääkseen vanhoillislestadiolaisten kristittyjen ajattelua ja toimintaa liikeen ulkopuolisen tulee ensin ymmärtää, mitä liikkeen jäsenet itse ajattelevat uskostaan ja uskonyhteisöstään.
Vanhoillislestadiolaisuuden opetuksen perustana on uskonpuhdistuksen periaate, jonka mukaan ihminen pelastuu ”yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen ansion tähden”. Ihminen ei voi omilla teoillaan tai tekemättä jättämisillään ansaita Jumalan armoa ja iankaikkista elämää.
Raamattu korostaa, että usko on kokonaan Jumalan lahja. Kukaan ei myöskään voi uskoa toisen puolesta tai pakottaa tai painostaa ketään uskomaan. Jumala edellyttää omakohtaista sydämen uskoa, sillä ”sydämen usko tuo vanhurskauden” (Room. 10:10).
Vanhoillislestadiolaiset ottavat vakavasti maamme lainsäädännön turvaaman uskonnonvapauden. Jokaisella on vapaus uskoa tai olla uskomatta. Uskosta luopumisen ei pidä merkitä esimerkiksi perhe- ja sukusiteiden katkeamista. On tärkeää, että uskostaan luopunut saa edelleen tuntea olevansa arvostettu ja rakastettu, tasavertainen ja -arvoinen muiden kanssa. Eri tavalla uskovan hyljeksiminen tai syrjiminen on vastoin Jeesuksen opetusta.
Raamatun mukaan uskosta luopuminen tarkoittaa kuitenkin ”Hengen siteiden” katkeamista. Raamatun mukaan Pyhä Henki kokoaa Jumalan lapset maan päällä yhdeksi Jumalan seurakunnaksi (Ef. 4:1–16). Uskonpuhdistaja Martti Luther toteaa Isossa katekismuksessaan, että Jumalan seurakunnan jäsenillä on ”yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys” (IK II, 51).
Vanhoillislestadiolaiset eivät miellä itseään niinkään vanhoillislestadiolaisiksi, vaan ennen kaikkea Jumalan lapsiksi, jotka Jumalan armosta ovat saaneet uskoa syntinsä anteeksi ja varjeltua Jumalan seurakunnan elävinä jäseninä. Puhutaan seurakunnan elävistä jäsenistä, koska – kuten kirkkomme tunnustuskirjat opettavat – ”tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon” (CA VIII, 1).
Jumalan lasten rukouksena ja toiveena on, että mahdollisimman moni saisi kokea sitä iloa, rauhaa ja vanhurskautta, jotka Pyhä Henki antaa uskon kautta Jumalan valtakunnassa (Room. 14:17). Tästä valtakunnasta on pois suljettu kaikki pakottaminen, painostaminen ja vaatimukset. Lähtökohtana on rakastaa jokaista lähimmäistä niin kuin itseään.
Jumalan valtakunta on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Sen kautta Jumala välittää ihmeellistä armoaan ja rakkauttaan syntiinlangennutta ihmiskuntaa kohtaan. Jumalan valtakunnan ulkopuolelle joutuneille se kuuluu kutsuna: ”Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Evankeliumi siirtää pimeydestä valoon, Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan (Kol. 1:13).
Julkaistu Päivämiehessä 14.10.2015.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.