Nuo­re­na opit­tu tai­to on säi­ly­nyt Ei­no Syr­jä­nie­mel­lä edel­leen. Saim­me vii­me syk­sy­nä naut­tia Ei­non soit­ta­mi­sen lah­jas­ta, kun hän sä­es­ti Haa­pa­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä kes­ki­viik­koil­lan seu­rois­sa.

Ei­no Syr­jä­nie­mi kiin­nos­tui jo nuo­re­na poi­ka­na soit­ta­mi­ses­ta. Hän op­pi lu­ke­maan en­nen kou­lui­kää ko­tin­sa sei­niä ver­hoil­leis­ta sa­no­ma­leh­dis­tä. Aloit­ta­es­saan kou­lun hän opet­te­li nuot­tien lu­ke­mi­sen al­kei­ta lah­jak­kaan opet­ta­jan­sa in­nos­ta­ma­na.

Soit­ta­mi­sen har­joit­te­lu hä­nel­le mah­dol­lis­tui vas­ta nuo­re­na mie­he­nä. Kun Ei­non ko­tiin han­kit­tiin kan­net­ta­va mat­ka-har­mo­ni, al­koi oma­toi­mi­nen har­joit­te­le­mi­nen. Halu soit­ta­mi­seen oli kova, ja niin soit­ta­mi­sen tai­to edis­tyi sit­ke­än har­joi­tuk­sen myö­tä.

Ei­non veli va­lit­tiin kir­kon sun­ti­ok­si. Tal­vel­la tila läm­mi­tet­tiin en­nen useil­la puu­ka­mi­noil­la. Kir­kon läm­mit­tä­mi­nen aloi­tet­tiin ai­na var­hain sun­nun­tai­aa­mui­sin. Ei­no oli usein vel­jen­sä apu­na läm­mit­tä­mäs­sä, ja niin hä­nel­le mah­dol­lis­tui myös soit­ta­mi­sen opet­te­le­mi­nen kir­kon uruil­la. Myö­hem­min hän toi­mi kant­to­ri­vel­jen­sä lo­mien tuu­raa­ja­na­kin.

Us­kon lah­ja on tär­kein

Ei­no teki työ­u­ran­sa Reis­jär­ven opis­ton ta­lon­mie­he­nä. Hän toi­mi opis­tol­la usein sä­es­tä­jän teh­tä­vis­sä juh­lis­sa ja siel­lä pi­de­tyis­sä seu­rois­sa.

Jää­des­sään eläk­keel­le Ei­no muut­ti per­hei­neen ta­kai­sin Haa­pa­jär­vel­le, jos­sa on toi­mi­nut usein seu­ra­sä­es­tä­jä­nä. Ei­no on jo eh­ti­nyt 97 vuo­den ikään ja si­ten saa­nut is­tua elä­män­sä var­rel­la use­as­ti soit­ta­jan pai­kal­le.

Tär­kein lah­ja on kui­ten­kin se, et­tä saa var­jel­tua us­ko­mas­sa. Iloit­sem­me myös sii­tä, et­tä hän on saa­nut elää ter­vee­nä kor­ke­aan ikään, vuo­sia kes­tä­väs­tä so­ta­reis­sus­ta huo­li­mat­ta.

Teks­ti ja kuva: Toi­vo Häg­g­man