– Muutama vuosi sitten mietin työasioita. Tuntui, etten jaksa olla pelkästään kotona, mutta en tehdä täysiaikaista työtäkään, raahelainen kuuden lapsen äiti Riitta Häkli kertoo.
Tässä kuvassa Häkli on kuopuksena Edvinin kanssa. Edvin on vielä uninen herättyään juuri päivätorkuilta.
Lähihoitaja-Riitalle kodin ulkopuolinen työ olisi todennäköisesti tarkoittanut kolmivuorotyötä. Se olisi ollut hankala vaihtoehto, sillä puolisokin tekee vuorotyötä. Mielessä alkoi kehittyä yritysidea hoitoringistä, jossa äitiyslomalla oleva äiti voi olla vauvan kanssa kotona ja tuoda Kelan tukemana perheen muut alle kouluikäiset lapset hoitoon.
– Olen sellainen ihminen, että otan pieniä askelia kerrallaan, en halua tehdä kovin suurta muutosta hetkessä, Riitta kertoo.
– Mietin ideaani, listasin plussia ja miinuksia. Kun se alkoi tuntua hyvältä ajatukselta, olin valmis aloittamaan.
Riitta perusti yrityksen ja aloitti yksityisenä perhepäivähoitajana. Nopeasti löytyi kaksi asiakasperhettä, joiden lapset kävivät heillä hoidossa. Työn aloittamisen jälkeen on syntynyt Häklin perheen kuopus, nyt reilu parivuotias Edvin. Kun hän oli vuoden ikäinen, Riitta jatkoi yritystoimintaansa.
Käytännössä työ tarkoittaa sitä, että tiistaista perjantaihin Häklien kotona on hoitolapsia. Maanantai on vapaata ja ajatusten työstämispäivä, jolloin Riitta miettii tulevan viikon ruoat, välipalat ja tekemiset suurin piirtein valmiiksi.
Yhden perheen lapset ovat pääsääntöisesti yhden päivän viikossa hoidossa. Riitta mieltää työnsä tärkeimmäksi asiaksi lapsen kohtaamisen ja näkemisen.
– Minulla saa olla yhtä aikaa kolme vierasta lasta hoidossa, koska myös Edvin on aina ryhmässä mukana. Jokainen lapsi on oma persoona, jolla on omat tarpeet. En voi ajatella, että tänään tulee kolme lasta, vaan on ajateltava, että ketä ja millaisia lapsia sieltä tuleekaan.
Ulkoilu ja ruoka ovat hoitopäivien keskeisimmät tapahtumat. Aamupäivät ollaan yleensä pihalla, puistossa tai retkellä ja sitten syödään. Muu toiminta määräytyy vuodenaikojen ja lasten mukaan: pelataan, askarrellaan, leivotaan, luetaan, leikitään.
– Lähtökohtani on kodinomaisuus, mutta samalla olen töissä omassa kodissani. Vastuu on tässä erilainen kuin jos lapset olisivat käymässä kylässä. Se tarkoittaa myös omalle perheelle sitä, etten ole samalla tavalla käytettävissä kuin vapaa-ajallani, Riitta pohdiskelee.
Perhepäivähoitajan työ on ihmissuhdetyötä.
– Minulla voi olla yhtä aikaa sopimus esimerkiksi kymmenen eri lapsen kanssa. Se tarkoittaa kymmentä erilaista pikkuihmistä, kymmentä erilaista tapaa katsella maailmaa, kymmentä erilaista luonnetta.
– Myös vanhempien kohtaaminen, heidän toiveensa ja kysymyksensä ovat tärkeitä.
Työn merkityksellisyyden kokemus tulee siitä, että tietää antavansa äitiyslomalla oleville äideille aikaa ja vapaahetkiä.
– Kun muutimme aikoinaan Raaheen, meillä oli yksi lapsi ja odotin toista. Pian syntyi myös kolmas. Kaupunki oli aivan outo, eikä täällä ollut tuttuja. Ei ollut mitään tällaisia tukiverkkoja. Tuntuu hyvältä, että itse voi nyt tarjota apua samanlaisessa tilanteessa oleville.
Parhaan kiitoksen onnistumisestaan Riitta saa lapsilta. On ihana kuulla, että he kotonaan kyselevät, milloin on taas Riitta-päivä. On palkitsevaa, kun saa solmittua luottamuksen lapseen, joka on aluksi ollut vetäytyvä. On palkitsevaa, kun puhumaan opetteleva lapsi alkaa avautua sanojen oppimisen myötä ja voidaan yhdessä jutella.
– Tykkään tästä hommasta. Olen aina sanonut, että minulla on maailman parhaat hoitolapset!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys