Oli toukokuun toisen päivän ilta keväällä 2012, kun Sanna ja Jorma Sonnisen perheen Matleena-tytär menehtyi yllättäen oman kodin lähellä jäätyään rattijuopon ajaman auton alle.
Sanna ja Jorma muistelevat onnettomuusillan tapahtumia:
– Kolme tytärtämme olivat palaamassa pyörälenkiltä kotiin. Yksi tytöistä lähti matkalta kotiin palaavan äidin kyytiin. Muutaman minuutin päästä pojat tulivat ilmoittamaan kotona olevalle isälle jonkun jääneen auton alle.
Jorma lähti katsomaan tilannetta.
– Huomasin tyttäreni olevan eloton ja aloitin välittömästi elvytyksen. Naapurin pojat hoitivat toista tytärtämme, ja yksi pojistamme otti tilanteen hallintaan.
– Olin shokissa, kun kriisipäivystyksen henkilö tuli paikalle, mutta koin, että Juho-pojan kutsuman Tarja-ystävän tuki ja huolenpito oli hyvää ja on siksi jäänyt lämpimänä muistona mieleeni, Sanna kertaa onnettomuuspäivän tapahtumia.
Onnettomuuden jälkeen perheen kriisiapuna olivat uskovaiset ystävät, läheiset ja naapurit.
– Kunnan lapsiperheiden kotipalvelujen työntekijä kävi kesän ajan auttamassa tekemällä kotitöitä ja lasten kanssa touhuamassa. Suurinta tukea oli henkinen tuki, tunne että on joku, joka pitää tällaisellakin hetkellä elämää yllä, Sanna ja Jorma kertovat.
Sonniset saivat kokea olevansa koko perheenä turvassa Jumalan kämmenellä.
– Se oli ikään kuin näkymätöntä tukea, josta on kiitollinen mieli. Onnettomuus oli meille pysäytys, joka tuntui katkaisevan elämän ja arkiset rutiinit.
Ensimmäinen vuosi tapahtuman jälkeen oli yhtä kaaosta. Lapsista kolme kävi seurakunnan järjestämässä sururyhmässä.
– Tapahtuma on vaikuttanut lapsiin, ja on sen vuoksi tarvinnut hakea ammattiapua, jonka merkitys on ollut suuri. Sitä kannattaa hakea, Sanna ja Jorma ajattelevat.
– SRK:n järjestämä kurssi lapsensa menettäneille vanhemmille on ollut meille tärkeä. Samoin saman kokeneiden vertaistuki.
Onnettomuuden muisteleminen nostaa edelleen tunteita pintaan. Jälleennäkemisen toivo on kantanut perhettä alusta asti.
– Usko antaa voimaa surua käsitellessä. Se tieto lohduttaa, että Jumalan tiedossa on jokainen elinpäivämme jo ennen syntymää ja että lapsemme on turvassa. Luopuminen ei ole ollut helppoa. Matleena-tytär on ajatuksissamme joka päivä läsnä. Hetkittäin eronikävä tuntuu raskaammalta, Sonniset kuvailevat.
Sanna ja Jorma ovat pystyneet antamaan vertaistukea toisille lapsensa menettäneille vanhemmille. Joskus voi käydä niin, ettei parisuhde kestä kriisiä. Sanna ja Jorma ovat kokeneet asian toisin.
– Kun toinen on heikoimmillaan, toinen jaksaa silloin kantaa. Suru on koko perheen yhteinen asia. Jokainen käsittelee sitä eri tavalla.
Teksti ja kuva: Suvi Savolainen
Haastattelu on julkaistu kokonaan Päivämiehessä 14.2. Voit lukea printtilehden jutusta muun muassa Sonnisille tärkeästä kansalaisaloitteesta.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.