JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Kor­kein var­je­li ja suo­je­li

Puhutaan maasta ja taivaasta
27.4.2020 13.45

Juttua muokattu:

27.4. 15:18
2020042715180620200427134500

Kyl­lik­ki Tuo­me­la

Ou­lun­sa­lo­lai­sen Mai­ja-Lii­sa Kor­ki­a­kos­ken lap­suu­den koti on Yli­ol­ha­van Kärp­pä­suol­la. Haa­pa­kan­kaan ko­dis­ta on tul­lut hä­nel­le ja hä­nen mie­hel­leen Jou­kol­le ra­kas ja viih­tyi­sä va­paa-ajan asun­to.

– Rau­hal­li­si­na het­ki­nä, var­sin­kin nyt pää­si­äi­sen ai­ka­na, olen ko­ke­nut lap­suu­den rau­hal­lis­ta tun­nel­maa. Aja­tuk­sis­sa­ni muis­tan Han­na-äi­ti­ni hui­vi pääs­sä puu­hai­le­van lie­den ää­res­sä ja hy­räi­le­vän Sii­o­nin lau­lu­ja. Han­na-äi­ti­ni elä­mä oli työn­täy­tei­nen, hän­hän huo­leh­ti yk­sin kuu­des­ta alai­käi­ses­tä lap­ses­taan ja per­heen toi­meen­tu­los­ta, Kor­ki­a­kos­ki ker­too.

– Äi­ti­ni luot­ti Ju­ma­lan siu­nauk­seen ja ker­toi sii­tä myös meil­le lap­sil­le.

Omien las­ten ha­jaan­nut­tua Kor­ki­a­kos­ken Mai­ja-Lii­sa kiin­nos­tui lap­suu­den ko­dis­taan ja juu­ris­taan.

– Löy­sin ko­ti­ni vin­til­tä van­ho­ja va­lo­ku­via ja kää­rön kir­jei­tä, joi­ta isä­ni oli lä­het­tä­nyt so­das­ta.

– Häm­mäs­tyin, mi­ten kau­niis­ti ja rak­kaas­ti isä­ni kir­joit­ti. Hän huo­leh­ti lap­sis­taan ja hei­dän ter­vey­des­tään. Hän toi­voi, et­tä sai­si rak­kaan vai­mon­sa kans­sa jat­kaa vas­ta muu­ta­man vuo­den kes­tä­nyt­tä on­nel­lis­ta avi­o­liit­toa. Isä­ni huo­leh­ti myös van­hem­mis­taan, jo­kai­ses­ta si­sa­ruk­ses­ta erik­seen, ko­dis­ta ja ko­din töis­tä. Kor­keim­man var­je­lus­ta ja suo­je­lus­ta isä­ni toi­vot­ti koko per­heel­le.

Kor­ki­a­kos­ken isä haa­voit­tui vai­ke­as­ti so­das­sa. So­ta­vam­mois­ta huo­li­mat­ta hän yrit­ti ja teki työ­tä au­toi­li­ja­na.

– Äi­ti yrit­ti hil­li­tä mei­tä lap­sia, et­tä isä sai­si le­vä­tä. Mei­dän las­ten piti ym­mär­tää isän sai­raut­ta, ja kyl­lä me sää­lim­me ki­vu­li­as­ta, tus­kais­ta isää. Äi­ti yrit­ti teh­dä kaik­ken­sa, et­tä isän olo oli­si hel­pom­pi.

Kor­ki­a­kos­ki oli 8-vuo­ti­as, kun Hem­mi-isä kuo­li. Äi­dil­le jäi kuu­si alai­käis­tä las­ta hoi­det­ta­vak­si.

– Ko­dis­sa oli suru ja mur­he. Äi­ti oli hil­jai­nen ja su­rul­li­nen. Minä, 8-vuo­ti­as tyt­tö, löy­sin loh­tua met­säs­tä ja luon­nos­ta. Ih­met­te­lin kuk­kia ja kas­ve­ja, kat­se­lin pui­ta ja ki­viä. Kuun­te­lin lin­tu­jen lau­lua ja et­sin, mi­hin ne ovat pe­sän­sä teh­neet. Pe­lon ja tur­vat­to­muu­den tun­ne haih­tui, kun us­koin, et­tä Tai­vaan Isä pi­tää meis­tä huo­len.

Haa­pa­kan­kaal­le ko­koon­tuu mie­lel­lään myös Kor­ki­a­kos­ken per­he. Siel­lä on hel­pom­pi muis­tel­la lap­suut­ta, omia van­hem­pia ja ras­kai­ta­kin vai­hei­ta, jois­ta on sel­vit­ty. Nuo­ria per­hei­tä on al­ka­nut kiin­nos­taa su­vun vai­heet.

– Sis­ko­je­ni kans­sa olem­me muis­tel­leet lap­suu­tem­me asi­oi­ta. Avoin kes­kus­te­lu on aut­ta­nut kä­sit­te­le­mään haus­ko­ja ja vai­kei­ta asi­oi­ta. Myös ver­tais­tu­ki hy­vien ys­tä­vien kans­sa on aut­ta­nut ym­mär­tä­mään so­dan­jäl­keis­tä lap­suut­ta.

– Olen kii­tol­li­nen van­hem­mis­ta­ni ja sii­tä, et­tä he pu­hui­vat meil­le lap­sil­le Tai­vaan Isäs­tä ja siu­na­si­vat evan­ke­liu­mil­la. Mi­nul­la on ol­lut hyvä ja tur­val­li­nen koti.

20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies