JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Koti – elämän sydän

Puhutaan maasta ja taivaasta
24.2.2020 6.40

Juttua muokattu:

21.2. 16:48
2020022116485820200224064000
Taavi-koira on Hanna Herttelille mukavaa ulkoiluseuraa.

Taavi-koira on Hanna Herttelille mukavaa ulkoiluseuraa.

Anna Karjula

Taavi-koira on Hanna Herttelille mukavaa ulkoiluseuraa.

Taavi-koira on Hanna Herttelille mukavaa ulkoiluseuraa.

Anna Karjula

An­na Kar­ju­la

Kun py­hä­jo­ki­nen Han­na Hert­te­li tu­lee työ­päi­vän päät­teek­si ko­tiin­sa, hän tun­tee tu­le­van­sa oman elä­män­sä tur­va­paik­kaan.

– Koti on mi­nul­le kuin pesä, jos­sa voin la­da­ta ak­ku­ja­ni. Ko­to­na olen suo­jas­sa ul­ko­maa­il­mal­ta, jos­sa elä­mä tun­tuu mo­nes­ti ko­vin hek­ti­sel­tä.

Ai­na omas­sa ko­dis­sa asu­mi­nen ei ole tun­tu­nut yh­tä hel­pol­ta ja mu­ka­val­ta, mut­ta vii­me vuo­si­na Hert­te­li on va­pau­tu­nut elä­mään oman­nä­köis­tään elä­mää.

– En­nen elin enem­män tois­ten eh­doil­la, hän ku­vaa.

– Ny­ky­ään osaan ar­vos­taa omaa ai­kaa ja olen op­pi­nut asi­oi­den ra­jaa­mis­ta.

Hert­te­lin mu­kaan yk­si­ne­lä­vä saat­taa hel­pos­ti ver­ra­ta omaa työ­taak­kaan­sa per­heel­lis­ten vas­tuu­seen ja tun­tea syyl­li­syyt­tä sii­tä, et­tä pää­see jois­sain asi­ois­sa hel­pom­mal­la. Täl­lai­nen syyl­li­syys on hä­nen mie­les­tään kui­ten­kin tur­haa, sil­lä jo­kai­sen on tär­keä hy­vin­voin­tin­sa kan­nal­ta osa­ta naut­tia oman elä­män­ti­lan­teen­sa hy­vis­tä puo­lis­ta.

– Vel­jen­vai­mo sa­noi­kin mi­nul­le ker­ran, et­tä lue sinä kir­jo­ja hä­nen­kin edes­tään, kun rau­has­sa voit, Han­na Hert­te­li nau­raa.

Suu­res­sa si­sa­rus­par­ves­sa kas­va­nee­na Hert­te­lil­lä on säi­ly­nyt edel­leen mie­les­sä aja­tus po­ru­kal­la te­ke­mi­ses­tä.

– Ai­na­han se oli­si mu­ka­va yh­des­sä tou­hu­ta. Ruo­kaa­kin lait­tai­si sa­mal­la use­am­mal­le, ja ko­ti­töi­tä voi­si tois­ten kans­sa ja­kaa.

Yk­si­ne­lä­vän osan hy­väk­sy­mi­ses­sä hän­tä on aut­ta­nut Raa­ma­tun aja­tus sii­tä, et­tä Ju­ma­la an­taa asu­mi­sen ja elä­mi­sen ajat ja ra­jat.

– Ju­ma­la tie­tää, mik­si asi­at ovat näin niin kuin ne ovat, Han­na Hert­te­li to­te­aa.

Hä­nen mu­kaan­sa on myös hyvä muis­taa, et­tä per­heen kes­kel­lä elä­väl­lä­kään ei ai­na ole niin sa­no­tus­ti on­ni ja au­tuus osas­saan.

– Ky­sy­tään toi­si­naan vah­vaa luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä tämä me­nee niin kuin on tar­koi­tet­tu.

Han­na Hert­te­lin mu­kaan on vaa­ti­nut työs­tä­mis­tä ym­mär­tää ole­van­sa sa­ma­nar­voi­nen kuin per­heel­li­set.

– Sitä jo­ten­kin ai­em­min piti it­se­ään huo­nom­pa­na. Ajat­te­lin, et­tä sit­ten vas­ta oli­sin jon­kin ar­voi­nen, kun oli­si per­he.

Syy­tä moi­seen aja­tuk­seen hän ei tie­dä it­se­kään, mut­ta pi­tää sitä su­rul­li­se­na ja har­mil­li­se­na.

Hert­te­lis­tä tun­tuu mu­ka­val­ta, kun hän­tä pyy­de­tään ky­lään. Sa­mal­la ta­val­la hän iloit­see saa­des­saan vie­rai­ta omaan ko­tiin­sa.

– Ei hait­taa, vaik­ka tul­tai­siin jos­kus isom­mal­la­kin po­ru­kal­la! Eri­tyi­ses­ti las­ten ky­läi­lyt tuo­vat mi­nul­le iloa ja sel­lais­ta het­kes­sä elä­mi­sen ma­kua.

Han­na Hert­te­lin ko­dis­sa on joi­ta­kin lap­suu­den ko­dis­ta tul­lei­ta ta­va­roi­ta. Yk­si niis­tä muis­tut­taa: ko­din kyn­nys saa ol­la ma­ta­la kaik­kien vie­rait­ten vas­taa­not­ta­mi­seen.

Mar­ras­kuus­sa koi­ran­pen­tu Taa­vi tuli Han­na Hert­te­lin ko­tiin. Sii­tä on omis­ta­jal­leen pal­jon iloa ja seu­raa.

– Sii­nä tu­lee sel­lai­nen ihan oman­lai­nen jut­tu lem­mi­kin ja omis­ta­jan vä­lil­lä, Hert­te­li hy­myi­lee ja si­lit­tää kar­va­tur­ri­aan.

Tuo­re koi­ra­no­mis­ta­ja on kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä saa asua maa­seu­dun rau­has­sa. Py­hä­jo­el­la luon­to on lä­hel­lä ja siel­lä hän liik­kuu mie­lel­lään. Yk­sin elä­vä­nä hän nä­kee hel­pom­mak­si paik­ka­kun­nan vaih­ta­mi­sen, jos sel­lais­ta ha­lu­aa. Ko­din voi lait­taa mie­lei­sek­seen.

– Koti on mi­nul­le enem­män kuin ul­koi­set puit­teet. Se on ih­mi­sen elä­män sy­dän.

Tur­val­li­sim­mak­si ko­dik­seen Han­na Hert­te­li ko­kee kui­ten­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Hä­nen mu­kaan­sa siel­lä on hyvä asua, vaik­ka oli­si min­kä­lai­nen elä­män­ti­lan­ne.

– Eten­kin sil­loin, kun elä­mäs­sä on vas­toin­käy­mi­siä, Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saa loh­dun.

Vai­keim­pi­na ai­koi­na hä­nel­le on an­ta­nut eri­tyi­sen pal­jon voi­maa lu­paus Tai­vaan ko­dis­ta, jon­ne kaik­ki us­ko­vai­set ker­ran pää­se­vät.

– Su­rut ja mur­heet jää­vät tän­ne ai­ka­naan, kun vain ha­lu­aa ja jak­saa us­koa.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys