JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

“Ai­na nou­si sama mies saar­naa­maan”

Puhutaan maasta ja taivaasta
8.2.2020 6.00

Juttua muokattu:

6.2. 16:39
2020020616395520200208060000
Matti Rautio muistelee hymyssä suin lapsuuttaan, jolloin yksi mieluisimmista leikeistä oli seurojen pito.

Matti Rautio muistelee hymyssä suin lapsuuttaan, jolloin yksi mieluisimmista leikeistä oli seurojen pito.

Leena Saraste

Matti Rautio muistelee hymyssä suin lapsuuttaan, jolloin yksi mieluisimmista leikeistä oli seurojen pito.

Matti Rautio muistelee hymyssä suin lapsuuttaan, jolloin yksi mieluisimmista leikeistä oli seurojen pito.

Leena Saraste

Lee­na Sa­ras­te

Mat­ti Rau­tio syn­tyi kuu­den­nek­si lap­sek­si rau­ti­o­saa­re­lai­seen per­hee­seen. Hä­nen ko­tin­sa oli maan­vil­je­lys­ti­la, jon­ka naa­pu­ris­sa asui­vat isän si­sa­ret.

– Mie kä­vin joka päi­vä tä­tien luo­na, Rau­tio ker­too.

– Pää­sin mu­kaan Ro­va­nie­mel­le isoi­hin seu­roi­hin hei­dän kans­saan. Sitä alet­tiin aa­mu­kir­kos­ta ja lo­pe­tet­tiin lop­pu­seu­roi­hin.

Jou­lui­sin Rau­ti­on teh­tä­vä oli ja­kaa jou­lu­kor­tit naa­pu­reil­le, ja ke­säi­sin hän on­ki per­heen kis­sal­le ka­lo­ja. Yk­si mie­lui­sim­mis­ta lap­suu­den lei­keis­tä oli seu­ro­jen pito. Isän täti, Ol­ga-mum­mo, lait­toi pie­nel­le Mat­ti-po­jal­le val­miik­si pu­hu­jan­pön­tön ja tuo­lin. Poi­ka luki Raa­ma­tus­ta teks­tin ja pu­hui sii­tä. Siu­na­si syn­nit an­teek­si kuu­li­joil­le, ja yh­des­sä lau­let­tiin vir­ret ja lau­lut en­nen ja jäl­keen saar­nan.

– Ai­na nou­si sama mies saar­naa­maan, Rau­tio nau­raa.

Pe­rus­kou­lus­sa Mat­ti Rau­tio op­pi lu­ke­maan. Lu­ke­mi­nen on hä­nel­le tär­kein har­ras­tus vie­lä­kin. Hä­nel­le tu­lee Päi­vä­mies, Las­ten pol­ku, Lei­ja-leh­ti ja Reis­jär­vi-leh­ti.

– On sii­nä yh­del­le mie­hel­le lu­ke­mis­ta, kun mie­luum­min oles­ke­len si­sä­ti­lois­sa. Käyn kyl­lä jos­kus len­kil­lä, mut­ta lu­ke­mi­nen on mu­ka­vam­paa.

Luo­vi-kou­lus­sa Rau­tio op­pi lait­ta­maan ruo­kaa ja te­ke­mään mui­ta ko­ti­ta­lous­töi­tä. Reis­jär­ven kris­til­li­sen opis­ton hän kävi vuo­si­na 1995–1996.

Reis­jär­vel­le hän pa­la­si vuon­na 2009 asu­maan lä­hes kym­me­nek­si vuo­dek­si. Sil­loin hän asui pal­ve­lu­ta­los­sa ja teki töi­tä jä­te­huol­lon pal­ve­luk­ses­sa. Rau­tio näyt­tää työ­tak­kia, joka on edel­leen nau­la­kos­sa muis­to­na niil­tä vuo­sil­ta. Mat­ti kui­ten­kin kai­pa­si ta­kai­sin Ro­va­nie­mel­le, mis­tä löy­tyi uu­si koti pal­ve­lu­ta­los­ta.

– Tääl­lä on hyvä ol­la. Olen tyy­ty­väi­nen elä­mää­ni. Pää­sen tak­sil­la kul­ke­maan seu­roi­hin. Toi­voi­sin löy­tä­vä­ni avi­o­puo­li­son, mut­ta se­hän on Ju­ma­lan tah­to, mi­ten sii­nä käy. Olen py­sy­nyt us­ko­mas­sa ja sii­tä olen kii­tol­li­nen.

6.4.2020

Hän alen­si it­sen­sä ja oli kuu­li­ai­nen kuo­le­maan as­ti, ris­tin­kuo­le­maan as­ti. Fil. 2:8

Viikon kysymys