JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Lu­ki­jan jou­lu­ta­ri­na: Vil­lai­nen yl­lä­tys

Puhutaan maasta ja taivaasta
25.11.2020 6.15

Juttua muokattu:

18.12. 10:48
2020121810484520201125061500

Oli sa­lai­suus. Mie­les­tä­ni se oli hy­vin suu­ri sa­lai­suus. Sa­lai­suus suun­ta­si jou­luun. Luok­ka­to­ve­ri­ni oli so­pi­nut kou­lum­me keit­tä­jän kans­sa, et­tä tämä opet­tai­si kir­jo­la­pas­ten teon, ja mi­nä­kin sain kut­sun mu­kaan. Mie­lel­lä­ni suos­tuin. En ol­lut tai­ta­va kä­si­töis­sä, mut­ta ajat­te­lin, et­tä en­kö­hän mi­nä­kin opi. Lan­kaa ja pui­kot sain il­mei­ses­ti äi­dil­tä. Kou­luun­han vie­tiin sil­loin kä­si­työ­tar­vik­keet ko­toa.

Kir­jo­neu­le­la­pa­nen al­koi edis­tyä. Ei hel­pos­ti, mut­ta vä­hi­tel­len. Neu­loim­me ai­na tiis­tai­sin kou­lun jäl­keen. Ko­to­na­kin neu­loin, ai­van sa­laa kai­kil­ta. Kun ran­nek­keen re­so­ri – kak­si oi­kein, kak­si nu­rin – tuli riit­tä­vän mit­tai­sek­si, al­koi kir­jo­neu­leen teko. Tuli esiin en­sim­mäi­nen sie­vä si­ni­val­koi­nen vi­no­ruu­duk­ko ja sen jäl­keen toi­nen ja näin työ ete­ni viik­ko vii­kol­ta.

Ah­ke­ruus ja sit­keys pal­kit­tiin. Jou­lun al­la sain pää­tel­lä lan­gat, ja la­pa­set oli­vat val­miit. La­pa­set höy­ry­tet­tiin, ja ne näyt­ti­vät kau­niil­ta. Olin hy­vil­lä mie­lin. Kää­rin la­pa­set jou­lu­pa­pe­riin ja kir­joi­tin pääl­le saa­jan ni­men.

Tuli jou­lu­aat­to. Kuu­si oli tu­vas­sa, me lap­set olim­me saa­neet sen ko­ris­tel­la. Ha­vun tuok­su täyt­ti tu­van. Rii­si­puu­ro ja se­ka­he­del­mä­sop­pa mais­tui­vat, ja kink­ku oli hy­vää.

Iloit­sim­me. Oli Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­la. Nyt sai iloi­ta Jee­sus-lap­ses­ta, ih­me­tel­lä pai­men­ten rin­nal­la ja kiit­tää en­ke­lien kans­sa. Oli pa­ras päi­vä vuo­den kai­kis­ta päi­vis­tä.

Mie­lis­sä oli myös jän­ni­tys­tä. Tu­li­si­ko jou­lu­puk­ki? Ei sitä var­mak­si tien­nyt. Isä läh­ti tal­liin he­vo­sil­le il­ta­hei­niä an­ta­maan. Jo kuu­lui ko­li­naa, ja jou­lu­puk­ki­han siel­tä tuli. Jo­kai­nen meis­tä lap­sis­ta sai pa­ke­tin, saat­toi­pa joku saa­da kak­si­kin. Isän pois­sa­o­loa em­me huo­man­neet ih­me­tel­lä.

Sil­mä tark­ka­na seu­ra­sin, mil­loin puk­ki an­taa val­mis­ta­ma­ni pa­ke­tin. Oli­vat­ko ton­tut löy­tä­neet sen sau­nan lau­teil­ta? Lo­pul­ta pa­ket­ti oli jou­lu­pu­kin kä­des­sä, ja puk­ki lau­sui vei­ti­kal­la ää­nel­lä: ”Äi­dil­le!” Häm­mäs­ty­nee­nä äi­ti nou­si ja haki pa­ke­tin, mut­ta ei avan­nut sitä. Jou­lu­pu­kil­la oli jo kii­re toi­siin ko­tei­hin. Kii­tim­me jou­lu­puk­kia ja vil­ku­tim­me.

Kun jou­lu­puk­ki oli men­nyt, ava­sim­me pa­ke­tit, ja isä ja äi­ti­kin tu­li­vat iloon mu­kaan. Oli ri­pi­nää ja ra­pi­naa, iloi­sia kil­jah­duk­sia tupa täyn­nä. Tark­kai­lin äi­tiä malt­ta­mat­to­ma­na. Joko hän avaa pa­ke­tin? Lo­pul­ta äi­ti au­kai­si na­run ja pa­pe­rit. Esiin tu­li­vat kir­jo­la­pa­set. Äi­din sil­mät kos­tui­vat. Ih­met­te­lin, mik­si äi­ti it­ki. Sil­mät oli­vat kyy­ne­lis­sä, mut­ta kas­voil­la oli kui­ten­kin hymy. Äi­ti kat­soi mi­nua ja kiit­ti. Olin on­nel­li­nen.

Vuo­sia myö­hem­min sain tie­tää, et­tä lah­jo­ja oli han­kit­tu sinä jou­lu­na vain lap­sil­le. Kir­jo­kin­taat oli­vat to­del­li­nen yl­lä­tys.

26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys