Jäm­säs­sä jär­jes­te­tyn alu­e­se­mi­naa­rin työ­pa­jois­sa kes­kus­tel­tiin seu­rois­sa käy­mi­ses­tä, per­he- ja di­a­ko­ni­a­työs­tä sekä jul­kai­suis­ta.

– Voi­sin ki­teyt­tää koko vii­kon­lo­pun an­nin sa­naan koh­taa­mi­nen. Tär­kein asia on tul­la Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon, mut­ta so­si­aa­lis­ten suh­tei­den puu­te saat­taa har­ven­taa niin nuor­ten kuin van­hem­pien­kin seu­ra­käyn­te­jä, Reet­ta Lind­fors Hel­sin­gin Rau­ha­nyh­dis­tyk­ses­tä ker­toi työ­pa­jois­ta mie­leen jää­nei­tä aja­tuk­sia.

Lind­fors poh­ti, voi­si­ko seu­ra­vä­ki koh­da­ta toi­si­aan enem­män.

– Voi­sin­ko minä ter­veh­tiä seu­ra­pen­kis­sä vie­rus­to­ve­ri­a­ni, jota en tun­ne? Voi­sin­ko minä haas­taa it­se­ni tu­tus­tu­maan yh­teen uu­teen ih­mi­seen jo­kai­sel­la seu­ra­ker­ral­la saa­mat­ta ou­don tyy­pin lei­maa ot­saa­ni?

Pa­jat he­rät­ti­vät ky­sy­myk­siä

Ju­ma­lan siu­naus ei ole pelk­kiä ajal­li­sia asi­oi­ta, Lind­fors to­te­si.

– On va­rot­ta­va, et­tei­vät elin­ta­so­e­rot joh­da mei­tä eri ka­te­go­ri­oi­hin esi­mer­kik­si ys­tä­vyys­suh­tei­den luo­mi­ses­sa. Di­a­ko­ni­a­pa­jas­sa­kin ko­ros­tet­tiin ai­don koh­taa­mi­sen tär­keyt­tä. Di­a­ko­nia kuu­luu meil­le kai­kil­le, ei vain di­a­ko­ni­a­toi­mi­kun­nal­le.

Lind­for­sin mie­les­sä pyö­ri ky­sy­myk­siä:

– Mitä juu­ri minä voi­sin teh­dä lä­him­mäi­se­ni hy­väk­si? Ase­tan­ko lä­him­mäi­sen tar­peet oman it­sek­kyy­te­ni edel­le?

Käy­tän­tei­tä voi miet­tiä

Lind­for­sin mu­kaan rau­ha­nyh­dis­tyk­set voi­vat ol­la op­pi­via or­ga­ni­saa­ti­oi­ta.

– Seu­ro­jen sa­no­ma on sama ei­kä Ju­ma­lan sana muu­tu, mut­ta seu­ra­käy­tän­tei­tä voi­daan miet­tiä pa­rem­min tätä ai­kaa vas­taa­vik­si. Esim. Gha­nas­sa seu­rat al­koi­vat kel­lo kah­dek­san sun­nun­tai­aa­mu­na!

– Oli iha­na huo­ma­ta, et­tä kaik­ki oli­vat sa­mal­la asi­al­la ja kai­kil­la oli yh­tei­nen huo­li sii­tä, mi­ten saa­daan eten­kin nuo­ret seu­roi­hin. Meil­lä on yh­tei­nen pää­mää­rä, Lind­fors tii­vis­ti.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.4.2018