JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Hil­jai­nen ai­ka jol­loin Ju­ma­la pu­huu

Puhutaan maasta ja taivaasta
29.3.2018 6.55

Heik­ki Kar­ju­lan työs­sä elä­män ja kuo­le­man ky­sy­myk­set ovat vah­vas­ti läs­nä. Kar­ju­la on ou­lu­lai­nen per­hee­ni­sä ja vat­sa­e­lin­ki­rur­gi, joka hoi­taa eri­tyi­ses­ti hai­ma- ja mak­sa­sai­rauk­sis­ta kär­si­viä po­ti­lai­ta.

Suu­ri osa Kar­ju­lan po­ti­lais­ta sai­ras­taa syö­pää.

– Hei­dän koh­dal­laan mie­tin sitä, mitä hoi­toa on mah­dol­lis­ta to­teut­taa, on­ko tau­tia mah­dol­lis­ta pa­ran­taa tai oi­rei­ta lie­vit­tää. Toi­nen ryh­mä on kuo­le­vat po­ti­laat. Hei­dän koh­dal­laan poh­din, mi­ten jäl­jel­lä ole­va eli­nai­ka oli­si laa­dul­li­ses­ti mah­dol­li­sim­man hy­vää ja ar­vo­kas­ta.

Elä­män ra­jal­li­suus läs­nä

Kar­ju­la ko­kee, et­tä elä­män ra­jal­li­suus on läs­nä joka het­ki – niin hä­nen työs­sään kuin elä­mäs­sä muu­toin­kin.

– Var­sin­kin sai­rau­den koh­da­tes­sa ih­mi­nen ko­kee ra­jal­li­suu­ten­sa. Ajat­te­len jopa niin, et­tä va­ka­va sai­raus voi ol­la ai­van kuin lah­ja ja siu­naus, kos­ka se an­taa kal­li­sar­vois­ta ai­kaa hoi­taa asi­oi­ta kun­toon ja jät­tää ar­vok­kai­ta jää­hy­väi­siä lä­hei­sil­le.

Kun kuo­le­man het­ki on lä­hel­lä, on tär­ke­ää an­taa ti­laa hil­jai­suu­del­le, Kar­ju­la to­te­aa.

­­– Huo­maan, mi­ten Ju­ma­la eri­tyi­ses­ti pu­huu tuol­loin läh­ti­jäl­le, lä­hei­sil­le ja meil­le kai­kil­le.

Kuo­le­ma ja kipu

Ky­syn, on­ko ole­mas­sa help­po­ja pois­läh­tö­jä. Saan yl­lät­tä­vän vas­tauk­sen.

– Sa­noi­sin niin, et­tä ani har­voin nä­kee vai­kei­ta läh­tö­jä.

Kar­ju­la pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä kuo­le­man lä­hes­ty­es­sä ih­mi­nen voi­si ko­kea olon­sa tur­val­li­sek­si. Ny­kyi­sin pu­hu­taan kui­ten­kin pal­jon kuo­le­maan liit­ty­väs­tä ki­vus­ta.

– Tämä on mie­les­tä­ni jol­la­kin ta­paa har­ha. Tut­ki­mus­ten­kin mu­kaan kyse on har­voin fyy­si­ses­tä ki­vus­ta. Fyy­si­nen kipu voi­daan ny­ky­lää­ke­tie­teen avul­la hoi­taa hy­vin. Sitä ei tar­vit­se pe­lä­tä. Kipu on mo­nes­ti hen­kis­tä ki­pua, sie­lun tus­kaa.

Hän on työs­sään näh­nyt, et­tä kuo­le­man het­ki on usein kau­nis ja rau­hal­li­nen.

– On kau­niis­ti ja ku­vaa­vas­ti sa­not­tu kuo­le­mas­ta, kun pu­hu­taan, et­tä hän nuk­kui pois.

Pel­ko on luon­nol­lis­ta

Kui­ten­kin kuo­le­man­pel­ko on luon­nol­lis­ta, Kar­ju­la to­te­aa.

– Us­kon, et­tä it­se­kin pel­kään. Evan­ke­liu­mi ja ian­kaik­ki­sen elä­män loh­dul­li­nen nä­kö­kul­ma tuo­vat us­ko­vai­sel­le kui­ten­kin tur­vaa läh­dön het­kel­lä, hän sa­noo.

Kar­ju­la to­te­aa, et­tä yh­teis­kun­nas­sam­me kuo­le­ma on pit­käl­ti lai­tos­tet­tu ja vain har­va on saa­nut ol­la läs­nä kuo­le­man het­kel­lä.

– Sik­si ky­sy­mys on pe­lot­ta­va, kun se tu­lee esil­le omal­la koh­dal­la.

Ai­kaa tär­keil­le asi­oil­le

Mi­ten Kar­ju­la ker­too po­ti­laal­le sen ras­kaan asi­an, et­tä pa­ran­ta­vaa hoi­toa ei enää ole?

– Kut­sun po­ti­laan ja hä­nen lä­hei­sen­sä yh­del­le kool­le. Ker­ron, et­tä siir­ry­tään oi­reen­mu­kai­seen hoi­toon. Sa­non, et­tä tämä ai­ka on eh­kä elä­män tär­kein ai­ka, sil­lä se mah­dol­lis­taa niin maal­lis­ten kuin hen­gel­lis­ten­kin asi­oi­den hoi­ta­mi­sen. Ku­kin rat­kais­koon it­se sen, mi­ten ha­lu­aa ne hoi­taa.

Usein po­ti­laat ky­sy­vät, pal­jon­ko eli­nai­kaa on jäl­jel­lä.

– Yh­des­sä to­te­am­me, et­tä päi­viem­me mää­rä on Ju­ma­lan kä­des­sä. Se va­paut­taa mei­dät mo­lem­mat, po­ti­laan ja mi­nut. Näin us­ko­en se tuo myös toi­voa huo­mi­ses­ta ja ero­am­me rau­hal­li­si­na luot­ta­en tu­le­vaan. Toi­voa ei saa po­ti­laal­ta vie­dä, Kar­ju­la sa­noo.

Ju­ma­lan kä­sis­sä

Moni ih­mi­nen ha­lu­ai­si läh­teä elä­mäs­tä ”saap­paat ja­las­sa”, Kar­ju­la to­te­aa.

– Asia on kui­ten­kin niin, et­tä Ju­ma­la sen läh­te­mi­sen ta­van ja ajan mää­rää, meil­le it­se kul­le­kin so­pi­van, ei ih­mi­nen.

Hän ajat­te­lee, et­tä Ju­ma­la val­mis­taa ih­mis­tä kuo­le­maan.

– Kuo­le­ma on maal­li­sen elä­män lop­pu, se on toi­nen ter­veh­dys Ju­ma­lal­ta. Usein häm­mäs­tyt­tää, mi­ten va­ka­van sai­rau­den koh­dal­la ih­mis­tä on tä­hän jo val­mis­tet­tu.

Kar­ju­la muis­tut­taa, et­tä Raa­ma­tun mu­kaan ih­mi­nen on ian­kaik­ki­suu­so­len­to.

– Ku­kin meis­tä vii­väh­tää vain het­ken tääl­lä. On hyvä muis­taa psal­min 139 sa­nat, et­tä jo äi­din koh­dus­sa Ju­ma­la näki päi­viem­me mää­rän.

Hän ko­kee, et­tä oma­koh­tai­nen us­ko Ju­ma­laan aut­taa jak­sa­maan työs­sä. Se an­taa pe­rus­tan, jo­hon on hyvä no­ja­ta.

– Se aut­taa, kun ym­mär­tää, et­tä niin elä­mä kuin kuo­le­ma­kin on Ju­ma­lan kä­des­sä ja sii­nä työs­sä lää­kä­ri te­kee vain voi­ta­van­sa. Us­ko Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen aut­taa ja va­paut­taa.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.3.2018

HannaKallunki