Paa­vo­la­lai­nen Ir­ja Har­ju jou­tui so­dan ai­ka­na jät­tä­mään ko­tin­sa kak­si ker­taa. Evak­ko­tai­val ja aset­tu­mi­nen vie­raa­seen ym­pä­ris­töön on jät­tä­nyt ul­ko­puo­li­suu­den tun­teen, vaik­ka koti on­kin nyt py­sy­nyt pit­kään yh­des­sä pai­kas­sa. Evan­ke­liu­mi on an­ta­nut voi­mia mat­kal­la.

Vii­pu­rin kau­pun­ki oli osit­tain jo tu­les­sa, kun nel­jä­vuo­ti­as Ir­ja Ku­jan­suu tai­val­si äi­din, mum­mon ja sis­kon­sa kans­sa ase­mal­le, evak­ko­ju­naan.Tal­vi­so­dan pää­tyt­tyä per­he pa­la­si ta­kai­sin, mut­ta jou­tui läh­te­mään evak­koon uu­del­leen jat­ko­so­dan lo­pul­la.

Ir­ja muis­te­lee, mi­ten nai­set ja lap­set nou­si­vat ju­naan Kol­jo­lan ase­mal­ta. Mat­ka kes­key­tyi Eli­sen­vaa­ran ris­tey­sa­se­mal­la, kun neu­vos­to­ko­neet al­koi­vat pom­mit­taa py­säh­dyk­sis­sä ol­lei­ta ju­nia. Ir­ja pii­lou­tui ju­na­vau­nun al­le, ja Ju­ma­la suo­je­li pien­tä tyt­töä tu­hon kes­kel­lä.

Eli­sen­vaa­ral­la kuo­li ju­han­nu­saat­to­na vuon­na 1944 yli 150 ih­mis­tä. Pom­mi­tus oli Suo­men his­to­ri­an tu­hoi­sin si­vii­lei­hin koh­dis­tu­nut is­ku, jo­hon osal­lis­tui 80 neu­vos­to­ko­net­ta. Pom­mien li­säk­si tu­hoa ai­heut­ti­vat ko­ne­ki­vää­rit, joil­la ko­neis­ta am­mut­tiin.

– Il­ma meni ihan mus­tak­si, kun ko­nei­ta nou­si tai­vaal­le niin pal­jon, muis­te­lee Ir­ja.

Hä­däs­sä ole­via pi­tää aut­taa

Toi­sel­ta evak­ko­tai­pa­leel­ta ei ol­lut enää pa­luu­ta ko­tiin. Kun val­tio osoit­ti per­heel­le kyl­män ti­lan Paa­vo­lan kun­nas­ta, per­he jäi Poh­jois-Poh­jan­maal­le asu­maan. Elä­mä al­koi mel­kein tyh­jäs­tä, sil­lä eläi­met oli pi­tä­nyt myy­dä pit­kän evak­ko­mat­kan ai­ka­na teu­raik­si. La­pio ja kuok­ka oli­vat työ­ka­lui­na, kun isä Jal­ma­ri rai­va­si saa­maan­sa ti­laa asuin­kun­toon.

Mo­nen muun eva­kon ta­voin Ir­ja tun­si pit­kään ole­van­sa toi­sen luo­kan kan­sa­lai­nen. So­ta­vuo­sien ai­ka­na per­he eh­ti asua mo­nen per­heen tu­van nur­kas­sa tai pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa. Vas­taa­not­to ei ol­lut ai­na läm­min.

Ir­ja on seu­ran­nut uu­ti­sia Suo­meen pyr­ki­vis­tä pa­ko­lai­sis­ta. Hei­dän mat­kan­sa vie­rai­den ih­mis­ten kes­kel­le tuo mie­leen oman elä­män ras­kaat vai­heet.

– Kyl­lä meil­lä pi­täi­si ol­la sen ver­ran su­vait­se­vai­suut­ta, et­tä au­tam­me hä­däs­sä ole­via ih­mi­siä.

Evan­ke­liu­min va­ras­sa

Ir­ja avi­oi­tui uu­del­la ko­ti­ky­läl­lä asu­neen Su­le­vi Har­jun kans­sa vuon­na 1954. Asut­tu­aan pari vuot­ta Lam­pin­saa­ren kai­vos­ky­läs­sä Har­jut os­ti­vat Ir­jan isäl­tä ti­lan ja muut­ti­vat ta­kai­sin Paa­vo­laan. Tuo­ta ti­laa he vil­je­li­vät yh­des­sä vuo­si­kym­me­niä, Su­le­vin sai­ras­tu­mi­seen saak­ka.

Kar­jan hoi­ta­mi­nen oli Ir­jan työ­tä. Va­paa-ai­kaa ei juu­ri jää­nyt 15 lap­sen äi­dil­le. Luon­teel­taan Ir­ja on eläin­ra­kas - hän oli­si voi­nut vie­lä jat­kaa­kin kar­jan­hoi­toa, mut­ta il­man mie­hen apua se ei on­nis­tu­nut.

Täl­lä het­kel­lä ke­säl­lä 80 vuot­ta täyt­tä­nyt Ir­ja hoi­taa puo­li­so­aan ko­to­na. Lap­sis­ta Sirk­ka on Su­le­vin omais­hoi­ta­ja ja käy aa­muin il­loin Ir­jan apu­na.

Us­ko­mi­sen asia on Ir­jal­le ja Su­le­vil­le tär­keä. Saar­nat ja evan­ke­liu­mi kos­ket­ta­vat.

– Ei­hän sitä muu­ten oli­si jak­sa­nut­kaan, huo­kai­see Ir­ja.

Läh­tee­nä käy­tet­ty te­os­ta Vai­et­tu Eli­sen­vaa­ran pom­mi­tus, Rah­ko­la ja Geust, 2008

Voit lu­kea li­sää Ir­jan vai­heis­ta ja aja­tuk­sis­ta 23.9. il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä.