JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Koti, jos­ta löy­tyy kaik­ki tar­peel­li­nen

Isopahkala Jenni
Puhutaan maasta ja taivaasta
26.11.2019 6.31

Juttua muokattu:

2.1. 11:36
2020010211362620191126063100

Mir­ja ja Jaak­ko Sivénin pu­nai­nen tupa Pe­tä­jä­ve­den kes­kus­tas­sa tuik­kii läm­min­tä va­loa. Valo vä­lit­tyy pait­si ik­ku­nois­ta myös pie­nen ko­din sy­dä­mel­li­sis­tä asuk­kais­ta.

– Olen ai­na sa­no­nut, et­tä tämä talo on tul­lut Her­ral­ta, Mir­ja Sivén to­te­aa hy­myil­len.

Is­tum­me olo­huo­nees­sa, jon­ne on ka­tet­tu kau­nis tar­joi­lu­pöy­tä. Mais­ti­ai­sik­si on oman pi­han ome­nis­ta kei­tet­tyä hil­lo­ket­ta. Ome­nia tar­jo­taan myös ko­tiin vie­mi­sik­si.

Oma piha ja ome­na­puut ei­vät ole ol­leet Sivéneil­le it­ses­tään­sel­vyys. Vii­si­tois­ta vuot­ta sit­ten os­tet­tu talo on Sivénin pa­ris­kun­nan en­sim­mäi­nen yh­tei­nen oma­ko­ti­ta­lo, jos­ta he eh­ti­vät haa­veil­la pit­kään. Lo­pul­ta asia jär­jes­tyi Ju­ma­lan joh­da­tuk­se­na.

– Ker­ros­ta­los­sa asu­es­sam­me puo­li­so­ni Jaak­ko kier­te­li ky­liä ja ky­se­li, sai­si­ko ha­ka­ta hal­ko­ja, kun ko­to­na sel­lais­ta ei voi­nut teh­dä, Mir­ja Sivén muis­te­lee ai­ko­ja en­nen omaa tu­paan muut­toa.

– Kun tämä meil­le so­pi­va talo vih­doin löy­tyi, piha oli kuin vii­dak­ko ja re­mont­ti­tar­pei­ta­kin oli. Us­kal­sin kui­ten­kin läh­teä tä­hän, kun on puo­li­so, jol­la kir­ves py­syy kä­des­sä.

Sivénit ta­pa­si­vat ai­ka­naan Ryt­ty­län Lä­he­tys­kes­kuk­ses­sa, jos­sa mo­lem­mat työs­ken­te­li­vät. Pa­ris­kun­ta on ol­lut nai­mi­sis­sa jo 43 vuot­ta ja saa­nut kol­me las­ta sekä kuu­si las­ten­las­ta.

– Mei­tä yh­dis­ti lap­si­työ. Se on ol­lut meil­le mo­lem­mil­le tär­ke­ää, Mir­ja Sivén ker­too.

Lap­si­työl­lä oli mer­ki­tys­tä myös myö­hem­mis­sä vai­heis­sa hei­dän asu­es­saan Jäm­säs­sä. Mir­ja Sivén sai us­ko­vais­ten naa­pu­rien kaut­ta lu­et­ta­vak­seen hen­gel­lis­tä kir­jal­li­suut­ta. Hän­tä al­koi­kin sitä kaut­ta kiin­nos­taa, mi­ten les­ta­di­o­lai­set ajat­te­le­vat las­ten ole­van us­ko­vai­sia il­man, et­tä hei­dän tar­vit­see teh­dä us­kon­rat­kai­sua.

– Opis­tol­la lap­si­työn päi­vil­lä ky­syin asi­as­ta Tik­ka­sen Er­kil­tä, ja hän an­toi vas­tauk­sek­si Rei­ni­kai­sen Er­kin kir­jan Näin me us­kom­me. Kä­vim­me nii­hin ai­koi­hin opis­tol­la seu­rois­sa, ja pu­heis­ta kä­si­tin us­ko­mi­sen myös omal­le koh­dal­le­ni. Jaak­koa oli siu­nat­tu jo ai­kai­sem­min Pe­tä­jä­ve­del­lä Lah­na­las­sa, joka oli hä­nen su­ku­lais­ta­lon­sa.

– Vaik­ka olem­me lu­ke­neet Raa­mat­tua koko avi­o­liit­tom­me ajan, vas­ta seu­rois­sa Ju­ma­lan sana kun­nol­la kir­kas­tui, kun teks­te­jä se­li­tet­tiin. Olin ol­lut kuin se eti­o­pi­a­lai­nen ho­vi­her­ra, joka sa­noi: ”Kuin­ka ym­mär­täi­sin, kun ku­kaan ei mi­nua neu­vo”, Mir­ja Sivén to­te­aa.

Mir­ja ja Jaak­ko Sivén iloit­se­vat­kin pait­si ajal­li­ses­ta ko­dis­ta, myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ko­dis­ta. Mo­lem­mis­ta löy­tyy heil­le kaik­ki tar­peel­li­nen.

1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys