JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Päi­vä Vuo­re­lan ta­los­sa

Puhutaan maasta ja taivaasta
5.12.2014 6.22

– Hen­ki­nen työ ja eläin­ten pito toi­mi­vat hy­vä­nä vas­ta­pai­no­na toi­sil­leen, to­te­aa 23-vuo­ti­as ri­ko­soi­keu­den ja kri­mi­no­lo­gi­an tut­ki­ja Miik­ka Vuo­re­la. Ku­vas­sa on mu­ka­na myös kak­si vuoh­ta ja taus­tal­la kui­kui­le­va tra­keh­ne­nin­he­vo­nen Sen­na.

Lei­pä­työn­sä li­säk­si Miik­ka Vuo­re­la hoi­taa Pau­la-vai­mon­sa kans­sa maa­ta­loa Jo­en­suun Tuu­po­vaa­ras­sa. Mie­hen pi­tä­vät kii­rei­se­nä ko­tie­läi­mik­si han­ki­tut kol­me vuoh­ta ja lam­mas­ta, seit­se­män ka­naa, kak­si kuk­koa, 19 li­ha­ka­nia sekä yl­lä­pi­dos­sa ole­vat he­vo­nen ja poni.

– Nai­mi­siin­me­non jäl­keen aloim­me et­siä omis­tu­sa­sun­toa, joka oli­si voi­nut si­jai­ta kau­pun­gis­sa­kin. Pää­dyim­me ny­kyi­seen rat­kai­suun tar­kan poh­din­nan jäl­keen. Kum­mal­le­kin eläi­met ja luon­to ovat hy­vin tär­kei­tä, ja Pau­lan in­noit­ta­ma­na tämä va­lin­ta tun­tui luon­te­val­ta, Miik­ka ker­taa muu­ta­man vuo­den ta­kai­sia ta­pah­tu­mia.

Uu­den elä­män al­ku tuu­po­vaa­ra­lai­sel­la asu­tus­ti­lal­la oli työ­läs. Lai­min­lyö­dyn asuin­ra­ken­nuk­sen kun­nos­ta­mi­nen, eläin­suo­jien ra­ken­ta­mi­nen sekä lai­tu­mien ja ai­taus­ten val­mis­te­lu vei­vät pal­jon ai­kaa. Vie­ras­työ­voi­maa on tar­vit­tu ai­no­as­taan kyl­py­huo­neen ja ka­na­lan ra­ken­ta­mi­seen. Miik­ka kiit­te­lee tal­koo­lais­ten tär­ke­ää pa­nos­ta useis­sa ra­ken­nus­töi­den vai­heis­sa.

Ta­val­li­nen päi­vä

Vuo­re­lan ta­los­sa he­rä­tään kuu­del­ta. Kun Miik­ka läh­tee an­si­o­työ­hön Jo­en­suu­hun, Pau­la aloit­taa päi­vän eläin­ten huol­lol­la: hän ruok­kii ne, lyp­sää vuo­het ja ke­rää ka­nan­mu­nat. Sit­ten on ai­kaa ko­din hoi­dol­le ja yrit­tä­jän työl­le; ko­ti­toi­mis­tos­saan Pau­la tuot­taa kie­li­pal­ve­lu­ja suo­mek­si ja ve­nä­jäk­si.

Puo­len päi­vän ai­kaan ja Miik­kan ko­tiu­dut­tua kuu­den mais­sa eläi­met syö­te­tään ja juo­te­taan. Eläin­ten päi­vä on pul­kas­sa kah­dek­sal­ta, jol­loin on va­lo­jen sam­mu­tuk­sen ja yö­hei­nien ai­ka. Talo hil­je­nee kym­me­nel­tä.

Miik­ka on huo­man­nut, et­tä sekä tut­ki­jan työ­hön et­tä ta­lon töi­hin me­ni­si mo­lem­piin hel­pos­ti ai­kaa täy­si päi­vä. Maa­ta­lon toi­met ei­vät kysy kel­loa: sil­loin täl­löin Miik­kan täy­tyy ajel­la kes­ken päi­vää ko­tiin hoi­ta­maan kii­reel­li­siä teh­tä­viä. Työ­nan­ta­ja on on­nek­si suh­tau­tu­nut jous­ta­vas­ti näi­hin ti­lan­tei­siin, mikä on hel­pot­ta­nut an­si­o­työn ja ko­ti­töi­den yh­teen­so­vit­ta­mis­ta.

Ri­kas­ta elä­mää

Mat­ka hel­sin­ki­läi­so­pis­ke­li­jas­ta maa­ta­lon isän­näk­si on ol­lut kas­vat­ta­va ja opet­ta­vai­nen.

– Kä­den­tai­dot ovat kart­tu­neet huo­mat­ta­vas­ti. Eläin­ten­pi­to on myös hen­ki­ses­ti hy­vin avar­ta­vaa: esi­mer­kik­si vuo­hen aja­tuk­sen­juok­suun tot­tu­mi­nen vaa­tii ra­jat­to­mas­ti kär­si­väl­li­syyt­tä. Opis­ke­li­ja­käm­päs­sä mi­nul­la oli ai­na mai­to­pur­kit sär­mät­ty­nä jää­kaa­pin oves­sa ja maus­teet aak­kos­jär­jes­tyk­ses­sä, mut­ta nyt olen jou­tu­nut opet­te­le­maan asi­oi­den kes­ke­ne­räi­syy­den ja epä­jär­jes­tyk­sen sie­toa, Miik­ka lis­taa.

Vuo­re­lat ovat ko­ke­neet elä­män­ta­pan­sa hy­vin an­toi­sak­si, jos­kin ras­kaak­si.

– Ke­säl­lä kä­det, voi­mat ja ai­ka mei­naa­vat lop­pua, jou­tuu Miik­ka to­te­a­maan.

Hy­vik­si ja voi­mia li­sää­vik­si asi­oik­si hän nos­taa on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­set, kun kaik­ki al­kaa­kin toi­mia niin kuin pi­tää. Li­säk­si hen­ki­nen työ yli­o­pis­tos­sa ja eläin­ten pito maa­ta­los­sa toi­mi­vat hy­vi­nä vas­ta­pai­noi­na toi­sil­leen: ne tuo­vat kum­man­kin par­haat puo­let esiin. Eläi­miin muo­dos­tuu lä­hei­nen ja mo­ni­ta­hoi­nen suh­de, mikä ei vaik­ka­pa nel­jän­kym­me­nen leh­män na­ve­tas­sa enää on­nis­tui­si.

– Mi­nus­ta ei oli­si maa­ti­la­y­rit­tä­jäk­si, Miik­ka to­te­aa­kin.

Ju­ma­la on siu­nan­nut

Pau­la iloit­see eri­tyi­ses­ti ta­lon kor­ke­as­ta oma­va­rai­suu­sas­tees­ta: mai­toa, li­haa, ka­laa, kas­vik­sia, mar­jo­ja ja sie­niä ei tar­vit­se os­taa kau­pas­ta. Ko­ti­kons­tein val­mis­tuu esi­mer­kik­si voi­ta, juus­toa ja jää­te­löä.

Miik­ka ja Pau­la ko­ke­vat, et­tä Ju­ma­la on siu­nan­nut hei­dän suun­ni­tel­mi­aan. Vas­toin­käy­mi­siä on ol­lut, mut­ta niis­tä on ai­na sel­vit­ty.

– Vaik­ka kuin­ka te­ki­si töi­tä, mut­ta siu­naus puut­tuu, huk­kaan se me­nee, Miik­ka muis­tut­taa.

Teks­ti: Tee­mu Ko­mu­lai­nen

Kuva: H.H.

17.1.2020

Kos­kaan en ota hä­nel­tä pois ar­mo­a­ni, mi­nun liit­to­ni kes­tää hor­ju­mat­ta. Ps. 89:29

Viikon kysymys