JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Luon­to, lap­set ja va­lo­ku­vaus tuo­vat iloa sai­rau­den kes­kel­le

Puhutaan maasta ja taivaasta
6.5.2017 6.34

Mu­hos­lai­sil­la Ei­ja ja Rei­no Ra­ja­lal­la on ol­lut kii­rei­nen ke­vät. Mu­hok­sen kult­tuu­ri­kes­kuk­ses­sa oli maa­lis–huh­ti­kuus­sa Rei­non va­lo­ku­va­näyt­te­ly, jos­sa hä­nen va­lo­ku­van­sa ku­vit­ti­vat Sa­ka­ri To­pe­liuk­sen Koi­vu ja täh­ti -sa­tua. Näyt­te­lyn pys­ty­tys vaa­ti pal­jon työ­tä, mut­ta nyt Ei­ja ja Rei­no ovat hel­pot­tu­nei­ta ja tyy­ty­väi­siä.

– Mu­ka­vat pa­laut­teet ovat roh­kais­seet ja an­ta­neet on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­sia. Tun­tuu, et­tä näyt­te­ly on kos­ket­ta­nut mo­nia, eri­tyi­ses­ti sota-ajan lap­sia. Eräs van­ha mies to­te­si lii­kut­tu­nee­na, et­tä ku­vat ovat kos­ket­ta­via, Rei­no ker­too.

Rei­no on har­ras­ta­nut va­lo­ku­vaus­ta tii­viis­ti vii­ti­sen vuot­ta.

– Luon­to­ku­vaa­mi­nen on mi­nul­le hen­ki­rei­kä, luon­to an­taa voi­maa ja tuo tur­vaa.

Ta­pa­tur­ma lau­kai­si her­mo­sai­rau­den

Rei­nol­le sat­tui elo­kuus­sa 2010 työ­ta­pa­tur­ma, kun rai­vaus­sa­han te­rä­lai­te ha­jo­si.

– Sa­han ket­tin­ki osui va­sem­paan jal­ka­pöy­tään. Tuli is­ku­vam­ma, joka rä­jäyt­ti her­mot pa­la­sik­si jal­ka­pöy­däs­tä, Rei­no ker­too.

– Muis­tan ai­na sen pu­he­lun, kun Rei­no soit­ti ja sa­noi, et­tä sat­tui pik­ku ta­pa­tur­ma. Ei osan­nut aja­tel­la, et­tä kyse on py­sy­väs­tä vam­mas­ta, Ei­ja muis­te­lee.

Ta­pa­tur­ma lau­kai­si har­vi­nai­sen her­mo­sai­rau­den, CRPS-oi­reyh­ty­män, joka mer­kit­see ko­ko­ai­kais­ta ki­pu­ti­laa, her­mo­sär­kyä.

– äly­sin heti, et­tä nyt ei kä­vel­lä. Ket­jul­la oli noin 700 ki­lo­met­rin tun­ti­no­peus, kun se osui jal­kaan, Rei­no ker­too.

Aluk­si luul­tiin, et­tä jal­ka oli­si kun­nos­sa pa­rin päi­vän sai­raus­lo­man jäl­keen. Vai­vaa ei alet­tu heti hoi­taa CRPS:nä, mikä kroo­nis­ti ki­vun.

– Jos vai­vaa oli­si sil­loin alet­tu hoi­ta­maan CRPS:nä, sinä kä­ve­li­sit, Ei­ja to­te­aa Rei­nol­le.

Va­lo­ku­vaus kan­nat­te­lee

Ta­pa­tur­man sat­tu­es­sa Ei­ja ja Rei­no oli­vat ol­leet rei­lun vuo­den nai­mi­sis­sa.

– Sit­ten on­net­to­muus muut­ti koko elä­män. Nel­jä vuot­ta olen nyt ol­lut pyö­rä­tuo­lis­sa. Vä­lis­sä kä­ve­lin vä­hän ai­kaa, Rei­no ker­too.

Her­mo­sär­ky läh­ti myös le­vi­ä­mään muu­al­le ke­hoon.

– Se on nyt le­vin­nyt kaik­ki­al­le – pää on ai­nut, mis­sä sär­kyä ei ole. Raas­ta­vaa tus­kaa, ki­pu­koh­tauk­sia, tur­vo­tus­ta. Ai­nut mikä aut­taa, on uni. En­nus­te on, et­tä en kä­ve­le kos­kaan, Rei­no sa­noo.

Va­lo­ku­vaus on kan­na­tel­lut Rei­noa sai­rau­den ai­ka­na. Ku­vaus­ti­lan­teet ovat tär­kei­tä myös ki­vun­hal­lin­nan vuok­si.

– Kun up­pou­tuu ja kes­kit­tyy ku­vaa­mi­seen, et­si­mään hel­miä luon­nos­ta, se on te­ra­peut­ti ja ki­pu­lää­ke. Sil­loin on het­kiä, jol­loin ki­pua ei oi­ke­as­taan tun­nu.

– Tästä kuvasta teetätin taulun terapeutilleni, kun hän jäi eläkkeelle. Halusin muistaa ihmistä, joka on ollut valopilkkuna, tuonut toivon näköalaa ja auttanut eteenpäin, Reino Rajala kertoo yhdestä näyttelykuvastaan.

– Tästä kuvasta teetätin taulun terapeutilleni, kun hän jäi eläkkeelle. Halusin muistaa ihmistä, joka on ollut valopilkkuna, tuonut toivon näköalaa ja auttanut eteenpäin, Reino Rajala kertoo yhdestä näyttelykuvastaan.

Vai­kei­ta ko­ke­muk­sia

Ei­ja to­te­aa, et­tä Rei­non sai­raus on iso osa hei­dän elä­mään­sä.

– Olen ko­ke­nut, et­tä olen niin eri­lai­nen, kun meil­lä ei ole lap­sia ja olen in­va­li­din vai­mo. On vai­kea löy­tää ys­tä­viä sii­o­nis­ta. Toi­saal­ta olen aja­tel­lut, et­tä kun ei ole lap­sia, voi ol­la si­sa­rus­ten lap­sil­le tär­keä, Ei­ja ker­too.

Kun Rei­no jou­tui pyö­rä­tuo­liin, en­sim­mäi­nen seu­ra­ker­ta oli vai­kea. Oli ras­kas­ta tun­tea ih­mis­ten kat­seet ja ot­taa vas­taan sää­lin­se­kai­sia kom­ment­te­ja, Ei­ja ker­too.

Ra­ja­lat ko­ke­vat, et­tä us­ko on voi­ma­va­ra elä­mäs­sä, mut­ta vai­kea sai­raus on tuo­nut mu­ka­naan myös us­konk­rii­se­jä.

– Vä­lil­lä on tosi vai­ke­aa, kun pu­hu­taan hy­väs­tä Ju­ma­las­ta. Se tun­tuu niin kau­kai­sel­le, kun mie­les­sä on ky­sy­mys, et­tä mik­si voin­ti koko ajan vain pa­he­nee ja pa­he­nee, Rei­no ku­vaa.

– Jos­kus, kun on lii­an vai­ke­aa, tu­lee tun­ne, et­tä ei­kö Ju­ma­la an­na yh­tään hy­vää het­keä, Ei­ja ker­too.

Lap­set­to­muu­den he mo­lem­mat ko­ke­vat ki­pe­äk­si asi­ak­si.

– Nyt jak­saa kui­ten­kin jo aja­tel­la, et­tä eh­kä lap­set­to­muus on ol­lut Ju­ma­lan joh­da­tus­ta, Ei­ja sa­noo.

Ys­tä­vät ovat tär­kei­tä

Ei­ja ja Rei­no ovat kii­tol­li­sia ys­tä­vis­tä, jot­ka tu­le­vat tai pyy­tä­vät ky­lään – miet­ti­mät­tä, on­ko pöy­tä ko­re­a­na tai koti sii­vot­tu­na.

– Mut­ta on tämä kar­si­nut ai­ka pal­jon ys­tä­viä. Usein ko­em­me yk­si­näi­syyt­tä. Mo­net lap­si­per­heet sa­no­vat, et­tä ei­vät voi tul­la ky­lään las­ten vuok­si. Kui­ten­kin kun he ovat käy­neet, lap­set ovat ty­kän­neet ol­la meil­lä. En tie­dä, on­ko hei­dän vai­kea koh­da­ta mei­dät, Ei­ja poh­tii.

Ei­ja ja Rei­no toi­vot­ta­vat­kin vie­raat heil­le läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leik­si.

– Lap­si­per­heet­kin ovat ter­ve­tul­lei­ta, on pal­jon leik­ki­ka­lu­ja­kin. Lap­set ovat lä­hel­lä sy­dän­tä, Rei­no ker­too.

Hän ker­too kii­tol­li­se­na, et­tä on ih­mi­siä, jot­ka ovat ha­lun­neet eri­tyi­ses­ti huo­mi­oi­da hei­dän ti­lan­teen­sa. Esi­mer­kik­si naa­pu­ri on teh­nyt luis­kan ta­lon­sa por­tai­siin.

Se, et­tä Rei­no liik­kuu pyö­rä­tuo­lil­la, ra­joit­taa pa­ris­kun­nan kul­ke­mis­ta.

– Joka paik­kaan ei edes pää­se, kun on por­tai­ta. Jos­kus pys­tyn por­taat kä­ve­le­mään, jos­kus en, se riip­puu ki­pu­ti­las­ta. Jot­kut luu­le­vat, et­tä en lais­kuut­ta­ni pys­ty kä­ve­le­mään, Rei­no ker­too.

Iloa ver­tais­tu­es­ta ja lap­sis­ta

Ei­ja ja Rei­no ovat ol­leet mu­ka­na SRK:n jär­jes­tä­mäl­lä lap­set­to­mien avi­o­puo­li­soi­den lei­ril­lä, joka jär­jes­te­tään ker­ran vuo­des­sa jos­sa­kin lei­ri­kes­kuk­ses­sa.

– Se on ol­lut tosi tär­keä jut­tu. Siel­tä on saa­nut ys­tä­viä ja ver­tais­tu­kea, Ei­ja ker­too.

Iloa Ei­jal­le ja Rei­nol­le tuo­vat kak­si las­ta, joil­le he ovat tu­ki­per­hee­nä.

– He ai­na odot­ta­vat, et­tä pää­se­vät meil­le, Ei­ja ker­too.

– Se on ol­lut sel­lai­nen kos­ke­tus lap­siin. Las­ten kans­sa tou­hu­a­mi­nen myös hel­pot­taa ki­pu­ja ja vie aja­tuk­sia pois vai­keuk­sis­ta. He ovat so­peu­tu­neet tosi hy­vin tä­hän pyö­rä­tuo­liin­kin. Seu­rois­sa poi­ka is­tuu tuos­sa tuo­lin kyn­nyk­sel­lä tai kiik­kuu sel­kä­no­jal­la. Huo­maa niis­tä lap­sis­ta, et­tä ol­laan tär­kei­tä niil­le, Rei­no ker­toi­lee.

HannaKallunki
27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys