Nuorten rinnalla elämän suuria kysymyksiä pohtimassa
Lähiviikkoina opetus on toteutunut virtuaalisesti. Juuri nyt Pauliina Ilkko-Ervastilla on meneillään kurssi, jossa lukio-opiskelijoiden kanssa keskustellaan symboleiden ja uskonnollisten kertomusten merkityksistä.
Venny Ervasti
Lähiviikkoina opetus on toteutunut virtuaalisesti. Juuri nyt Pauliina Ilkko-Ervastilla on meneillään kurssi, jossa lukio-opiskelijoiden kanssa keskustellaan symboleiden ja uskonnollisten kertomusten merkityksistä.
Venny Ervasti
Hanna Kallunki
Pauliina Ilkko-Ervasti toimii uskonnon ja filosofian lehtorina Espoon Otaniemen lukiossa. Työnsä parhaimmaksi asiaksi hän nimeää nuorten aitojen tunteiden ja kysymysten kohtaamisen.
– Olen haaveammatissani. Uskonnon opettaminen on intohimoni, hän kuvailee.
– Nautin keskusteluista valtavasti. Aineeni ovat sellaisia, että niiden opetuksessa voi pysähtyä elämän merkityksellisten ja kaikkia ihmisiä koskevien niin sanottujen perimmäisten kysymysten äärelle.
Ilkko-Ervastin mukaan nuoret kaipaavat mahdollisuuksia keskustella elämästä.
– Se on kaikille, myös nykynuorille, tärkeää.
Hän toteaa, että tietysti opettajan tulee täyttää monet tiedolliset tavoitteet ja toimia opetussuunnitelman puitteissa.
– Tärkeimpänä asiana pidän kuitenkin sitä, että minä saan olla se aikuinen, jonka kanssa nuoret voivat pohtia elämää ja sen tärkeitä kysymyksiä, Ilkko-Ervasti kertoo.
Hän ajattelee katsomusaineiden olevan myös taitoaineita, joissa voidaan opetella elämää, ihmisten kohtaamista ja vaikkapa nykyaikana tärkeitä uskonto-dialogisia taitoja.
– Opiskelijoiden töitä ohjaamalla oppii samalla valtavasti itsekin!
Ilkko-Ervasti valmistui teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2002.
– Lähdin opiskelemaan teologiaa uskonnonopettajani Juhani Räisäsen hyvän opetuksen innoittamana heti lukion jälkeen.
Hän kokee, että työ on muuttunut hänen opettajuusaikanaan paljon, pääosin myönteiseen suuntaan. Uskonnonopetus on pysynyt ajassa kiinni.
– Eniten ehkä harmittaa se, että dog-matiikan ja etiikan kurssi on jäänyt pakollisista kursseista pois. Se oli myös se kurssi, jolla kristilliseen teologiaan pystyi paneutumaan syvemmin.
Opetus on yhä ilmiökeskeisempää.
– Pakollisten kurssien määrä lukiossa on vähentynyt, mutta toisaalta valinnaiskursseihin on tullut paljon mielenkiintoista sisältöä lisää, Ilkko-Ervasti kuvailee.
– Huikean hyvä muutos on, että netissä jaetaan paljon kokemuksia ja materiaalia. Suomen uskonnonopettajat ovat rautaisia ammattilaisia. Teemme paljon yhteistyötä valtakunnallisesti.
Työhön on tullut lisää vastuuta nuorten hyvinvoinnista, minkä Ilkko-Ervasti katsoo sopivan hyvin uskonnonopettajan työnkuvaan.
Hän on nähnyt työssään sen, että opiskelijoiden tietämys historiasta, uskonnosta ja kristinuskosta on ohentunut valtavasti.
– Se tuo haasteita ja vaatisi perehtymistä vaikkapa ihan keskeisiin raamatunkertomuksiin. Siihen ei ole oikein koskaan tarpeeksi aikaa.
Ilkko-Ervasti pitää kuitenkin tärkeimpänä asiana sitä, että nuorilla on kokemus, että uskonnon tunneilla voi pohtia asioita vapaasti.
– Voi kyseenalaistaa, kysyä ja saada vastauksia, mutta ennen kaikkea tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi kaikkine kysymyksineen.
Nykynuoret suhtautuvat hänen mielestään uskontoon oppiaineena myönteisesti.
– Uskonnosta aineena tykätään ainakin minun kokemukseni mukaan. Olen opettanut myös yläkoulussa ja koen, että siellä on sama juttu.
Miten koet oman uskon vaikuttavan opetukseen?
– Suomessa uskonnonopetus on oman uskonnon opetusta, ei tunnustuksellista. Siksi en voi tuoda omaa vakaumustani tietenkään suoraan tunneille ja esiin.
Ilkko-Ervasti toteaa, että jokaisella kurssilla voi kurssin sisältöjä noudattaen kuitenkin tuoda esille sen, miten Jumalan pelastussuunnitelma täällä maailmassa toimii.
– Se on kristillisen uskomme ydin, ja kerron sen.
Hän ajattelee, että usko näkyy myös esimerkiksi työmoraalissa.
– Haluan tehdä työni hyvin ja tunnollisesti, niin kuin Luther opetti: ”kuin Jumalalle”. Toivon ja rukoilen, että Taivaan Isä siunaa työni.
Työ heijastuu Ilkko-Ervastin perheen arkeen ja juhlaan.
– Pyrin tuomaan ajankohtaisen kirkkovuoden tapahtuman perheen arkeen. En ole ”leipojaihminen”, mutta juhlapäivinä meillä luetaan juhlaan kuuluvia tekstejä ja keskustellaan niistä, neljän lapsen äiti kertoo.
Ja opettaja on opettaja kotonakin.
– Saatan luennoida lapsille pitkäänkin jostain asiaan kuuluvasta jutusta. Toivon, että he muistavat sen, että kristillisen uskon perusasioita yritettiin pitää kotona esillä, Ilkko-Ervasti sanoo.
Hänen mieleensä on jäänyt eräs palaute. Siinä opiskelija kirjoitti, että ”olen näillä tunneilla oivaltanut, että on olemassa monia muitakin tapoja katsoa maailmaa kuin omani”.
– Se oli itselleni merkityksellistä. Hän oli huomannut, että elämme täällä erilaisina yhdessä.
Hän toivookin, että voisi antaa opiskelijoilleen juuri tätä: rakennuspuita ja virikkeitä oman elämänsä ja maailmankatsomuksensa rakentamiseen.
– Sen koen päätehtäväkseni. Olen ajatusten herättelijä.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
