Helsinkiläinen Maija Rimpiläinen ja hyvinkääläinen Janne Peltokorpi pohtivat auttamista: ketä he ovat auttaneet ja miltä se on tuntunut.
Maija: Ystäväni soitti ja kysyi, voisinko ryhtyä kummiksi pojalle, jolla ei ole kotimaata, kotia eikä perhettä. Hän perusteli kovasti ja preppasi alkuun: kirjoita silloin tällöin joku viesti, tapaa joskus ja ole läsnä.
Luettelin ystävälleni kaikki siihen aikaan meneillään olevat hankkeeni, joiden laskemiseen tarvittiin kahden käden sormia.
Sitten sanoin, että anna se numero, kait mä voin jotakin viestitellä. En tiennyt, että tulevasta emoji-viestittelystä – en osaa daria enkä persiaa – alkaisi elämäni mullistavin auttamistapaus.
Janne: Mullakin on aina mennyt niin, että avun tarvitsija on tullut kuin annettuna eteen. En muista koskaan päättäneeni, että etsin jonkun, jota auttaa.
Tulee mieleen useita tilanteita, joihin mua on pyydetty auttamaan. Melko usein ne tuntuvat ”kaikki voittaa” -tilanteilta.
Esimerkiksi mukavat talkootyöt menevät oikein hyvin vapaa-ajan viettämisestä, keskustelusta saa paljon henkistä ja hengellistä hyvää ja ideointiapu on itsellekin hyvin inspiroivaa.
Maija: Tietoisesti tai tietämättään tulee hakeutuneeksi auttamistilanteisiin, joilla on merkitystä itselle. Ry:n ja Suviseurojen hommat ovat olleet pienestä pitäen niin itsestään selviä, että vasta vähän aikaa sitten tajusin, että niissä tulee auttaneeksi aika monella tavalla ja monia.
Janne: Ry:n ja Suviseurojen hommissa tulee omalta osaltaan mahdollistaneeksi hengellisen avun toteutumista, vaikka tehtävä ei olisikaan sieltä hengellisimmästä päästä.
Kaikessa auttamisessa tulisi olla tämä ulottuvuus. Eli kaikesta avusta tulisi auttajan ja autettavan antaa kiitos Jumalalle.
Maija: Mua jäi mietityttämään, onko jokus ollut sellainen tilanne, jossa auttaminen on tuntunut tyhmältä tai väärältä
Janne: Pelkän rahan lähettäminen ulkomaille tuntuu vähän vaikealta.
Joskus yritimme Afrikassa heikolla menestyksellä järjestellä kavereillemme kestävää toimeentuloa. Paremmin rahansa voisi sijoittaa järjestöjen kautta, mutta paikan päällä tehty avustusyritys tuntui silti oikealta.
Toisaalta kasvottomassa raha-avussa ei synny diakonista ulottuvuutta. On muuten hienoa, että SRK on ryhtynyt humanitaariseen apuun.
Maija: Kasvoton raha-apu tuntuu paremmalta minun mielestä. Tosin raha on vähän vaikea juttu.
Mieluummin ostan naamatusten sitä, mikä milloinkin on akuuttia. Pahvikahvikuppikerjääjille lantin heittäminen tuntuu irvokkaalta, ja sitä en tee.
Janne: Kaikissa auttamistilanteissa on ollut lopputuloksena vähintään hyvä mieli kaikille, joskus myös näkyvä tulos.
Maija: Parhaimmat kokemukset ovat olleet sellaisia, ettei ole tajunnut auttavansa, on vain ollut tilanteessa ja toiminut. Jälkeenpäin ihminen on kiittänyt avusta, jota en ole tiennyt antaneeni.
Maija Rimpiläinen on kirjoittanut kummipojastaan Päivämiehen blogissa.
Juttu on julkaistu alun perin kesäkuun Siionin Lähetyslehdessä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.