Elä­män jo rau­hoi­tut­tua pu­das­jär­vi­sel­lä Ir­ja Pe­sä­läl­lä on ai­kaa muis­tel­la men­nei­tä vuo­si­kym­me­niä.

– Lap­set ovat ai­ko­je­ni täyt­tö. He ovat tär­kein si­säl­tö elä­mäs­sä­ni, vaik­ka mi­nul­la ei omia ole­kaan, Ir­ja ker­too.

Hän on hoi­ta­nut pie­no­kai­sia koko elä­män­sä ajan. Jo lap­se­na hän kul­ki ki­lo­met­rien pää­hän naa­pu­riin saa­dak­seen ruok­kia ja pi­tää sy­lis­sään pie­niä, joi­ta hä­nen omas­sa ko­dis­saan ei ol­lut. Myö­hem­min hän hoi­ti elä­män­työ­nään usei­den per­hei­den lap­sia.

– Lap­si on herk­kä ja ai­to. Hän vais­to­aa, kuka hä­nes­tä pi­tää. Ku­kaan muu kuin lap­si ei ole sa­no­nut mi­nul­le niin vil­pit­tö­mäs­ti, et­tä olen ra­kas, Ir­ja ker­too.

Muis­tois­sa au­rin­ko­päi­vät

Ir­ja muis­te­lee usein il­tai­sin hai­ke­a­na hei­tä, jot­ka ovat vart­tu­neet ai­kui­sik­si ja jois­ta mo­nil­la on jo omat kat­raan­sa.

– Ot­tai­sin ta­kai­sin ne vuo­det, kun elä­mä oli täyt­tä. Ai­ka ei käy­nyt pit­käk­si.

Ir­ja muis­te­lee so­tia edel­tä­viä lap­suus­vuo­si­aan on­nel­li­si­na ai­koi­na. Tyt­tö vart­tui äi­tin­sä sekä iso­sis­kon­sa ja -vel­jen­sä kans­sa – isä oli kuol­lut kak­si kuu­kaut­ta en­nen Ir­jan syn­ty­mää. Si­sa­ruk­set oli­vat Ir­jaa sel­väs­ti van­hem­pia. Hei­dän ar­ken­sa äi­din apu­na oli työ­te­li­äs­tä, mut­ta Ir­ja viet­ti huo­le­ton­ta lap­suut­ta.

Hän muis­taa au­rin­ko­päi­vät, var­pai­ta polt­ta­van hie­kan ja ve­ne­ret­ket jär­vel­le. Myös muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä asu­vat ka­ve­rit oli­vat Ir­jal­le tär­kei­tä.

Ys­tä­vät ja seu­rat lä­hel­lä

Ir­jan elä­män­pii­ri vaih­tui vii­me syk­sy­nä, kun hän muut­ti Pu­das­jär­ven kes­kus­taan asut­tu­aan kah­dek­san­kym­men­tä vuot­ta lap­suu­den­ko­dis­saan Jon­gun­jär­ven ran­nal­la. Muu­tos oli suu­ri, mut­ta Ir­ja tun­tee kii­tol­li­suut­ta sii­tä, mi­ten asi­at ovat men­neet:

– Luo­ja on tä­män par­ren jär­jes­tä­nyt, ja näin on hyvä.

Ir­ja ko­kee ole­van­sa syy­sih­mi­nen ja naut­tii kai­ken toi­min­nan sään­nöl­lis­ty­mi­ses­tä. Kes­kus­tas­sa asu­es­saan hän pää­see hel­pos­ti seu­roi­hin ja vart­tu­nei­den ker­hoon.

– Ys­tä­vät ja saat­to­mie­het ovat tääl­lä lä­hel­lä – he, joi­den puo­leen voin kään­tyä hy­väl­lä ja huo­nol­la het­kel­lä.

Kuva: Mar­ko Val­li

Li­sää Ir­ja Pe­sä­län aja­tuk­sia voi lu­kea 19.8. il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä.