JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

On tär­ke­ää pi­tää toi­voa yl­lä

Puhutaan maasta ja taivaasta
9.4.2020 6.20

Juttua muokattu:

3.4. 14:23
2020040314230020200409062000

Koon­nut: Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Yk­si avun saan­nin haas­te on sitä tar­vit­se­vien ja sen tar­jo­a­jien koh­taa­mi­nen. Hel­sin­ki­läi­set Son­ja Alin ja Ris­to Pel­to­kor­pi luo­taa­vat ai­heen eri ulot­tu­vuuk­sia. Son­ja on van­hem­pain­va­paal­la ole­va kuu­den lap­sen äi­ti. Ris­to on it-alal­la työs­ken­te­le­vä yh­dek­sän lap­sen isä.

Son­ja:

Lap­suu­den­ko­din pe­rin­tö­nä nou­see aja­tus, et­tä vai­keuk­sis­sa on hyvä pyy­tää apua. Yh­teis­kun­nan apu kuu­luu sitä tar­vit­se­vil­le, ja sitä voi pyy­tää ja vas­taa­not­taa vail­la hä­pe­än tun­tei­ta. Usein olen äi­ti­nä kai­hol­la muis­tel­lut 80–90-lu­vun ko­din­hoi­to­sys­tee­miä.

Ris­to:

Mi­nä­kin muis­tan nuo ajat, jol­loin kau­pun­gil­ta oi­kein tar­jot­tiin per­heil­le ko­din­hoi­to­a­pua. Ajat ovat muut­tu­neet, mut­ta sil­ti per­heil­lä on lain mu­kaan oi­keus saa­da kun­nal­ta ko­ti­a­pua sil­loin kun sitä tar­vit­se­vat.

Son­ja:

Oman per­heen koh­dal­le on sat­tu­nut ras­kai­ta ko­et­te­le­muk­sia pa­rin vuo­den si­säl­lä. Hen­ki­set ja fyy­si­set voi­ma­va­rat ovat ol­leet ko­e­tuk­sel­la. Las­ten ta­kia hain so­si­aa­li­puo­lel­ta apua tun­nis­tet­tu­a­ni omien voi­ma­va­ro­jen eh­ty­mi­sen. Tämä on tär­ke­ää: ha­lu­an­han lap­sil­le­ni pa­ras­ta.

Ris­to:

Mei­dän per­heel­lä on ol­lut sii­tä on­nel­li­nen ti­lan­ne, et­tä mo­lem­pien iso­van­hem­mat asu­vat lä­hel­lä ja olem­me saa­neet heil­tä mo­nen­lais­ta apua. Nyt ase­tel­ma on kään­ty­mäs­sä toi­sin päin, ja esi­mer­kik­si täs­sä ko­ro­na­ti­lan­tees­sa au­tam­me hei­tä käy­mäl­lä kau­pas­sa.

Son­ja:

Avun saa­mi­nen jul­ki­sel­ta puo­lel­ta ei ole it­ses­tään sel­vää. Pi­tää vaa­tia, et­tä ote­taan va­ka­vas­ti, en­kä ihan pie­nis­tä soit­te­le. Kyn­nys on teh­ty kor­ke­ak­si.

Ris­to:

Vaik­ka ei pi­täi­si ol­la. It­se­kin muis­tan omil­ta koti-isä­a­joil­ta aja­tuk­sen, et­tä ”it­se pi­tää pär­jä­tä”.

Son­ja:

Jo­bin kir­ja on ol­lut usein mie­les­sä – loh­tu­na se, et­tä kai­ken­lais­ta on sal­lit­tu ta­pah­tu­van kaut­ta ai­kain. Sää­liä enem­män ilah­dut­ta­vat iloi­set us­ko­vai­sen ih­mi­sen va­paut­ta­vat ja loh­dut­ta­vat sa­nat. Konk­reet­ti­ses­ti iso apu on myös di­a­ko­nia-apu, ku­ten ta­lou­del­li­nen tuki ruo­kaan.

Ris­to:

Avun tar­jo­a­mi­ses­sa­kin on oma kyn­nyk­sen­sä. Saa­tam­me epä­röi­dä, mi­ten toi­nen suh­tau­tuu sii­hen. Täs­sä esi­mer­kik­si rau­ha­nyh­dis­tys­ten per­he- ja di­a­ko­ni­a­toi­mi­kun­nat voi­vat ol­la vä­lit­tä­ji­nä avun tar­peen ja tar­jon­nan vä­lil­lä. Sil­ti mei­dän kan­nat­tai­si ky­sel­lä enem­män toi­sil­tam­me, mi­ten me­nee.

Son­ja:

Kek­sin pe­rus­taa ky­läyh­dis­tyk­sen puit­teis­sa naa­pu­rei­ta aut­ta­van toi­min­ta­muo­don, hä­vik­ki­ruo­ka­ja­ke­lun. Se on luo­nut yh­tei­söl­li­syyt­tä ja läm­pöä ym­pä­ril­leen.

Ris­to:

Olen ol­lut mu­ka­na rau­ha­nyh­dis­tyk­sen di­a­ko­ni­a­toi­mi­kun­nas­sa, ja sitä kaut­ta on an­net­tu apua sitä tar­vit­se­vil­le. Yk­si ti­la­päi­sen avun muo­to on avus­tus­lah­ja­kor­tit ja ke­räyk­set, joil­la au­te­taan vai­ke­as­sa ta­lou­del­li­ses­sa ti­lan­tees­sa ole­via. Li­säk­si tär­ke­ää on koh­taa­mi­nen, kes­kus­te­lu ja roh­kai­se­mi­nen.

Son­ja:

Avun­saa­mi­sen ide­as­sa on ol­lut mi­nul­le kyse het­kis­tä: et­tä nii­den pi­mei­den put­kien pääs­sä olen näh­nyt va­lon. Kun on taas pääs­syt ta­kai­sin nor­maa­lim­paan ar­keen, ei apua ole tar­vin­nut lo­put­to­mas­ti.

Ris­to:

Täs­sä poik­keus­ti­lan­tees­sa oma huo­mio on nyt alus­sa men­nyt enim­mäk­seen ar­jen pyö­rit­tä­mi­seen. Lä­hes kaik­ki per­heet ovat sa­mas­sa ti­lan­tees­sa, ja ko­ke­muk­sia ja vink­ke­jä sel­vi­ä­mi­seen ja­e­taan vies­ti­mien vä­li­tyk­sel­lä.

Son­ja:

Olen hy­vil­lä fii­lik­sil­lä vie­nyt kaup­pa­kas­se­ja iso­van­hem­mil­le ja muil­le tar­vit­si­joil­le. Iha­na teh­dä yk­sin­ker­tais­ta konk­reet­tis­ta hy­vää. Vä­ki­sin­hän sitä miet­tii, et­tä kun saa apua, ha­lu­ai­si teh­dä vas­ta­pal­ve­luk­sia, mut­ta sii­tä sai­si va­paut­taa it­sen­sä.

Ris­to:

Nyt­kin on ero­ja per­hei­den sel­vi­ä­mi­ses­sä. Elä­män­ti­lan­teet ovat eri­lai­sia, ja toi­sil­la on jopa työ ja toi­meen­tu­lo uhat­tu­na. Toi­vot­ta­vas­ti löy­däm­me kei­no­ja aut­taa nii­tä, joil­la on vai­ke­am­paa.

Son­ja:

Tämä kos­ket­taa to­si­aan jo­kais­ta jol­lain ta­val­la. Las­ten ja nuor­ten ta­kia toi­von yl­lä­pi­tä­mi­nen on en­si­ar­vois­ta. Di­a­ko­ni­a­toi­mi­kun­nat var­maan jo päh­käi­le­vät, voi­si­ko ol­la joku net­ti­a­pu, jos­sa avun tar­jo­a­jat ja tar­vit­si­jat koh­tai­si­vat.

Ris­to:

Olen Hel­sin­gis­sä SRK:n re­surs­si­pan­kin vas­tuu­hen­ki­lö­nä. On ol­lut mu­ka­va huo­ma­ta, mi­ten moni per­he on saa­nut las­ten­hoi­to­a­pua sitä kaut­ta. Sin­ne kan­nat­taa il­moit­tau­tua, kun­han ko­ro­nas­ta sel­vi­tään.

Son­ja:

Tä­män poik­keu­sa­jan tu­lem­me muis­ta­maan var­mas­ti ih­mi­siä yh­dis­tä­vä­nä ai­ka­kau­te­na. Kun näin epä­us­koi­sen Fa­ce­book-tut­ta­va­ni pos­tan­neen Her­ran siu­nauk­sen, se py­säh­dyt­ti.

Ris­to:

Lä­him­mäi­sen­rak­kau­teen liit­ty­en mie­lee­ni tu­lee Jee­suk­sen ver­taus lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta. Lä­him­mäi­si­äm­me ovat myös tun­te­mat­to­mat ih­mi­set, ei­kä mei­dän tu­li­si kul­kea apua tar­vit­se­van ohi. Ver­tauk­sel­la on myös hen­gel­li­nen mer­ki­tys. Jos­kus kuu­lee iloi­sia uu­ti­sia, kun sa­tun­nai­nen koh­taa­mi­nen on joh­ta­nut kes­kus­te­luun us­kon asi­ois­ta ja epä­us­koi­nen on saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon.

Son­ja:

Saat­to­mies­ten avul­la vai­keuk­sis­sa ole­van on hel­pom­pi muis­taa Ju­ma­lan lu­pauk­sien kos­ke­van myös it­se­ään. Ja toki myös elä­män ra­jal­li­suu­den ja us­ko­mi­sen tär­key­den.

Ris­to:

Niin, meil­lä on us­ko­vai­si­na hy­vää edes­sä, ta­pah­tui maa­il­mas­sa mitä hy­vän­sä. Se on tur­val­li­nen nä­kö­a­la, jos­ta mei­dän kan­nat­taa toi­sil­lem­me muis­tu­tel­la.

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 1.4.2020

3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys