JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Esivalta on Jumalalta

Siionin Lähetyslehti
Puhutaan maasta ja taivaasta
19.4.2016 11.35

Juttua muokattu:

1.1. 23:30
2020010123302120160419113500

Esi­val­ta saat­taa kä­sit­tee­nä tun­tua yk­si­lön­va­paut­ta ko­ros­ta­vas­sa ja auk­to­ri­teet­te­ja vie­rok­su­vas­sa ajas­sa hie­man van­ha­nai­kai­sel­ta. Sil­lä on kui­ten­kin tär­keä tur­val­li­suut­ta ja yh­teis­kun­nal­lis­ta jär­jes­tys­tä luo­va ja yl­lä­pi­tä­vä mer­ki­tys ja teh­tä­vä.

De­mok­raat­ti­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa esi­val­lan oi­keu­tus ja ase­ma mää­ri­tel­lään pit­käl­ti lain­sää­dän­nöl­lä. Jopa esi­val­ta-ase­ma, joka on van­hem­mil­la suh­tees­sa lap­siin, opet­ta­jil­la kou­lus­sa ja esi­mie­hil­lä työ­pai­koil­la, pe­rus­tuu lain­sää­dän­töön.

Ju­ma­lan sana opet­taa, et­tä ”jo­kai­sen on suos­tut­ta­va esi­val­tan­sa alai­suu­teen. Ei­hän ole esi­val­taa, joka ei oli­si Ju­ma­lal­ta pe­räi­sin, hä­nel­tä ovat val­lan­käyt­tä­jät saa­neet val­tuu­ten­sa.” (Room. 13:1.) Esi­val­taa käyt­tä­vän ase­ma ei oi­keu­ta mie­li­val­taan ei­kä val­lan vää­rin käyt­tä­mi­seen.

Ju­ma­la on oi­keu­den­mu­kai­nen ja luo­man­sa ih­mi­sen hy­vää ja pa­ras­ta tah­to­va Luo­ja. Ju­ma­la on tar­koit­ta­nut esi­val­lan pal­ve­le­maan hä­nen van­hurs­kas­ta ja oi­ke­a­mie­lis­tä tah­to­aan. Ih­mis­ten maa­il­mas­sa se jää ai­na va­jaak­si, mut­ta se edel­lyt­tää kai­kil­ta esi­val­taa käyt­tä­vil­tä vas­tuul­li­suut­ta – ei ai­no­as­taan ih­mis­ten edes­sä vaan myös Ju­ma­lan edes­sä. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen esi­ru­kouk­ses­sa ru­koi­lem­me­kin val­lan­käyt­tä­jil­le vas­tuul­li­suut­ta.

Oma­tun­to oh­jaa nou­dat­ta­maan la­ke­ja

On­ko oi­kein vas­tus­taa esi­val­lan mää­räyk­siä tai toi­men­pi­tei­tä? On­ko ai­na toi­mit­ta­va niin kuin esi­val­ta mää­rää? Ju­ma­lan sana ei an­na lu­paa kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muu­teen tai ka­pi­noin­tiin. ”Joka vas­tus­taa esi­val­taa, nou­see siis Ju­ma­lan sää­dös­tä vas­taan, ja ne, jot­ka näin te­ke­vät, saa­vat ran­gais­tuk­sen­sa. – – Se (esi­val­ta) on Ju­ma­lan pal­ve­li­ja ja pa­nee täy­tän­töön vää­rin­te­ki­jäl­le kuu­lu­van ran­gais­tuk­sen.” (Room. 13:2, 4.) Us­ko­vai­sen ih­mi­sen kun­ni­oi­tus esi­val­taa koh­taan ei pe­rus­tu ran­gais­tuk­sen pel­koon, vaan Ju­ma­lan sa­naan si­dot­tuun omaan­tun­toon (Room. 13:5).

Apos­to­lien ajan esi­val­ta poh­jau­tui Roo­man val­ta­kun­nan la­kei­hin, jot­ka ei­vät suin­kaan kaik­ki ol­leet kris­til­li­siä. Sii­tä huo­li­mat­ta apos­to­lit ke­hot­ti­vat jo­kais­ta tot­te­le­maan Roo­man vi­ra­no­mai­sia. Kris­tit­ty ei voi va­li­ta, mitä la­ke­ja nou­dat­taa ja mitä ei. Jos esi­val­ta mää­rää toi­mi­maan Ju­ma­lan sa­nan vas­tai­ses­ti, sil­loin tu­lee ”en­nem­min tu­lee to­tel­la Ju­ma­laa kuin ih­mi­siä” (Ap. t. 5:29).

Osal­lis­tu­mal­la ra­ken­nam­me yh­teis­kun­taa

Us­ko­vai­set ovat osal­taan pyr­ki­neet vai­kut­ta­maan yh­teis­kun­nas­sa niin, et­tä ke­nen­kään ei tar­vit­si­si lain vel­voit­ta­ma­na toi­mia Ju­ma­lan sa­nan vas­tai­ses­ti. Yh­teis­kun­nal­li­nen vai­kut­ta­mi­nen on hy­vää ja oi­kein, kun se ta­pah­tuu ra­ken­ta­vas­ti ja eri­lai­set nä­ke­myk­set huo­mi­oi­den. Ju­ma­lan sana ke­hot­taa toi­mi­maan oman asuin­seu­tum­me par­haak­si ja ru­koi­le­maan Ju­ma­laa sen puo­les­ta, sil­lä ”sen me­nes­tys on tei­dän­kin me­nes­tyk­sen­ne” (Jer. 29:7).

Yh­teis­kun­nal­li­nen pää­tök­sen­te­ko poh­jau­tuu kan­san­val­taan, jos­sa vaa­leil­la va­li­tut hen­ki­löt päät­tä­vät lain­sää­dän­nös­tä ja muis­ta yh­tei­sis­tä asi­ois­ta. Pal­jon on us­kot­tu jul­kis­ta val­taa myös yk­sit­täi­sil­le vi­ran­hal­ti­joil­le. Kaik­ki rat­kai­sut ei­vät ai­na tun­nu hy­vil­tä, ja ne saat­ta­vat vai­kut­taa kiel­tei­ses­ti omaan elä­määm­me tai elä­mi­sen mah­dol­li­suuk­siin.

Kris­ti­tyl­lä on oi­keus ol­la eri miel­tä ja tar­vit­ta­es­sa myös va­lit­taa vi­ra­no­mais­ten pää­tök­sis­tä. Tär­ke­ää on, et­tä teem­me sen­kin ra­ken­ta­vas­ti il­man kat­ke­ruut­ta ja vi­haa luot­ta­en sii­hen, et­tä oi­keus ja oi­keu­den­mu­kai­suus lo­pul­ta to­teu­tuu. Ai­na pää­tök­sen­te­ki­jät ei­vät edus­ta sitä yh­teis­kun­nal­lis­ta nä­ke­mys­tä tai ar­vo­poh­jaa, joka meil­lä it­sel­läm­me on. Sil­loin­kin on hyvä muis­taa, et­tä esi­val­ta on Ju­ma­lal­ta.

Us­ko­vai­se­na voim­me toi­mia esi­val­lan vi­rois­sa, ol­la ase­pal­ve­luk­ses­sa ja puo­lus­taa maa­tam­me aseel­li­ses­ti­kin. Voim­me teh­dä lail­li­sia so­pi­muk­sia, omis­taa omai­suut­ta, van­noa vala esi­val­lan sitä vaa­ties­sa. Pys­tym­me vai­kut­ta­maan yh­teis­kun­nal­li­siin asi­oi­hin ää­nes­tä­mäl­lä, osal­lis­tu­mal­la yh­teis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun ja jär­jes­tö­toi­min­taan tai ole­mal­la pää­tök­sen­te­ki­jöi­nä. Tämä kaik­ki kuu­luu esi­val­taan ja tu­lee Ju­ma­lal­ta.

Esi­val­lan suo­jas­sa

Hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta toi­mii pää­sään­töi­ses­ti ve­ro­va­roin, joi­ta ke­rä­tään kan­sa­lai­sil­ta ja yri­tyk­sil­tä. Ve­ro­tus on osa esi­val­lan teh­tä­vää. Kris­ti­tyl­le ve­ro­jen mak­sa­mi­nen on oman­tun­non ky­sy­mys; ve­ron­kier­to on vää­rin (Room. 13:6, 7). Suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa ve­ro­va­ro­ja tar­vi­taan so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­toon, eläk­kei­siin, kou­lu­tuk­seen, oi­keus- ja po­lii­si­lai­tok­sen toi­min­taan, maan puo­lus­tuk­seen ja muu­hun kaik­kia yh­tei­ses­ti hyö­dyt­tä­vään toi­min­taan.

Ju­ma­la siu­nat­koon maa­tam­me ja kan­saam­me. Hän an­ta­koon val­lan­käyt­tä­jil­le vas­tuun­tun­toa, vii­saut­ta ja oi­ke­a­mie­li­syyt­tä, et­tä sai­sim­me rau­has­sa ja kai­kes­sa ju­ma­li­suu­des­sa elää, asua ja ra­ken­taa maa­tam­me. Ju­ma­la var­jel­koon, et­tä saam­me esi­val­lan suo­je­luk­ses­sa elää lap­si­na niin kuin us­kom­me ja myös ju­lis­taa elä­vää Ju­ma­lan sa­naa.

Han­nu Kal­lun­ki

Kir­joi­tus on jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 4/2016

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys