JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Ei tar­vi ol­la enem­pää kuin on” – koh­tuul­li­nen voi ol­la kuka vain

Puhutaan maasta ja taivaasta
17.9.2021 12.55

Juttua muokattu:

17.9. 12:56
2021091712560420210917125500

Koon­nut: Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Kurk­kaa kier­rä­tys­vaa­te­kas­siin, kar­si kuor­mit­ta­vat me­not. Koh­tuul­li­suus liit­tyy sekä omai­suu­teen et­tä ih­mis­suh­tei­siin ja elä­män­tyy­liin. Sal­la Pät­si ja Eli­sa Kuos­ma­nen pun­ta­roi­vat, mikä on riit­tä­väs­ti.

Sal­la: Omas­ta mie­les­tä­ni olen ai­na ol­lut ai­ka vaa­ti­ma­ton ja vä­hään tyy­ty­väi­nen. Vaik­ka oi­kees­ti­han mää oon saa­nu pal­jon! Ai­na olen ha­lun­nut maal­le ja poh­joi­seen. Iso per­he­kin oli yk­si haa­veis­ta­ni. Ja lä­hes­kään kaik­kea ei saa, vaik­ka kuin­ka ha­lu­ai­si. Ei edes pal­jol­la ra­hal­la. Oli­si­ko tuo sitä ”vä­hem­män on enem­män”? Ja sii­hen liit­ty­en ”ha­lu­ta sitä mitä on”. Vaik­ka ai­na­han ih­mi­nen tah­too enem­män.

Eli­sa: Eh­kä ”vä­hem­män on enem­män” tar­kot­taa just sitä, et­tä tyy­tyy sii­hen, mitä itel­lä jo on. On hyvä unel­moi­da, mut­ta lii­an usein läh­tee ver­tai­le­maan mui­hin ja sur­kut­te­le­maan omaa elä­mää.

Sal­la: Olen­han minä mo­nes­ti­kin ol­lut tyy­ty­mä­tön elä­mää­ni. Van­ha, sa­ta­vuo­ti­as talo ei ole ny­ky­vaa­ti­muk­siin teh­ty. Pie­ni keit­tiö, eteis­tä ei ol­len­kaan. Ko­din­hoi­to­huo­nees­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Mie­he­ni vas­ta­si vii­saas­ti: ”On sei­nät ym­pä­ril­lä ja kat­to pään pääl­lä. Ja ne on omat!” Mie­he­ni muis­taa ajan, kun heil­le eli mei­dän ny­kyi­seen ta­loon tuli säh­köt ja si­sä­ves­sa.

Eli­sa: Toi on tot­ta, et­tä ai­na ih­mi­nen ha­luis enem­män, mitä sil­lä on. Mut­ta jos py­säh­tyy miet­ti­mään ja kat­too ym­pä­ril­leen, nii ta­ju­aa, et­tä saa ol­la kii­tol­li­nen sii­tä kai­kes­ta hy­väs­tä, mitä elä­mäs­sä jo on.

Sal­la: Ja kun us­koa miet­tii, niin sii­nä­kin meil­lä on hyvä tyy­tyä yk­sin­ker­tai­seen. Kun jak­saa us­koa lap­sen ta­voin, yk­sin­ker­tai­sel­la us­kol­la ja luot­ta­muk­sel­la, ei­kä ala lii­kaa jär­kei­le­mään. Muu­ten us­ko lop­puu.

Eli­sa: Tuo on niin tot­ta! Ei tar­vii ol­la yh­tään sen enem­pää tai pa­rem­pi tai te­oil­la an­sai­ta ian­kaik­kis­ta elä­mää, vaan riit­tää, et­tä us­koo lap­sen­kal­ta­ses­ti. Tot­ta kai elä­mäs­sä saa ta­vo­tel­la ja to­teut­taa unel­mia, mut­ta pi­täis myös osa­ta unel­man to­teu­tu­es­sa ol­la sii­tä kii­tol­li­nen.

Sal­la: Äly­pu­he­li­mia meil­lä ei mie­he­ni kans­sa ole. Tyk­kään kun en ole ai­na ta­voi­tet­ta­vis­sa. Eräs äi­ti sa­noi, et­tä hän oli ihan tyy­ty­väi­se­nä omien las­ten kans­sa ko­to­na, mut­ta sit­ten tuli ku­va­vies­te­jä muil­ta äi­deil­tä, ja heti tuli tyy­ty­mät­tö­myys, et­tä ”ku mää vaan oon tääl­lä”.

Eli­sa: Oon sa­maa miel­tä, et­tä so­men myö­tä tu­lee olo, et­tä ai­na joku on eh­ti­ny ja jak­sa­nu enem­män ja te­kee siis­tim­piä ja ki­vem­pia jut­tu­ja. Mut­ta sin­ne ja­e­taan oi­kees­taan vaan elä­män huip­pu­het­ket! Ja var­mas­ti jo­kai­nen löy­tää jos­kus it­ten­sä ver­tai­le­mas­ta mui­hin.

Sal­la: Mul­le on sa­not­tu, et­tä ”Hie­noa kun elät­te sem­mos­ta vaa­ti­ma­ton­ta elä­mää. Oot­te tyy­ty­väi­siä sii­hen.” Meil­lä­hän on kaik­kea mitä tar­vi­taan! Tu­lo­ta­sol­tam­me olem­me hy­vin­kin köy­hyys­ra­jal­la jon­kun vi­ral­li­sen mit­ta­rin mu­kaan, mut­ta sil­ti meil­lä on tar­peel­li­nen.

Eli­sa: Ni­me­no­maan! Lop­pu­jen lo­puks on­nea ja iloa tuo ih­mi­set, ei niin­kään ma­te­ria.

Sal­la: Joku sa­noi­kin ra­di­os­sa vas­ta, et­tä kun on tie­tyn tu­lo­ta­son ylit­tä­nyt, on­ni ei enää li­sään­ny.

Eli­sa: Niin­pä! Ja eh­kä just sil­loin osaa ar­vos­taa omaa elä­mää enem­män, kun raha ja ter­veys ei oo it­ses­tään­sel­vyyk­siä! Op­pii naut­ti­maan pie­nis­tä het­kis­tä: iha­nas­ta au­rin­gon­nou­sus­ta tai aa­mu­kah­vis­ta en­nen päi­vän vel­vol­li­suuk­sia.

Sal­la: Ja koh­tuul­li­suus­han ei lii­ty va­rak­kuu­teen. Koh­tuul­li­nen voi ol­la kuka vaan. Jos­kus se on pak­ko, jos­kus va­lin­ta.

Eli­sa: Joo tää oli tosi hyvä li­säys! Enem­män se on eh­kä asen­ne, et­tä on kii­tol­li­nen ja tyy­ty­väi­nen sii­tä, mitä itel­lä on.

Sal­la: Po­jal­ta­ni oon koit­ta­nut op­pia asen­net­ta ”tee en­sin yhel­lä ta­val­la ja jos se epä­on­nis­tuu, ni tee sit eri ta­val­la”.

Eli­sa: Hyvä asen­ne! Mo­nes­ti vaa­tii itel­tä ihan lii­ko­ja, ja vaik­ka sai­si­kin pal­jon ai­ka­seks, nii sil­ti ei oo tyy­ty­väi­nen, kos­ka ai­na vois tehä enem­män tai pa­rem­min.

Sal­la: Mä luu­len et­tä juu­ri opis­ke­lu­ai­ka­na Ina­ris­sa ”tiet­tö­mäs­sä maas­tos­sa” löy­sin it­se­ni. Ei ol­lut iso­ja lös­se­jä. Sain roh­keu­den ol­la oma it­se­ni, epä­us­kois­ten­kin kes­kel­lä. Hy­väk­syin hei­dät ih­mi­si­nä, vaik­ka en ai­na hy­väk­sy­nyt hei­dän elä­män­ta­paan­sa.

Eli­sa: Usein­han sitä sa­no­taan, et­tä mie­luum­min yks hyvä ys­tä­vä, ku mon­ta ka­ve­ria. Eh­kä ih­mis­suh­teis­sa­kin siis vä­hem­män on enem­män! Jo­kai­nen ys­tä­vä on lah­ja, ja oli nii­tä use­am­pi tai ei, niin kai­kis­ta saa ol­la kii­tol­li­nen.

25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys