Ke­vät­tä kynt­te­lis­tä” on van­ha suo­ma­lai­nen sa­non­ta, joka ker­too tal­ven tait­tu­mi­ses­ta ja ke­vään lä­hes­ty­mi­ses­tä. Jo hel­mi­kuun alus­sa kynt­ti­län­päi­vä­nä huo­maa, kuin­ka päi­vä on pi­den­ty­nyt. Ke­vään ede­tes­sä läm­pö ja valo yhä li­sään­ty­vät ja he­rät­tä­vät luon­non elä­mään. Tääl­lä poh­joi­ses­sa ko­em­me konk­reet­ti­ses­ti sen, kuin­ka valo voit­taa jäl­leen pi­mey­den.

Tänä vuon­na SRK:n vies­tin­nän tee­ma­na on ”Elä­kää va­lon lap­si­na”. Tä­män vies­tin Paa­va­li kir­joit­ti Efe­son seu­ra­kun­nal­le va­jaa 2 000 vuot­ta sit­ten. Täs­sä maa­il­mas­sa on tais­te­lu pi­mey­den ja val­keu­den vä­lil­lä. Paa­va­li muis­tut­ti: ”äl­kää osal­lis­tu­ko pi­mey­den töi­hin: ne ei­vät kan­na he­del­mää” (Ef. 5:11). Hän va­roit­taa si­veet­tö­myy­des­tä, kai­ken­lai­ses­ta saas­tai­suu­des­ta ja ah­neu­des­ta. Hän ke­hot­taa elä­mään Ju­ma­lan sa­nan val­keu­des­sa. ”Valo kas­vat­taa hy­vyy­den, oi­keu­den ja to­tuu­den he­del­miä” (Ef. 5:9).

Ju­ma­lan sana tar­jo­aa ai­kaa kes­tä­vät ja ra­ken­ta­vat suun­ta­vii­vat kaik­kiin elä­män­ti­lan­tei­siin. Us­ko avaa nä­ke­mään Ju­ma­lan tah­don elä­mää suo­je­le­va­na voi­ma­na. Se an­taa vah­van pe­rus­tan va­lin­ta­ti­lan­teis­sa oi­ke­an ja vää­rän ar­vi­oi­mi­seen, toi­vo­tun ja ta­voi­tel­ta­van nä­ke­mi­seen.

Kirk­ko­vuo­des­sa vie­te­tään nyt paas­to­nai­kaa. Se val­mis­taa mei­tä pää­si­äi­sen viet­toon. Se mer­kit­see it­sen­sä tut­ki­mis­ta ja hil­jen­ty­mis­tä Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le. Elä­vän Ju­ma­lan sa­nan teh­tä­vä­nä on opas­taa ih­mis­tä Kris­tuk­sen ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa osal­li­suu­teen. Ju­ma­lan val­mis­ta­ma pe­las­tus omis­te­taan sy­dä­men us­kol­la, joka syn­tyy Py­hän Hen­gen voi­mas­ta ju­lis­te­tun evan­ke­liu­min sa­nan kaut­ta. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä Ju­ma­lan sana kuu­lui­si vie­lä ih­mis­ten kes­kel­lä. Se va­lai­see tie­tä ja näyt­tää elä­mäl­le oi­ke­an suun­nan.

Raa­mat­tu ke­hot­taa ys­tä­väl­li­syy­teen ja toi­mi­maan ra­ken­ta­val­la ta­val­la kaik­kien ih­mis­ten kans­sa. Paa­va­li jou­tui muis­tut­ta­maan täs­tä: ”Hy­lät­kää kaik­ki kat­ke­ruus, kiuk­ku, viha, rii­te­ly ja her­jaa­mi­nen, kaik­ki­nai­nen pa­huus. Ol­kaa toi­si­an­ne koh­taan ys­tä­väl­li­siä ja lem­pei­tä ja an­ta­kaa toi­sil­len­ne an­teek­si.” (Ef. 4:31–32.)

Jee­sus an­toi esi­mer­kin lä­him­mäi­sen koh­taa­mi­seen. Hän oli heik­ko­jen ys­tä­vä ja näki apua tar­vit­se­van lä­him­mäi­se­nä. Hän tuli va­lok­si maa­il­maan: ”Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo.” (Joh. 8:12.) Jee­sus voit­ti pi­mey­den val­lan ja val­mis­ti tien Ju­ma­lan yh­tey­teen.

Ku­vi­tus­ku­va: El­me­ri Hek­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.3.2019