”Ys­tä­vän sa­nat ovat nuor­ta hu­na­jaa: ma­ke­at mie­lel­le, vir­voit­ta­vat ruu­miil­le” (Sa­nanl. 16:24). Ke­sä­seu­ra­ra­di­on erää­nä tee­ma­na ovat ku­lu­neen ke­sän ai­ka­na ol­leet Raa­ma­tun sa­nan­las­kut. Näis­sä Raa­ma­tun ru­nol­li­sis­sa teks­teis­sä on pal­jon elä­män­vii­saut­ta myös ny­kyih­mi­sel­le.

Suu­rin osa sa­nan­las­kuis­ta on lai­tet­tu ku­nin­gas Sa­lo­mon ni­miin. Raa­mat­tu to­te­aa: ”Joka puo­lel­ta maa­il­maa py­rit­tiin Sa­lo­mon luo kuu­le­maan vii­saut­ta, jon­ka Ju­ma­la oli an­ta­nut hä­nen sy­dä­meen­sä” (1. Kun. 10:24).

Sa­nan­las­ku­jen yh­te­nä tee­ma­na on ys­tä­vyys. Ys­tä­vyy­des­sä ja rak­kau­des­sa on pal­jon sa­maa. Ne ovat mo­lem­mat Ju­ma­lan an­ta­mia lah­jo­ja. Näi­den lah­jo­jen hoi­ta­mi­nen on us­kot­tu lah­jan saa­jal­le. Hoi­ta­mal­la rak­kaus ja ys­tä­vyys säi­ly­vät ja sy­ve­ne­vät. Sa­nan­las­kut­kin ke­hot­ta­vat vaa­li­maan ys­tä­vyy­den lah­jaa (Sa­nanl. 17:9).

Tänä ke­sä­nä on jäl­leen ol­lut mah­dol­lis­ta ta­va­ta ys­tä­viä ja lä­hei­siä ja­ka­en hei­dän kans­saan kuu­lu­mi­sia. Moni on iloin­nut sii­tä, et­tä ys­tä­vyys ei ole ka­don­nut, vaik­ka ai­em­mas­ta koh­taa­mi­ses­ta on ai­kaa. Ys­tä­vyys kes­tää kyl­lä ai­kaa, mut­ta edel­lyt­tää luot­ta­mus­ta ja mo­lem­min­puo­lis­ta kun­ni­oi­tus­ta.

Hy­vät ja lä­hei­set ih­mis­suh­teet pa­ran­ta­vat elä­män­laa­tua. Ih­mi­nen on luo­tu elä­mään tois­ten ih­mis­ten kans­sa. Lä­hel­läm­me elää kui­ten­kin mo­nia ih­mi­siä, jot­ka ko­ke­vat yk­si­näi­syyt­tä. Heil­le ei ole löy­ty­nyt lä­heis­tä ys­tä­vää tai ys­tä­vä­jouk­koa. Yh­tei­set ko­koon­tu­mi­set voi­vat tuo­da tä­män ki­vun yhä uu­des­taan esil­le. Yk­si­näi­syyt­tä ko­ke­va ih­mi­nen saat­taa ky­sel­lä, olen­ko tär­keä ke­nel­le­kään toi­sel­le ih­mi­sel­le.

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen, Ju­ma­lan lap­si, kuu­luu Ju­ma­lan per­hee­seen. Per­hees­sä sen kaik­ki jä­se­net ovat tär­kei­tä, per­soo­nal­li­suu­des­ta riip­pu­mat­ta. Ju­ma­lal­le jo­kai­nen ih­mi­nen on ai­nut­laa­tui­nen ja ar­vo­kas.

Voim­me omal­la toi­min­nal­lam­me hel­pot­taa lä­hei­sen oloa kaik­ki­al­la siel­lä mis­sä lii­kum­me. Kun seu­rat ja yh­tei­set ko­koon­tu­mi­set taas al­ka­vat, on siel­lä­kin mah­dol­lis­ta osoit­taa kiin­nos­tus­ta ja ar­vos­tus­ta lä­him­mäis­tä koh­taan. Ys­tä­vyys saa jos­kus al­kun­sa pie­nes­tä­kin elees­tä: ”Ys­tä­väl­li­nen kat­se ilah­dut­taa mie­len, iloi­nen uu­ti­nen vir­kis­tää ruu­miin” (Sa­nanl. 15:30).