Kun Kirs­ti Sauk­ko­sen lap­sen­lap­si pää­see ri­pil­le, hän tie­tää, et­tei mum­mi tuo kuk­kia. Mum­min ”rip­pi­ruu­su” on eri­lai­nen, vuo­des­ta toi­seen kes­tä­vä: lap­sen toi­vei­den mu­kai­nen rä­sy­mat­to, jon­ka loi­miin on ku­dot­tu pal­jon sy­dä­men rak­kaut­ta.

– Moni laps on ru­tis­ta­nut mat­toa kuin aar­ret­ta. En osaa ku­vail­la sitä tun­net­ta, joka miul­le tu­lee, kun laps tyk­kää sii­tä, Kirs­ti pu­he­lee.

Li­pe­ri­läi­nen Kirs­ti on 12 lap­sen äi­ti ja 72 lap­sen mum­mi. Kirs­tin ko­ti­äi­ti­vuo­si­na Sauk­ko­set asui­vat Jäm­säs­sä, jos­sa puo­li­so Timo työs­ken­te­li opet­ta­ja­na Jäm­sän Kris­til­li­sel­lä opis­tol­la.

Opis­to­työs­sä Kirs­tin kä­den­jäl­ki nä­kyi si­sä­ti­lo­jen so­mis­tuk­ses­sa ja ul­ko­na puu­tar­has­sa. Kä­si­töi­tä syn­tyi myös ar­pa­jais­voi­toik­si ja myy­jäi­siin. Muu­ta­ma­na vuon­na Kirs­ti teki opis­tol­la myös ku­don­na­no­pet­ta­jan si­jai­suuk­sia. Omia kä­den­tai­to­jaan hän vah­vis­ti kan­sa­lai­so­pis­ton kurs­seil­la.

Las­ten­sa mu­kaan Kirs­ti on teh­nyt ar­vo­kas­ta työ­tä an­ta­es­saan las­ten osal­lis­tua puu­hai­lui­hin­sa. Kun pie­net lap­set ovat pyö­ri­tel­leet omaa pa­las­taan pul­la­tai­ki­nas­ta tai pu­no­neet omia pa­juk­rans­se­jaan, Kirs­ti on eh­ti­nyt teh­dä omia töi­tään. Hän ko­kee, et­tä kä­si­töi­den te­ke­mi­nen on pi­tä­nyt hä­net pir­te­ä­nä ja huo­lel­li­se­na.

Eni­ten iloa Kirs­ti on ko­ke­nut saa­des­saan teh­dä kä­si­töi­tä lah­jak­si lä­hei­sil­leen. Van­hin ty­tär sai ai­ka­naan hää­pu­vun, ja mo­net ovat saa­neet juh­la­pu­ku­ja.

Yh­den tyt­tä­ren luon­to­tee­mai­siin häi­hin Kirs­ti tai­tei­li tif­fa­ny-tek­nii­kal­la la­si­per­ho­sia, ja kai­kil­le lap­si­per­heil­le hän on lah­joit­ta­nut suo­je­luk­sek­si la­sien­ke­lit. Li­säk­si on syn­ty­nyt ko­re­ja pu­non­ta­tek­nii­koil­la pa­jus­ta, tuo­hes­ta ja kah­vi­pus­seis­ta, vil­lai­sia mat­ka­huo­pia ja rip­si­töi­tä sekä pop­pa­noi­ta lu­ke­mat­to­mil­le pöy­dil­le.

Mun­sa­lan ja Py­hä­jär­ven kan­sal­lis­pu­vut ovat Kirs­tin aar­tei­ta. Nii­tä hän on käyt­tä­nyt mo­nis­sa las­ten­sa häis­sä. En­sim­mäi­sen kan­sal­lis­pu­kun­sa hän om­pe­li jo pe­rus­kou­lus­sa.

Muu­ten­kin Kirs­tin kä­si­töi­den run­saus nä­kyy Sauk­kos­ten kau­niis­sa ko­dis­sa ja koko elä­män­pii­ris­sä. Elä­ke­vuo­si­na Kirs­ti ja Timo ovat ra­ken­ta­neet kak­si ta­loa, jois­sa on tar­vit­tu ta­pe­toin­nin, maa­lauk­sen ja lak­kauk­sen tai­to­ja. Kirs­tin puu­tar­has­sa kas­vaa hyö­ty­kas­ve­ja ja ke­sä­kuk­kia, jois­ta on riit­tä­nyt iloa myös rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pöy­tien so­mis­tuk­seen ja jou­lu- ja muis­to­sep­pe­lei­siin.

Kirs­til­le on tär­ke­ää, et­tä hän on saa­nut omil­la vah­vuuk­sil­laan ja­kaa iloa ym­pä­ril­leen. Hän ko­kee, et­tä lah­jat kä­si­töi­den te­koon on an­net­tu hä­nel­le voi­ma­va­rak­si elä­män mat­kaa var­ten. Ne ovat Tai­vaan Isän siu­naus­ta.

Teks­ti ja kuva: Tii­na Perk­kiö

Jul­kais­taan Päi­vä­mie­hes­sä 19.7.2017