Vii­me syk­syn mit­taan ou­lu­lai­nen San­ni Pie­ti­läi­nen miet­ti sa­maa, mitä kym­me­net­tu­han­net nuo­ret juu­ri nyt, opin­to­ha­ku­jen ai­kaan: mitä ha­lu­an elä­mäs­sä­ni mie­lui­ten teh­dä. Näin jäl­ki­kä­teen on näh­tä­vis­sä joh­don­mu­kai­nen­kin pol­ku, jota pit­kin kul­kien asia hah­mot­tui San­nil­le.

Jo ylä­as­tei­äs­sä San­ni hoi­ti usein lap­sia ko­to­naan, su­ku­lai­sil­la ja naa­pu­ris­sa. Pe­rus­kou­lun jäl­keen hän viet­ti vuo­den opis­tos­sa, jos­sa oli ai­kaa myös tär­kei­siin tu­le­vai­suu­den­poh­din­toi­hin.

– Opis­tos­ta me­nin amik­seen elin­tar­vi­ke­a­lal­le. Se ei kui­ten­kaan tun­tu­nut sel­lai­sel­ta työl­tä, jota jak­sai­sin teh­dä koko lop­pu­e­lä­mä­ni.

Opin­to­jen ai­ka­na San­ni ni­mit­täin huo­ma­si, et­tä ha­lu­aa eh­dot­to­mas­ti teh­dä töi­tä ih­mis­ten kans­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, ei niin­kään it­sek­seen keit­ti­ös­sä.

Val­mis­tut­tu­aan San­ni päät­ti laa­jen­taa työn­ha­kua myös las­ten­hoi­to­teh­tä­viin, joi­den pa­ris­ta oma mie­lui­nen paik­ka sit­ten löy­tyi­kin.

– Lap­set ovat avoi­mia ja ai­to­ja. Näyt­tä­vät, kun vä­lit­tä­vät tai jos hei­tä är­syt­tää.

Las­ten seu­ras­sa saa myös ol­la luo­va: joka päi­vä piir­re­tään, as­kar­rel­laan ja ra­ken­nel­laan Dup­lo-ta­lo­ja. Ku­va­tai­de­kou­lu­vuo­sis­ta­kin on ol­lut las­ten­hoi­to­työs­sä pal­jon hyö­tyä.

San­ni pi­tää ni­me­no­maan las­ten kans­sa yh­des­sä te­ke­mi­ses­tä, ei pel­käs­tään heis­tä huo­leh­ti­mi­ses­ta. Las­ten­hoi­dos­sa on hä­nen mu­kaan­sa tär­kein­tä, et­tä lap­sil­la on hyvä ol­la.

Tänä ke­vää­nä, mo­nien vai­hei­den jäl­keen, San­ni ai­koo ha­kea opis­ke­le­maan so­si­o­no­mik­si ja val­mis­tua ai­ka­naan sitä kaut­ta las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jak­si. Haa­vee­na on työs­ken­te­ly eri­tyis­las­ten pa­ris­sa.

Omien ko­ke­mus­ten­sa kaut­ta San­ni on huo­man­nut, et­tei vält­tä­mät­tä kan­na­ta läh­teä sin­ne min­ne kaik­ki muut­kin, vaan et­tä on tär­ke­ää teh­dä sitä, mikä vai­kut­taa juu­ri it­sel­le so­pi­val­ta.

– Jos tun­tuu, et­tei ole omaa jut­tua, voi men­nä vaik­ka opis­toon, kos­ka siel­lä pys­tyy te­ke­mään niin mo­nen­lais­ta. Ja vaik­ka oli­si­kin, opis­toon kan­nat­taa men­nä, kos­ka siel­lä saa pal­jon ka­ve­rei­ta ja it­se­näis­tyy.

San­nin mu­kaan ei ole pak­ko tie­tää, min­ne ha­lu­aa. Ajan kans­sa asi­at yleen­sä jär­jes­ty­vät.

Teks­ti: Saa­ra Ho­lap­pa

Kuva: Is­la Ho­lap­pa

Haas­tet­te­lu jul­kais­tu ko­ko­naan Päi­vä­mie­hes­sä 7.3.2018.