JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Lä­hei­sen me­net­tä­mi­ses­sä ai­ka te­kee teh­tä­vän­sä

Puhutaan maasta ja taivaasta
31.10.2020 6.15

Juttua muokattu:

28.10. 13:47
2020102813475620201031061500
– Ajan kuluessa elämässä alkoi löytyä uusi normaali, kertoo Meri Ristolainen miehensä kuoleman jälkeisestä ajasta.

– Ajan kuluessa elämässä alkoi löytyä uusi normaali, kertoo Meri Ristolainen miehensä kuoleman jälkeisestä ajasta.

Suvi Ristolainen

– Ajan kuluessa elämässä alkoi löytyä uusi normaali, kertoo Meri Ristolainen miehensä kuoleman jälkeisestä ajasta.

– Ajan kuluessa elämässä alkoi löytyä uusi normaali, kertoo Meri Ristolainen miehensä kuoleman jälkeisestä ajasta.

Suvi Ristolainen

Suvi Ris­to­lai­nen

Lä­hei­sen ih­mi­sen me­net­tä­mi­nen te­kee ki­pe­ää. Omais­ten li­säk­si kuo­le­ma usein kos­ket­taa sy­väl­tä suur­ta jouk­koa su­ku­lai­sia, ys­tä­viä, tut­ta­via ja ai­van tun­te­mat­to­mi­a­kin ih­mi­siä. Eri­tyi­ses­ti sil­loin, jos läh­ti­jä on nuo­ri, mo­net ky­sy­vät mie­les­sään, mik­si näin piti käy­dä.

Kak­si vuot­ta sit­ten mo­nen ih­mi­sen elä­mä järk­kyi, kun Jou­ni Ris­to­lai­sen mat­ka päät­tyi yl­lät­tä­en me­lon­ta­ret­ken tau­ol­la sai­ras­koh­tauk­seen.

Meri Ris­to­lai­nen ker­too, et­tä avi­o­mie­hen kuo­le­maa ei pys­ty­nyt en­sin kun­nol­la si­säis­tä­mään, mut­ta kun tie­to vii­mein päi­vien jäl­keen saa­vut­ti ta­jun­nan, suru oli ko­ko­nais­val­tai­sen la­maut­ta­vaa. Syö­mi­nen ei on­nis­tu­nut, ym­pä­ris­töä oli vai­kea ym­mär­tää ja toi­min­ta­ky­ky oli ko­ko­naan ka­dok­sis­sa.

– Ih­mi­siä ja asi­oi­ta seu­ra­si kuin su­mu­sei­nän ta­kaa. Sa­mal­la mie­li oli kum­mal­li­sen tyy­ni ja kii­tol­li­nen; ra­kas puo­li­so on pääs­syt pe­ril­le, Ris­to­lai­nen muis­te­lee.

– Alus­sa ym­mär­tä­mi­seen ja su­run kä­sit­te­lyyn aut­toi­vat ihan konk­reet­ti­set asi­at: tie­to sii­tä, mitä on ta­pah­tu­nut, sekä se, et­tä pää­si en­sin nä­ke­mään ja ruu­mii­na­vauk­sen jäl­keen pu­ke­maan Jou­nin.

– Myös työn kaut­ta saa­tu ko­ke­mus krii­si­ti­lan­tei­den pur­ka­mi­ses­ta oli suu­rek­si avuk­si.

Ris­to­lai­nen sa­noo, et­tä ei oli­si mie­hen­sä kuo­le­man jäl­keen sel­vin­nyt yk­sin kuu­den lap­sen kans­sa, mut­ta mo­net tu­tut ja tun­te­mat­to­mat­kin ha­lu­si­vat aut­taa. Ar­ki pyö­ri apu­jouk­ko­jen voi­min, ja hän sai kes­kit­tyä muu­hun.

Ris­to­lai­nen sai ai­kaa omal­le su­rul­le ja sel­viy­ty­mi­sel­le sekä ti­laa koh­da­ta myös las­ten suru ja ol­la heil­le tu­ke­na, kun ar­jen pyö­rit­tä­mi­nen ei ol­lut yk­sin hä­nen vas­tuul­laan. Myös mo­nen­lai­nen am­mat­ti­a­pu ja Nuo­ret Les­ket -ryh­män ver­tais­tu­ki aut­toi­vat eteen­päin.

Ajan ku­lu­es­sa elä­mäs­sä al­koi löy­tyä uu­si nor­maa­li. Jou­nin ta­va­roi­den pois an­ta­mi­nen oli osa su­ru­työ­tä.

En­sim­mäi­nen vuo­si oli vai­kein, kun kaik­ki vuo­den ta­pah­tu­mat piti käy­dä läpi.

– Su­run ja ikä­vän mää­rä on ol­lut vaih­te­le­va, aal­to­liik­keen lail­la se on val­ta­vas­ta alun hyö­ky­aal­los­ta eri­lais­ten su­van­to­jen kaut­ta ta­soit­tu­nut. Suru ei ka­toa, mut­ta sen kans­sa op­pii elä­mään, Ris­to­lai­nen poh­tii.

– Ny­ky­ään suru on enim­mäk­seen kau­nis­ta kai­paus­ta, muis­to­ja Jou­nis­ta. Kli­sei­ses­ti ai­ka te­kee teh­tä­vän­sä ja elä­mä jat­kuu.

Avoi­muus ja huu­mo­ri ovat ol­leet tär­keä osa per­heen yh­teis­tä su­ru­mat­kaa. Kuo­le­maa ei ole dra­ma­ti­soi­tu, vaan se on tul­lut osak­si ar­kea. Isäs­tä on las­ten kans­sa pu­hut­tu pal­jon. Su­rul­le ja myös nau­rul­le on an­net­tu ti­laa.

Ris­to­lai­nen on pur­ka­nut su­ru­aan tai­tee­seen­kin. Pa­pe­ril­le on voi­nut lait­taa kaik­ki tun­teet, ja sa­mal­la jo­ta­kin it­ses­sä on jä­sen­ty­nyt. Hän nä­kee elä­mäs­sä vah­van Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen: Näin on pi­tä­nyt ta­pah­tua. Jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­vo kan­taa ja vah­vis­taa omaa­kin us­koa.

Lue li­sää Ris­to­lais­ten su­rus­ta sel­vi­ä­mi­ses­tä 28. lo­ka­kuu­ta il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys