Tä­nään on tär­keä päi­vä. Päi­vä­mies jul­kai­see Ka­le­va­lan ja suo­ma­lai­sen kult­tuu­rin päi­vän kun­ni­ak­si uu­del­leen kol­me vuot­ta sit­ten päi­vän­va­lon näh­neen las­ten­kir­jal­li­suut­ta kä­sit­te­le­vän ju­tun.

Päi­vä­mies

Las­ten­kir­jal­li­suus ha­kee ins­pi­raa­ti­on­sa yh­teis­kun­nal­li­sis­ta il­mi­öis­tä ja tut­ki­tus­ta tie­dos­ta. Ohei­ses­sa ku­vas­sa on Sa­tu­kir­jai­li­ja Ru­dolf Koi­vun ku­vi­tus­ta H.C. An­der­se­nin sa­dus­ta Lu­mi­ku­nin­ga­tar.

Satu on muut­tu­nut.

Al­kuun hir­vi­ö­mäi­sil­lä oli­oil­la kan­soi­tet­tu ja se­li­tet­ty maa­il­ma on vaih­tu­nut tut­tuun ym­pä­ris­töön, jon­ka ta­ri­na muo­tou­tuu tie­tees­tä ja fan­ta­si­as­ta. Näin sa­dun ke­hi­tyk­sen tii­vis­tää sa­tu­jen ja las­ten­kir­jal­li­suu­den tut­ki­ja Sis­ko Yli­mar­ti­mo.

Hy­vi­nä esi­merk­kei­nä tä­män päi­vän sa­duis­ta hän pi­tää Mau­ri Kun­nak­sen kir­jo­ja sekä Ai­no Ha­vu­kai­sen ja Sami Toi­vo­sen Tatu ja Patu -sar­jaa.

– Ta­tus­sa ja Pa­tus­sa on ar­ki­päi­vä sa­duis­tet­tu.

– Kum­mas­sa­kin ta­pauk­ses­sa nä­kyy se, mi­ten sa­dus­sa käy­te­tään hy­väk­si tie­toa.

Ou­to on sa­tua

Yli­mar­ti­mo lai­naa sa­dun luon­neh­din­nan fan­ta­si­a­kir­jai­li­jal­ta.

– Tyk­kään J.R.R. Tol­kie­nin mää­rit­te­lys­tä: jos jo­kin meis­sä ko­lah­taa niin, et­tä ker­to­mus tai kuva ko­e­taan ih­meel­li­sek­si ja ou­dok­si, se on sa­tua. Olen­nais­ta on siis lu­ki­jan tai kat­so­jan ko­ke­mus.

Mo­der­ni satu läh­tee pit­käl­ti lap­sen ko­ke­mus­maa­il­mas­ta.

– Lap­si sel­vit­tää, mil­lais­ta elä­mä on. Tyy­pil­li­siä ovat ih­mis­suh­de­sa­dut.

Yli­mar­ti­mon mu­kaan sa­dun omin piir­re ovat ou­dot asi­at. Tatu ja Patu sat­tu­vat­kin ole­maan Ou­to­las­ta ko­toi­sin.

– Esi­mer­kik­si Ta­tun ja Pa­tun Suo­mi -kir­jas­sa he te­ke­vät ou­to­ja pää­tel­miä sii­tä, mi­hin sau­na­vih­to­ja käy­te­tään. Kan­te­le on­kin ken­kä ja niin edel­leen.

Las­ten­kir­ja de­men­ti­as­ta

Las­ten­kir­jal­li­suus ylei­ses­ti on yh­teis­kun­nal­lis­tu­nut ja psy­ko­lo­gi­soi­tu­nut.

– Se ha­kee ai­heen­sa niis­tä eri­koi­suuk­sis­ta, joi­ta val­lit­se­vis­sa olois­sa syn­tyy.

– On kuo­le­maa ja avi­oe­ro­ja, on kir­jo­ja iso­äi­din de­men­toi­tu­mi­ses­ta, kan­sain­vä­li­ses­tä adop­ti­os­ta ja maa­han­muu­tos­ta, Sis­ko Yli­mar­ti­mo lu­et­te­lee.

Ai­kui­set lu­ke­vat las­ten­kir­jo­ja

Yli­mar­ti­mon mie­les­tä suo­ma­lai­sel­le las­ten­kir­jal­li­suu­del­le kuu­luu hy­vää, vaik­ka sa­tu­se­tä Zach­ris To­pe­liuk­sen tai ku­vit­ta­ja Ru­dolf Koi­vun – Yli­mar­ti­mon hen­ki­lö­koh­tais­ten suo­sik­kien – kal­tai­sia huip­pu­ja il­maan­tuu har­voin. Hän mai­nit­see Kaa­ri­na He­la­ki­san, joka loi ku­vis­saan ja sa­duis­saan raik­kaan ja fan­tas­ti­sen sa­tu­maa­il­man. Myös In­ke­ri Kar­vo­nen on uu­dis­ta­nut suo­ma­lais­ta sa­tua.

– Mau­ri Kun­nas on ny­ky­päi­vän ta­ri­nan­ker­to­ja. Tyy­li on eri­lais­ta kuin Koi­vun, mut­ta se ker­too jo­tain, et­tä Kun­nak­sen Suo­men las­ten his­to­ria oli vii­me vuon­na Suo­men myy­dyin teos.

Toi­nen osoi­tus las­ten­kir­jo­jen hy­vin­voin­nis­ta on edel­lä mai­nit­tu Tatu ja Patu.

– Se on mai­nio fan­ta­si­a­sar­ja. Sen ja Koi­ra­mä­en myyn­ti ker­too, et­tä ne ovat saa­vut­ta­neet lu­ki­ja­kun­tan­sa. Las­ten­kir­jan ar­vos­tus on nous­sut: näi­tä sar­jo­ja lu­kee myös ai­kui­nen.

Ju­tun on kir­joit­ta­nut Ju­ha­ni Oja­leh­to. Voit lu­kea pi­tem­män ver­si­on sekä asi­aa suo­ma­lai­ses­ta mu­sii­kis­ta ja ku­va­tai­tees­ta 28.2.2018 il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä. Se löy­tyy ko­ko­nai­suu­des­saan myös di­gi­leh­den ar­kis­tos­ta.