Taavi-koira on Hanna Herttelille mukavaa ulkoiluseuraa.
Anna Karjula
Taavi-koira on Hanna Herttelille mukavaa ulkoiluseuraa.
Anna Karjula
Anna Karjula
Kun pyhäjokinen Hanna Hertteli tulee työpäivän päätteeksi kotiinsa, hän tuntee tulevansa oman elämänsä turvapaikkaan.
– Koti on minulle kuin pesä, jossa voin ladata akkujani. Kotona olen suojassa ulkomaailmalta, jossa elämä tuntuu monesti kovin hektiseltä.
Aina omassa kodissa asuminen ei ole tuntunut yhtä helpolta ja mukavalta, mutta viime vuosina Hertteli on vapautunut elämään omannäköistään elämää.
– Ennen elin enemmän toisten ehdoilla, hän kuvaa.
– Nykyään osaan arvostaa omaa aikaa ja olen oppinut asioiden rajaamista.
Herttelin mukaan yksinelävä saattaa helposti verrata omaa työtaakkaansa perheellisten vastuuseen ja tuntea syyllisyyttä siitä, että pääsee joissain asioissa helpommalla. Tällainen syyllisyys on hänen mielestään kuitenkin turhaa, sillä jokaisen on tärkeä hyvinvointinsa kannalta osata nauttia oman elämäntilanteensa hyvistä puolista.
– Veljenvaimo sanoikin minulle kerran, että lue sinä kirjoja hänenkin edestään, kun rauhassa voit, Hanna Hertteli nauraa.
Suuressa sisarusparvessa kasvaneena Herttelillä on säilynyt edelleen mielessä ajatus porukalla tekemisestä.
– Ainahan se olisi mukava yhdessä touhuta. Ruokaakin laittaisi samalla useammalle, ja kotitöitä voisi toisten kanssa jakaa.
Yksinelävän osan hyväksymisessä häntä on auttanut Raamatun ajatus siitä, että Jumala antaa asumisen ja elämisen ajat ja rajat.
– Jumala tietää, miksi asiat ovat näin niin kuin ne ovat, Hanna Hertteli toteaa.
Hänen mukaansa on myös hyvä muistaa, että perheen keskellä elävälläkään ei aina ole niin sanotusti onni ja autuus osassaan.
– Kysytään toisinaan vahvaa luottamusta siihen, että tämä menee niin kuin on tarkoitettu.
Hanna Herttelin mukaan on vaatinut työstämistä ymmärtää olevansa samanarvoinen kuin perheelliset.
– Sitä jotenkin aiemmin piti itseään huonompana. Ajattelin, että sitten vasta olisin jonkin arvoinen, kun olisi perhe.
Syytä moiseen ajatukseen hän ei tiedä itsekään, mutta pitää sitä surullisena ja harmillisena.
Herttelistä tuntuu mukavalta, kun häntä pyydetään kylään. Samalla tavalla hän iloitsee saadessaan vieraita omaan kotiinsa.
– Ei haittaa, vaikka tultaisiin joskus isommallakin porukalla! Erityisesti lasten kyläilyt tuovat minulle iloa ja sellaista hetkessä elämisen makua.
Hanna Herttelin kodissa on joitakin lapsuuden kodista tulleita tavaroita. Yksi niistä muistuttaa: kodin kynnys saa olla matala kaikkien vieraitten vastaanottamiseen.
Marraskuussa koiranpentu Taavi tuli Hanna Herttelin kotiin. Siitä on omistajalleen paljon iloa ja seuraa.
– Siinä tulee sellainen ihan omanlainen juttu lemmikin ja omistajan välillä, Hertteli hymyilee ja silittää karvaturriaan.
Tuore koiranomistaja on kiitollinen siitä, että saa asua maaseudun rauhassa. Pyhäjoella luonto on lähellä ja siellä hän liikkuu mielellään. Yksin elävänä hän näkee helpommaksi paikkakunnan vaihtamisen, jos sellaista haluaa. Kodin voi laittaa mieleisekseen.
– Koti on minulle enemmän kuin ulkoiset puitteet. Se on ihmisen elämän sydän.
Turvallisimmaksi kodikseen Hanna Hertteli kokee kuitenkin Jumalan valtakunnan. Hänen mukaansa siellä on hyvä asua, vaikka olisi minkälainen elämäntilanne.
– Etenkin silloin, kun elämässä on vastoinkäymisiä, Jumalan valtakunnasta saa lohdun.
Vaikeimpina aikoina hänelle on antanut erityisen paljon voimaa lupaus Taivaan kodista, jonne kaikki uskovaiset kerran pääsevät.
– Surut ja murheet jäävät tänne aikanaan, kun vain haluaa ja jaksaa uskoa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.