SRK julkaisee tänään erityislaatuisen pienen kirjan. Kasvoin ihan pieneksi kokoaa yhteen Siionin kevät -lehden arkistoaarteita, ja sen ytimen muodostavat lehteen lähetetyt lasten puheet. Parasta kirjassa ovat pienet suuret persoonat, joita se nostaa esille, kirjan toimittaja ja Siionin kevään päätoimittaja Katri Isopahkala kertoo. Tästä jutusta voit lukea poimintoja noista lasten tuumailuista.
Hellyttäviä tuumailuja
Isopahkalan mielestä kirja tuo esille perustavanlaatuisia asioita meistä ihmisistä. Siksi hän uskookin sen olevan piristävä ja lohduttava lukukokemus kenelle tahansa.
– En oikein osaa kuvitella lukijaa, joka ei heltyisi lasten tuumailujen äärellä.
Kirjassa on pyritty huomioimaan laaja lukijakunta ottamalla mukaan mahdollisimman monipuolinen kattaus lasten puheista. Oivaltavia ja hauskoja hoksauksia kirjasta löytyy moneen makuun.
– Huumori on elämää rikastuttava asia, mutta lajina se on vaikea. Lasten puhe, joka on yhden lukijan mielestä mainio, ei olekaan toisen lukijan mielestä erityinen. Siksi olen kiitollinen kirjan kustannustoimittajalle Anna Illikaiselle ja taittajalle Maija Holmille, että he lukivat kanssani lasten puheita ja auttoivat minua puheiden valitsemisessa, Isopahkala kiittelee.
Hänen mielestään heidät voi nähdä silmissään, kun lukee kirjaa. Siis lapset, kirjan varsinaiset sisällöntuottajat.
– Heistä tulee hyvä mieli. Kirjoittamassani esipuheessa puhun lapsen arvosta, lapsen mukanaan tuomasta ilosta ja lapsesta uskon esikuvana.
Ohittamaton idea
Isopahkala kertoo, että lasten puheiden koostamisesta kirjaksi tuli puhetta työkavereiden kanssa parisen vuotta sitten.
– Mielestäni idea oli ohittamaton. Lastenlehden toimittajana tiedän, että lasten sanomiset ovat olleet ja ovat edelleen lehden rakastetuinta aineistoa. Loppusykäyksenä oli lastenlehden 85-vuotisjuhlavuosi, jota parhaillaan vietetään.
Kirjan toimittamista hän kuvaa antoisaksi matkaksi.
– Se antoi paljon iloa itselle, omalle perheelle ja projektissa mukana olleille työkavereille. Myös lukuryhmässä ja toimitusneuvostossa nautittiin teoksen sisällöstä.
Alkumatkalla kirjaprojekti sai osakseen epäileviäkin kommentteja. Tämä oli Isopahkalan mielestä ymmärrettävää, koska SRK ei ole aiemmin kustantanut vastaavanlaista teosta.
– Pohdintaa herätti muiden muassa se, kantavatko lasten puheet kirjaksi saakka.
Pieniä saarnoja
Isopahkala vinkkaa, että kirjan antia voi hyödyntää eri yhteyksissä.
– Mieheni on pappi. Hän on saanut lastemme tuumailuista hyviä ajatuksia myös puheisiinsa. Vinkkaankin puhujille: tämä kirja kannattaa lukea huolellisesti.
Lasten pohdinnat sisältävät arjen sattumusten lisäksi aivan uskon ydinajatuksia.
– Nykykielellä sanottuna kirjassa on monta twaarnaa eli pienoissaarnaa. Osaisimmepa vielä aikuisinakin puhua uskostamme niin vapaasti ja ymmärrettävästi, Isopahkala toteaa.
Lasten puheiden lisäksi kirjassa on lyhyitä, kaikenikäisille lukijoille avautuvia hartaustekstejä sekä lasten puheiden pohjalta syntyneitä sarjakuvia.
POIMINTOJA KASVOIN IHAN PIENEKSI -KIRJASTA:
Aatu (2 v) kehotti iskää aamupalapöydässä:
– Anna, iskä, rouvalle kahvia.
Otimme grillin esiin ja aloittelimme ruuanvalmistusta. Edellisestä kerrasta viisastuneena Antti (5 v) tokaisi:
– Syödäänkös me taas niitä hiilirutkaleita?
äiti oli keittiössä paistamassa köyhiä ritareita. Arlene tunsi niiden herkullisen tuoksun ja sanoi:
– Ihanaa, kitarisoja!
Pikkupoika sai isältä kaksi markkaa seuroihin: toinen markka kolehtia ja toinen karkkia varten. Toinen markka ehti kuitenkin jo kadota ennen seuroja, ja poika tuli kertomaan isälleen:
– Multa hukkui se toinen markka, mutta onneksi se oli se kolehtimarkka!
Lotta oli seuroissa niin puuhakkaalla päällä, että äiti meinasi jo väsyä. Silloin Lotta lopetti touhuamisen ja sanoi äidille:
– Oi, vaimo, suuri on sinun uskosi!
Istuimme seuroissa kerhohuoneen puolella. Veka halusi seurasaliin ja komensi äitiä:
– äiti, mennäänpä penkkiin uskomaan.
Seelia (2v) leikki pikkusiskonsa Fionan kanssa seuroja keittiön pöydän alla. Pian sieltä kuului:
– Fiona, oo sinä Jeesus Kristus, minä oon Vapahtaja ja vauva vois olla Jumalan Poika.
– On jo annettu anteeks, sanoi Eemeli (2 v), kun väsyi seuroissa ja halusi kotiin.
Esa katseli enkelitaulua ja tuumi:
– En minä pelkää mitään, kun enkeli suojelee, mutta kyllä sille enkelille hiki tulee.
Kuvat: SRK:n kuva-arkisto
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.