Tämä on ker­to­mus eräis­tä Las­ten su­vi­seu­rois­ta. Oli sa­tei­nen ke­sä­kuun aa­mu, kun kau­kai­ses­sa ar­jen­hal­lin­ta­toi­mi­kun­nas­sa pää­tet­tiin, et­tä Lai­ti­sen per­heen olo­huo­neen pöy­tä oli­si oi­val­li­nen paik­ka so­pi­van pie­nil­le su­vi­seu­roil­le.

Jär­jes­tä­jil­le an­net­tiin kak­si­päi­väi­siin seu­ra­val­mis­te­lui­hin au­lis­ta ja luo­vaa tal­koo­miel­tä. Heti aluk­si tar­vit­ta­van run­ko­ma­te­ri­aa­lin mai­to­purk­ki­pai­not­tei­suus kan­nus­ti or­ga­ni­saa­ti­o­ta ylen­palt­ti­seen mai­don­juon­tiin.

Toi­sen päi­vän il­ta­na tal­koo­hen­ki ta­pai­li jo liki or­jal­lis­ta tun­non­tark­kuut­ta eri­näi­sis­sä yk­si­tyis­koh­dis­sa. On­nek­si seu­ra­or­ga­ni­saa­ti­on äi­ti oli sitä miel­tä, et­tä vä­lil­lä pi­tää myös syö­dä ja nuk­kua.

Kai­ken kaik­ki­aan läm­min yk­si­mie­li­syys val­lit­si kai­kes­ta muus­ta pait­si sii­tä, kuka saa seu­raa­vak­si käyt­tää sak­sia, ai­heut­taa­ko ve­si­vä­ri­as­tia kes­kus­ken­täl­lä ve­si­va­hin­ko­vaa­ran ja täy­tyy­kö su­vik­sis­sa to­si­aan myy­dä muu­ta­kin kuin pit­saa ja jäts­kiä. No, ei näis­sä su­vik­sis­sa.

To­teut­ta­mi­nen al­koi poh­ja­töis­tä: ba­naa­ni­laa­tik­ko­kent­tä hul­mah­ti täy­teen he­le­ää ve­si­vä­ri­ruo­hoa ja mut­kit­te­le­via Neu­lan­sil­män­tei­tä.

En­sim­mäi­nen kiin­teä ra­ken­ne alu­eel­la oli juh­la­port­ti. Seu­ro­jen vas­taa­va yleis­kau­nis­ta­ja Lem­pi Vä­ri­lä som­mit­te­li por­tin sä­vy­maa­il­man pin­kik­si ja ki­mal­tei­sek­si. Tum­ma ja vaa­lea pys­ty­puu aset­tui­vat ku­vas­ta­maan tur­val­lis­ta ja ilois­ta us­koa ja vino poik­ki­puu kat­seen suun­taa­mis­ta ylös las­ten par­haa­seen ys­tä­vään. Suun­nit­te­lua tu­ke­nut seu­ra­toi­mi­kun­ta piti myös täh­tiä oi­kein kris­til­li­se­nä ku­vi­tus­va­lin­ta­na.

Ma­joi­tus­toi­mi­kun­nal­la­kin oli hyvä pö­hi­nä. Vas­taa­va telt­ta­mes­ta­rim­me Jopa Höy­lä­nen lan­see­ra­si mai­ni­on coc­tail­tik­ku­run­koi­sen suo­da­tin­pus­si­telt­ta­mal­lin sekä per­he- et­tä ka­ve­ri­koos­sa. Telt­to­ja pys­ty­tet­tiin seu­ra-alu­een lai­ta­mil­le kun­kin seu­ra­vie­raan toi­vo­mal­la tus­si­ku­vi­tuk­sel­la.

Erak­ko­hen­kis­ten seu­ra­vie­rai­den ylin ys­tä­vä, jo­en­ran­ta­sa­moi­li­ja Hie­no­tun­ne jär­jes­ti it­sel­leen lep­pe­ät telt­ta­o­lo­suh­teet omaan pie­neen saa­reen kes­kus­ken­tän vä­lit­tö­mään lä­hei­syy­teen. Sa­maa yk­si­tyis­saa­ri­mah­dol­li­suut­ta hän tar­jo­si myös muil­le sa­nan­näl­käi­sil­le ais­tiy­li­her­kil­le ja sär­ky­päil­le.

Eräs­tä or­ga­ni­saa­ti­on is­kää ei hou­kut­ta­nut aja­tus ret­ki­pat­jas­ta, jo­ten or­ga­ni­saa­tio ke­hit­ti suo­pe­as­ti myös jous­tin­pat­jai­sen&pyö­räl­li­sen yö­py­mis­rat­kai­sun. On­han lap­sis­ta kui­ten­kin ai­ka tyl­sää, jos las­ten omat ai­kui­set ei­vät pää­se su­vik­siin. Vaik­ka ois­kin las­ten su­vik­set.

Ek­sy­nei­den las­ten hoi­va­paik­kaa pys­tyt­tä­es­sä käy­tiin tär­keä kes­kus­te­lu hoi­vaa­mi­ses­ta. Pää­tet­tiin, et­tä Las­ten su­vik­sis­sa hoi­va­paik­kaan sai­si­vat ha­lu­tes­saan men­nä kaik­ki lap­set, vaik­ka oli­si­vat ihan tal­les­sa, ja tie­ten­kin ek­sy­neet tai mel­kein ek­sy­neet ai­kui­set­kin. Mie­tit­tiin, pi­täi­si­kö­hän ta­val­li­sis­sa­kin su­vik­sis­sa ol­la sa­man­lai­nen yleis­hoi­va­paik­ka.

Seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­nen vaa­ti mo­nien liki nä­ky­mät­tö­mien­kin tar­ve­a­si­oi­den huo­mi­oi­mis­ta.

Jä­te­vas­taa­vam­me Oi­va Eko­nen muo­toi­li eräs­tä pah­vin­pa­las­ta hy­vin pit­kään ja har­taas­ti se­lit­tä­en, et­tä mitä enem­män jo­hon­kin käyt­tää ai­kaa, sitä ar­vok­kaam­pi sii­tä tu­lee. Syn­tyi suu­res­ti ihail­tu ja ih­me­tel­ty ros­ka-as­tia gril­li­ka­tok­seen.

Yli-in­si­nöö­ri Valo Kui­tu­la tait­te­li kent­tä­käy­mä­län sei­nus­tal­le si­rot il­mas­toin­ti­teip­pi­ha­nat ja jäi poh­ti­maan vie­mä­röin­nin prob­le­ma­tiik­kaa. Pi­ka­pi­kaa hoi­del­tiin unoh­tu­neet mie­li­ku­vi­tus­sa­la­o­ji­tuk­set ja mui­ta tär­kei­tä läm­pö–vesi–il­ma-hom­mia.

Seu­ra­ken­tän kruu­nuk­si mu­na­ken­no­ark­ki­teh­tim­me vi­rit­te­li ves­sa­pa­pe­ri­hyl­sy–coc­tail­tik­ku-run­gol­le ver­ho­kan­kaas­ta il­ma­van seu­ra­tel­tan. Si­sä­puo­lel­ta juh­la­telt­ta on mal­lia maas­sais­tut­ta­va ja sä­es­tys­soit­ti­me­na toi­mi mun­ni­harp­pu.

En­nen seu­ro­jen al­kua var­mis­tet­tiin vie­lä, et­tä kaik­ki puu­hel­mik­si naa­mi­oi­dut kai­ut­ti­met toi­mi­vat ja vä­lit­tä­vät kut­su­vaa evan­ke­liu­mia. Lo­puk­si tai­vaan­ran­nan­maa­laa­mis­toi­mi­kun­ta maa­la­si iki­au­rin­gon pais­ta­maan seu­ra-alu­een yl­le.

Lai­ti­sen olo­huo­neen pöy­däl­lä jär­jes­tet­ty­jen ke­sä­kuun 2016 Las­ten su­vi­seu­ro­jen tun­nus­lau­seek­si va­li­koi­tui Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min koh­ta ”Sal­li­kaa las­ten tul­la mi­nun ty­kö­ni” (Mark. 10:14). Jee­suk­sen sa­nat evan­ke­liu­mis­sa jat­ku­vat: "äl­kää­kä es­tä­kö hei­tä, sil­lä sen­kal­tais­ten on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta. To­ti­ses­ti minä sa­non teil­le: joka ei ota vas­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­taa niin kuin lap­si, se ei pää­se sin­ne si­säl­le."

Erääl­tä Las­ten su­vi­seu­rois­sa vir­tu­aa­li­ses­ti vie­rail­leel­ta seu­ra­vie­raal­ta saim­me pa­lau­tet­ta, et­tä täl­lai­siin seu­roi­hin us­kal­tai­si var­maan tul­la ai­ka aral­la­kin mie­lel­lä. Jär­jes­tä­mi­sor­ga­ni­saa­ti­on puo­les­ta olem­me pyy­tä­neet, et­tä jos­pa muut­kin kuin las­ten su­vi­seu­rat sai­si­vat ol­la kaik­kien, ar­ko­jen­kin, su­vi­seu­rat.