JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Jumalan voima on kantanut surussa

Päivämies
Puhutaan maasta ja taivaasta
16.2.2018 6.08

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109284220180216060800

Oli tou­ko­kuun toi­sen päi­vän il­ta ke­vääl­lä 2012, kun San­na ja Jor­ma Son­ni­sen per­heen Mat­lee­na-ty­tär me­neh­tyi yl­lät­tä­en oman ko­din lä­hel­lä jää­ty­ään rat­ti­juo­pon aja­man au­ton al­le.

San­na ja Jor­ma muis­te­le­vat on­net­to­muu­sil­lan ta­pah­tu­mia:

– Kol­me ty­tär­täm­me oli­vat pa­laa­mas­sa pyö­rä­len­kil­tä ko­tiin. Yk­si ty­töis­tä läh­ti mat­kal­ta ko­tiin pa­laa­van äi­din kyy­tiin. Muu­ta­man mi­nuu­tin pääs­tä po­jat tu­li­vat il­moit­ta­maan ko­to­na ole­val­le isäl­le jon­kun jää­neen au­ton al­le.

Jor­ma läh­ti kat­so­maan ti­lan­net­ta.

– Huo­ma­sin tyt­tä­re­ni ole­van elo­ton ja aloi­tin vä­lit­tö­mäs­ti el­vy­tyk­sen. Naa­pu­rin po­jat hoi­ti­vat tois­ta ty­tär­täm­me, ja yk­si po­jis­tam­me ot­ti ti­lan­teen hal­lin­taan.

– Olin sho­kis­sa, kun krii­si­päi­vys­tyk­sen hen­ki­lö tuli pai­kal­le, mut­ta koin, et­tä Juho-po­jan kut­su­man Tar­ja-ys­tä­vän tuki ja huo­len­pi­to oli hy­vää ja on sik­si jää­nyt läm­pi­mä­nä muis­to­na mie­lee­ni, San­na ker­taa on­net­to­muus­päi­vän ta­pah­tu­mia.

On­net­to­muu­den jäl­keen per­heen krii­si­a­pu­na oli­vat us­ko­vai­set ys­tä­vät, lä­hei­set ja naa­pu­rit.

– Kun­nan lap­si­per­hei­den ko­ti­pal­ve­lu­jen työn­te­ki­jä kävi ke­sän ajan aut­ta­mas­sa te­ke­mäl­lä ko­ti­töi­tä ja las­ten kans­sa tou­hu­a­mas­sa. Suu­rin­ta tu­kea oli hen­ki­nen tuki, tun­ne et­tä on joku, joka pi­tää täl­lai­sel­la­kin het­kel­lä elä­mää yl­lä, San­na ja Jor­ma ker­to­vat.

Son­ni­set sai­vat ko­kea ole­van­sa koko per­hee­nä tur­vas­sa Ju­ma­lan käm­me­nel­lä.

– Se oli ikään kuin nä­ky­mä­tön­tä tu­kea, jos­ta on kii­tol­li­nen mie­li. On­net­to­muus oli meil­le py­säy­tys, joka tun­tui kat­kai­se­van elä­män ja ar­ki­set ru­tii­nit.

En­sim­mäi­nen vuo­si ta­pah­tu­man jäl­keen oli yh­tä kaa­os­ta. Lap­sis­ta kol­me kävi seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mäs­sä su­ru­ryh­mäs­sä.

– Ta­pah­tu­ma on vai­kut­ta­nut lap­siin, ja on sen vuok­si tar­vin­nut ha­kea am­mat­ti­a­pua, jon­ka mer­ki­tys on ol­lut suu­ri. Sitä kan­nat­taa ha­kea, San­na ja Jor­ma ajat­te­le­vat.

– SRK:n jär­jes­tä­mä kurs­si lap­sen­sa me­net­tä­neil­le van­hem­mil­le on ol­lut meil­le tär­keä. Sa­moin sa­man ko­ke­nei­den ver­tais­tu­ki.

On­net­to­muu­den muis­te­le­mi­nen nos­taa edel­leen tun­tei­ta pin­taan. Jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­vo on kan­ta­nut per­het­tä alus­ta as­ti.

– Us­ko an­taa voi­maa su­rua kä­si­tel­les­sä. Se tie­to loh­dut­taa, et­tä Ju­ma­lan tie­dos­sa on jo­kai­nen elin­päi­väm­me jo en­nen syn­ty­mää ja et­tä lap­sem­me on tur­vas­sa. Luo­pu­mi­nen ei ole ol­lut help­poa. Mat­lee­na-ty­tär on aja­tuk­sis­sam­me joka päi­vä läs­nä. Het­kit­täin ero­ni­kä­vä tun­tuu ras­kaam­mal­ta, Son­ni­set ku­vai­le­vat.

San­na ja Jor­ma ovat pys­ty­neet an­ta­maan ver­tais­tu­kea toi­sil­le lap­sen­sa me­net­tä­neil­le van­hem­mil­le. Jos­kus voi käy­dä niin, et­tei pa­ri­suh­de kes­tä krii­siä. San­na ja Jor­ma ovat ko­ke­neet asi­an toi­sin.

– Kun toi­nen on hei­koim­mil­laan, toi­nen jak­saa sil­loin kan­taa. Suru on koko per­heen yh­tei­nen asia. Jo­kai­nen kä­sit­te­lee sitä eri ta­val­la.

Teks­ti ja kuva: Suvi Sa­vo­lai­nen

Haas­tat­te­lu on jul­kais­tu ko­ko­naan Päi­vä­mie­hes­sä 14.2. Voit lu­kea print­ti­leh­den ju­tus­ta muun mu­as­sa Son­ni­sil­le tär­ke­äs­tä kan­sa­lai­sa­loit­tees­ta.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys