– Muu­ta­ma vuo­si sit­ten mie­tin työ­a­si­oi­ta. Tun­tui, et­ten jak­sa ol­la pel­käs­tään ko­to­na, mut­ta en teh­dä täy­si­ai­kais­ta työ­tä­kään, raa­he­lai­nen kuu­den lap­sen äi­ti Riit­ta Häk­li ker­too.

Täs­sä ku­vas­sa Häk­li on kuo­puk­se­na Ed­vi­nin kans­sa. Ed­vin on vie­lä uni­nen he­rät­ty­ään juu­ri päi­vä­tor­kuil­ta.

Lä­hi­hoi­ta­ja-Rii­tal­le ko­din ul­ko­puo­li­nen työ oli­si to­den­nä­köi­ses­ti tar­koit­ta­nut kol­mi­vuo­ro­työ­tä. Se oli­si ol­lut han­ka­la vaih­to­eh­to, sil­lä puo­li­so­kin te­kee vuo­ro­työ­tä. Mie­les­sä al­koi ke­hit­tyä yri­ty­si­dea hoi­to­rin­gis­tä, jos­sa äi­tiys­lo­mal­la ole­va äi­ti voi ol­la vau­van kans­sa ko­to­na ja tuo­da Ke­lan tu­ke­ma­na per­heen muut al­le kou­lui­käi­set lap­set hoi­toon.

– Olen sel­lai­nen ih­mi­nen, et­tä otan pie­niä as­ke­lia ker­ral­laan, en ha­lua teh­dä ko­vin suur­ta muu­tos­ta het­kes­sä, Riit­ta ker­too.

– Mie­tin ide­aa­ni, lis­ta­sin plus­sia ja mii­nuk­sia. Kun se al­koi tun­tua hy­väl­tä aja­tuk­sel­ta, olin val­mis aloit­ta­maan.

Riit­ta pe­rus­ti yri­tyk­sen ja aloit­ti yk­si­tyi­se­nä per­he­päi­vä­hoi­ta­ja­na. No­pe­as­ti löy­tyi kak­si asi­a­kas­per­het­tä, joi­den lap­set kä­vi­vät heil­lä hoi­dos­sa. Työn aloit­ta­mi­sen jäl­keen on syn­ty­nyt Häk­lin per­heen kuo­pus, nyt rei­lu pa­ri­vuo­ti­as Ed­vin. Kun hän oli vuo­den ikäi­nen, Riit­ta jat­koi yri­tys­toi­min­taan­sa.

Käy­tän­nös­sä työ tar­koit­taa sitä, et­tä tiis­tais­ta per­jan­tai­hin Häk­lien ko­to­na on hoi­to­lap­sia. Maa­nan­tai on va­paa­ta ja aja­tus­ten työs­tä­mis­päi­vä, jol­loin Riit­ta miet­tii tu­le­van vii­kon ruo­at, vä­li­pa­lat ja te­ke­mi­set suu­rin piir­tein val­miik­si.

Yh­den per­heen lap­set ovat pää­sään­töi­ses­ti yh­den päi­vän vii­kos­sa hoi­dos­sa. Riit­ta miel­tää työn­sä tär­keim­mäk­si asi­ak­si lap­sen koh­taa­mi­sen ja nä­ke­mi­sen.

– Mi­nul­la saa ol­la yh­tä ai­kaa kol­me vie­ras­ta las­ta hoi­dos­sa, kos­ka myös Ed­vin on ai­na ryh­mäs­sä mu­ka­na. Jo­kai­nen lap­si on oma per­soo­na, jol­la on omat tar­peet. En voi aja­tel­la, et­tä tä­nään tu­lee kol­me las­ta, vaan on aja­tel­ta­va, et­tä ketä ja mil­lai­sia lap­sia siel­tä tu­lee­kaan.

Ul­koi­lu ja ruo­ka ovat hoi­to­päi­vien kes­kei­sim­mät ta­pah­tu­mat. Aa­mu­päi­vät ol­laan yleen­sä pi­hal­la, puis­tos­sa tai ret­kel­lä ja sit­ten syö­dään. Muu toi­min­ta mää­räy­tyy vuo­de­nai­ko­jen ja las­ten mu­kaan: pe­la­taan, as­kar­rel­laan, lei­vo­taan, lu­e­taan, lei­ki­tään.

– Läh­tö­koh­ta­ni on ko­di­no­mai­suus, mut­ta sa­mal­la olen töis­sä omas­sa ko­dis­sa­ni. Vas­tuu on täs­sä eri­lai­nen kuin jos lap­set oli­si­vat käy­mäs­sä ky­läs­sä. Se tar­koit­taa myös omal­le per­heel­le sitä, et­ten ole sa­mal­la ta­val­la käy­tet­tä­vis­sä kuin va­paa-ajal­la­ni, Riit­ta poh­dis­ke­lee.

Per­he­päi­vä­hoi­ta­jan työ on ih­mis­suh­de­työ­tä.

– Mi­nul­la voi ol­la yh­tä ai­kaa so­pi­mus esi­mer­kik­si kym­me­nen eri lap­sen kans­sa. Se tar­koit­taa kym­men­tä eri­lais­ta pik­kuih­mis­tä, kym­men­tä eri­lais­ta ta­paa kat­sel­la maa­il­maa, kym­men­tä eri­lais­ta luon­net­ta.

– Myös van­hem­pien koh­taa­mi­nen, hei­dän toi­veen­sa ja ky­sy­myk­sen­sä ovat tär­kei­tä.

Työn mer­ki­tyk­sel­li­syy­den ko­ke­mus tu­lee sii­tä, et­tä tie­tää an­ta­van­sa äi­tiys­lo­mal­la ole­vil­le äi­deil­le ai­kaa ja va­paa­het­kiä.

– Kun muu­tim­me ai­koi­naan Raa­heen, meil­lä oli yk­si lap­si ja odo­tin tois­ta. Pian syn­tyi myös kol­mas. Kau­pun­ki oli ai­van ou­to, ei­kä tääl­lä ol­lut tut­tu­ja. Ei ol­lut mi­tään täl­lai­sia tu­ki­verk­ko­ja. Tun­tuu hy­väl­tä, et­tä it­se voi nyt tar­jo­ta apua sa­man­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa ole­vil­le.

Par­haan kii­tok­sen on­nis­tu­mi­ses­taan Riit­ta saa lap­sil­ta. On iha­na kuul­la, et­tä he ko­to­naan ky­se­le­vät, mil­loin on taas Riit­ta-päi­vä. On pal­kit­se­vaa, kun saa sol­mit­tua luot­ta­muk­sen lap­seen, joka on aluk­si ol­lut ve­täy­ty­vä. On pal­kit­se­vaa, kun pu­hu­maan opet­te­le­va lap­si al­kaa avau­tua sa­no­jen op­pi­mi­sen myö­tä ja voi­daan yh­des­sä ju­tel­la.

– Tyk­kään täs­tä hom­mas­ta. Olen ai­na sa­no­nut, et­tä mi­nul­la on maa­il­man par­haat hoi­to­lap­set!