Ma­ri­ta Ran­ta­nen

Pal­ve­lu­vas­taa­va­na lä­hi­kau­pas­sa toi­mi­va Lea Kin­nu­nen iloit­see eri­lais­ten ih­mis­ten koh­taa­mi­ses­ta ja mu­ka­vas­ta työ­yh­tei­sös­tä.

Kin­nu­nen sa­noo, et­tä kau­pas­sa hän koh­taa elä­män koko kir­jon. Lä­hei­sim­piä koh­dat­ta­via hä­nel­le ovat pie­net lap­set, van­huk­set, yk­si­näi­set ja ne lä­him­mäi­set, joi­ta elä­mä on kol­hi­nut. Mo­nil­ta heis­tä hän on op­pi­nut pal­jon.

Mu­hok­sen Päi­vä­rin­teel­lä ruo­ka­kau­pas­sa työs­ken­te­le­vä Kin­nu­nen muis­taa, kuin­ka hän vuon­na 2005 haki töi­tä, kun sil­loi­nen kuo­pus täyt­ti kol­me vuot­ta. Hän ha­lu­si kaup­paan ko­kei­le­maan myy­jän työ­tä. Kau­pan­tä­din työ­hön hän tu­tus­tui Mu­hok­sen kes­kus­tan mar­ke­tis­sa ja osak­si myös oman ky­län kau­pas­sa.

Myyn­nin am­mat­ti­tut­kin­toa hän pää­si opis­ke­le­maan vuon­na 2006 Ou­luun. Heti opin­not aloi­tet­tu­aan hän sai työ­pai­kan ko­ti­ky­län uu­des­sa kau­pas­sa, jon­ne mat­kaa ko­toa on vain ki­lo­met­ri. Kou­lu ja päi­vä­ko­ti­kin si­jait­se­vat ai­van kau­pan vie­res­sä. Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen Lea Kin­nu­sen työ­paik­ka va­ki­nais­tet­tiin.

– Olen mo­nes­ti kii­tol­li­se­na miet­ti­nyt tätä asi­aa ja ko­ke­nut sen suu­re­na Ju­ma­lan siu­nauk­se­na tä­hän elä­män­vai­hee­seen. Vaik­ka olen töis­sä, olen sil­ti lä­hel­lä ko­tia ja lap­sia. Työ­mat­ka­kin hoi­tuu kä­vel­len, pyö­räl­lä tai pot­ku­ril­la.

Upea pie­ni työ­yh­tei­sö on toi­mi­nut Kin-nu­sel­le voi­ma­va­ra­na. Esi­mies on an­ta­nut kii­tos­ta koko hen­ki­lös­töl­le kii­tet­tä­väs­tä ja her­moi­le­mat­ta teh­dys­tä työs­tä poik­keu­sai­ka­na­kin. Työ­yh­tei­sön hy­vin­voin­nin sa­lai­suu­te­na Lea Kin­nu­nen nä­kee kan­nus­ta­van ja em­paat­ti­sen esi­mie­hen, toi­mi­van vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja kaik­kien toi­mi­mi­sen yh­tei­sen hy­vän eteen.

– Oman ky­län Sale oli alus­ta as­ti kuin ko­tiin oli­si tul­lut. Se oli mi­nun nä­köi­se­ni. Nau­tin siel­lä työs­ken­te­le­mi­ses­tä.

Esi­mie­hen mu­kaan Kin­nu­nen oli help­po ai­ka­naan va­li­ta työ­teh­tä­vään, sil­lä hän on in­nos­tu­nut ja mu­ka­va ih­mi­nen ja osaa sy­dä­mel­li­ses­ti koh­da­ta kai­ken­lai­set asi­ak­kaat. Ison per­heen äi­ti­nä hän osaa tart­tua kau­pan lu­kui­siin teh­tä­viin vai­vat­ta.

Lä­hi­kau­pas­sa työs­ken­te­ly tuo Lea Kin­nu­sel­le mah­dol­li­suu­den näh­dä usei­ta asi­ak­kai­ta mo­neen ker­taan. Pa­rem­pi tie­tä­mys asi­ak­kaan toi­veis­ta sy­ven­tää koh­taa­mi­sia. Hän koh­taa iäl­tään ja taus­toil­taan hy­vin eri­lai­sia ih­mi­siä.

– Mo­nel­le tu­tul­le olen kuun­te­li­ja, ja koen it­se­kin tu­le­va­ni kuul­luk­si. Ha­lu­an luot­taa oman rau­hal­li­suu­te­ni ja tu­le­vai­suu­teen luot­ta­van asen­tee­ni an­ta­van myös asi­ak­kaal­le toi­voa ja luot­ta­mus­ta kaik­ki­na ai­koi­na, poh­tii Kin­nu­nen.

Vaik­ka elä­män mo­ni­nai­nen kir­jo ja raa­dol­li­suus­kin nä­ky­vät työ­pai­kan ar­jes­sa, Kin­nu­nen ajat­te­lee, et­tä kaik­ki ih­mi­set ovat ar­vok­kai­ta ja jo­kai­sel­la heis­tä on oma elä­män­teh­tä­vän­sä. Lä­his­töl­lä ole­van sai­raa­lan asuk­kai­den kaut­ta Kin­nu­nen on op­pi­nut pal­jon eri­lais­ten ih­mis­ten ar­vos­ta­mis­ta ja koh­taa­mis­ta. Jo­kai­sel­la asi­ak­kaal­la on oma men­nei­syy­ten­sä, tämä het­ki ja tu­le­vai­suus.

Toi­si­naan yk­sin työs­ken­nel­les­sä työ­hön liit­tyy oman­lai­nen va­paus ja sa­mal­la vas­tuu. Työs­sään Lea Kin­nu­nen on koh­dan­nut ti­lan­tei­ta, jois­sa on näh­nyt lä­him­mäi­sen voi­van huo­nos­ti.

– Tämä työ on pal­jol­ti lä­him­mäi­sis­tä vä­lit­tä­mis­tä. Ar­vos­tan kaik­kia tä­män työn te­ki­jöi­tä, jot­ka usein pyy­teet­tö­mäs­ti, pie­nel­lä ar­vos­tuk­sel­la ja va­lit­ta­mat­ta te­ke­vät tätä mo­ni­puo­lis­ta ja an­si­o­kas­ta pal­ve­lu­teh­tä­vää koko yh­teis­kun­nan hy­väk­si.

– Jos­kus ai­van häm­mäs­tyy, mi­ten pal­jon ko­ke­mus­ta ja tie­to­tai­toa sitä mu­ka­naan kan­taa­kaan. Oi­ke­as­taan sii­hen ha­vah­tuu vas­ta, kun opas­taa har­joit­te­li­jaa, poh­tii Kin­nu­nen.

Lue pi­dem­pi haas­tat­te­lu 10. ke­sä­kuu­ta il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.