JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Kau­pas­sa koh­taa eri­lai­suu­den kir­jon

Puhutaan maasta ja taivaasta
11.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

9.6. 10:39
2020060910395420200611060000
Tervetuloa kauppaan! toivottaa Lea Kinnunen.

Tervetuloa kauppaan! toivottaa Lea Kinnunen.

Marita Rantanen

Tervetuloa kauppaan! toivottaa Lea Kinnunen.

Tervetuloa kauppaan! toivottaa Lea Kinnunen.

Marita Rantanen

Ma­ri­ta Ran­ta­nen

Pal­ve­lu­vas­taa­va­na lä­hi­kau­pas­sa toi­mi­va Lea Kin­nu­nen iloit­see eri­lais­ten ih­mis­ten koh­taa­mi­ses­ta ja mu­ka­vas­ta työ­yh­tei­sös­tä.

Kin­nu­nen sa­noo, et­tä kau­pas­sa hän koh­taa elä­män koko kir­jon. Lä­hei­sim­piä koh­dat­ta­via hä­nel­le ovat pie­net lap­set, van­huk­set, yk­si­näi­set ja ne lä­him­mäi­set, joi­ta elä­mä on kol­hi­nut. Mo­nil­ta heis­tä hän on op­pi­nut pal­jon.

Mu­hok­sen Päi­vä­rin­teel­lä ruo­ka­kau­pas­sa työs­ken­te­le­vä Kin­nu­nen muis­taa, kuin­ka hän vuon­na 2005 haki töi­tä, kun sil­loi­nen kuo­pus täyt­ti kol­me vuot­ta. Hän ha­lu­si kaup­paan ko­kei­le­maan myy­jän työ­tä. Kau­pan­tä­din työ­hön hän tu­tus­tui Mu­hok­sen kes­kus­tan mar­ke­tis­sa ja osak­si myös oman ky­län kau­pas­sa.

Myyn­nin am­mat­ti­tut­kin­toa hän pää­si opis­ke­le­maan vuon­na 2006 Ou­luun. Heti opin­not aloi­tet­tu­aan hän sai työ­pai­kan ko­ti­ky­län uu­des­sa kau­pas­sa, jon­ne mat­kaa ko­toa on vain ki­lo­met­ri. Kou­lu ja päi­vä­ko­ti­kin si­jait­se­vat ai­van kau­pan vie­res­sä. Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen Lea Kin­nu­sen työ­paik­ka va­ki­nais­tet­tiin.

– Olen mo­nes­ti kii­tol­li­se­na miet­ti­nyt tätä asi­aa ja ko­ke­nut sen suu­re­na Ju­ma­lan siu­nauk­se­na tä­hän elä­män­vai­hee­seen. Vaik­ka olen töis­sä, olen sil­ti lä­hel­lä ko­tia ja lap­sia. Työ­mat­ka­kin hoi­tuu kä­vel­len, pyö­räl­lä tai pot­ku­ril­la.

Upea pie­ni työ­yh­tei­sö on toi­mi­nut Kin-nu­sel­le voi­ma­va­ra­na. Esi­mies on an­ta­nut kii­tos­ta koko hen­ki­lös­töl­le kii­tet­tä­väs­tä ja her­moi­le­mat­ta teh­dys­tä työs­tä poik­keu­sai­ka­na­kin. Työ­yh­tei­sön hy­vin­voin­nin sa­lai­suu­te­na Lea Kin­nu­nen nä­kee kan­nus­ta­van ja em­paat­ti­sen esi­mie­hen, toi­mi­van vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja kaik­kien toi­mi­mi­sen yh­tei­sen hy­vän eteen.

– Oman ky­län Sale oli alus­ta as­ti kuin ko­tiin oli­si tul­lut. Se oli mi­nun nä­köi­se­ni. Nau­tin siel­lä työs­ken­te­le­mi­ses­tä.

Esi­mie­hen mu­kaan Kin­nu­nen oli help­po ai­ka­naan va­li­ta työ­teh­tä­vään, sil­lä hän on in­nos­tu­nut ja mu­ka­va ih­mi­nen ja osaa sy­dä­mel­li­ses­ti koh­da­ta kai­ken­lai­set asi­ak­kaat. Ison per­heen äi­ti­nä hän osaa tart­tua kau­pan lu­kui­siin teh­tä­viin vai­vat­ta.

Lä­hi­kau­pas­sa työs­ken­te­ly tuo Lea Kin­nu­sel­le mah­dol­li­suu­den näh­dä usei­ta asi­ak­kai­ta mo­neen ker­taan. Pa­rem­pi tie­tä­mys asi­ak­kaan toi­veis­ta sy­ven­tää koh­taa­mi­sia. Hän koh­taa iäl­tään ja taus­toil­taan hy­vin eri­lai­sia ih­mi­siä.

– Mo­nel­le tu­tul­le olen kuun­te­li­ja, ja koen it­se­kin tu­le­va­ni kuul­luk­si. Ha­lu­an luot­taa oman rau­hal­li­suu­te­ni ja tu­le­vai­suu­teen luot­ta­van asen­tee­ni an­ta­van myös asi­ak­kaal­le toi­voa ja luot­ta­mus­ta kaik­ki­na ai­koi­na, poh­tii Kin­nu­nen.

Vaik­ka elä­män mo­ni­nai­nen kir­jo ja raa­dol­li­suus­kin nä­ky­vät työ­pai­kan ar­jes­sa, Kin­nu­nen ajat­te­lee, et­tä kaik­ki ih­mi­set ovat ar­vok­kai­ta ja jo­kai­sel­la heis­tä on oma elä­män­teh­tä­vän­sä. Lä­his­töl­lä ole­van sai­raa­lan asuk­kai­den kaut­ta Kin­nu­nen on op­pi­nut pal­jon eri­lais­ten ih­mis­ten ar­vos­ta­mis­ta ja koh­taa­mis­ta. Jo­kai­sel­la asi­ak­kaal­la on oma men­nei­syy­ten­sä, tämä het­ki ja tu­le­vai­suus.

Toi­si­naan yk­sin työs­ken­nel­les­sä työ­hön liit­tyy oman­lai­nen va­paus ja sa­mal­la vas­tuu. Työs­sään Lea Kin­nu­nen on koh­dan­nut ti­lan­tei­ta, jois­sa on näh­nyt lä­him­mäi­sen voi­van huo­nos­ti.

– Tämä työ on pal­jol­ti lä­him­mäi­sis­tä vä­lit­tä­mis­tä. Ar­vos­tan kaik­kia tä­män työn te­ki­jöi­tä, jot­ka usein pyy­teet­tö­mäs­ti, pie­nel­lä ar­vos­tuk­sel­la ja va­lit­ta­mat­ta te­ke­vät tätä mo­ni­puo­lis­ta ja an­si­o­kas­ta pal­ve­lu­teh­tä­vää koko yh­teis­kun­nan hy­väk­si.

– Jos­kus ai­van häm­mäs­tyy, mi­ten pal­jon ko­ke­mus­ta ja tie­to­tai­toa sitä mu­ka­naan kan­taa­kaan. Oi­ke­as­taan sii­hen ha­vah­tuu vas­ta, kun opas­taa har­joit­te­li­jaa, poh­tii Kin­nu­nen.

Lue pi­dem­pi haas­tat­te­lu 10. ke­sä­kuu­ta il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys