JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Ru­an­da­lai­sen pas­to­rin pit­kä mat­ka evan­ke­liu­min us­ko­jak­si

Puhutaan maasta ja taivaasta
10.4.2021 7.00

Juttua muokattu:

9.4. 15:18
2021040915180920210410070000

Ju­tun poh­ja­na on käy­tet­ty Jean Clau­de Ma­ni­ra­ga­ban ja Mii­ka Kop­pe­roi­sen säh­kö­pos­ti­kes­kus­te­lua. Ju­tun koos­ti Sal­la Son­ni­nen

Ru­an­da­lai­sen Jean Clau­de Ma­ni­ra­ga­ban elä­mäs­sä oli jo ol­lut mo­nen­lai­sia elä­män­vai­hei­ta ja ko­ke­muk­sia eri us­kon­nois­ta, mut­ta edes­sä oli ai­na­kin yk­si iso muu­tos.

– Kun sain syn­nit an­teek­si, elä­mä­ni muut­tui, kos­ka mi­nul­la on nyt rau­ha sy­dä­mes­sä­ni, ker­too Ma­ni­ra­ga­ba.

Tie an­teek­si­an­ta­muk­sen luo oli ol­lut pit­kä, mut­ta nyt us­ko oli tul­lut lä­hel­le, sy­dä­meen as­ti.

Nuo­rem­pa­na Ma­ni­ra­ga­ba oli ka­to­li­lai­nen ku­ten äi­tin­sä­kin. Per­he­pii­ris­sä oli myös mui­ta us­kon­to­ja, esi­mer­kik­si ang­li­kaa­ni­suus ja esi-isien hen­kiin us­ko­mi­nen. Lu­ki­oi­käi­se­nä Ma­ni­ra­ga­ba kuun­te­li per­jan­tai­sin Ru­an­dan ra­di­os­ta Raa­mat­tuun liit­ty­vää ope­tus­ta.

Ra­dio-oh­jel­mien pe­rus­teel­la hän kiin­nos­tui lu­ke­maan li­sää Raa­ma­tun ker­to­muk­sia. Asia kiin­nos­ti niin pal­jon, et­tä Ma­ni­ra­ga­ba ha­keu­tui opis­ke­le­maan te­o­lo­gi­seen se­mi­naa­riin Ugan­daan ja val­mis­tui siel­tä vuon­na 2010.

Kun opis­ke­lin vii­meis­tä vuot­ta se­mi­naa­ris­sa, meil­lä oli kurs­si ni­mel­tä ”Us­kon­puh­dis­tuk­sen te­o­lo­gia”. Siel­lä sain tie­tää mie­hes­tä ni­mel­tä Mar­tin Lut­her ja mitä us­kon­puh­dis­tuk­sen ai­ka­na ta­pah­tui. Aloin et­siä kaik­kien opis­ke­li­joi­den jou­kos­ta lu­te­ri­lai­sia ​​us­ko­via, mut­ten löy­tä­nyt ke­tään, ker­too Ma­ni­ra­ga­ba.

Ma­ni­ra­ga­ba mat­kus­ti Ke­ni­aan ta­paa­maan us­ko­vai­sia. Seu­ro­jen jäl­keen hän is­tui pöy­dän ää­reen kes­kus­te­le­maan us­ko­mi­sen asi­ois­ta yh­des­sä Mii­ka Kop­pe­roi­sen, to­go­lai­sen Em­ma­nu­el Amet­si­fen ja ke­ni­a­lai­sen Sa­mu­el Oko­lan kans­sa.

Sa­mu­el ja Em­ma­nu­el ker­toi­vat pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­mi­ses­taan. Täs­sä ti­lan­tees­sa Ma­ni­ra­ga­ba koki, et­tä Pyhä Hen­ki kos­ket­ti ja opet­ti niin, et­tä hän tun­si it­sen­sä syn­ti­sek­si ja ha­lu­si pyy­tää syn­te­jään an­teek­si.

– Ju­ma­la siu­na­si mi­nua, kun he pa­ni­vat kä­ten­sä mi­nun pääl­le­ni ja sa­noi­vat: ”Me an­nam­me si­nul­le an­teek­si kaik­ki si­nun syn­ti­si Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa ja hä­nen kal­liis­sa ve­res­sään, aa­men.”

Täl­lä het­kel­lä Ma­ni­ra­ga­ba työs­ken­te­lee Ru­an­das­sa lu­te­ri­lai­sen kir­kon pas­to­ri­na. Hä­nel­lä on vai­mo Er­nes­ti­ne ja tyt­tä­ret Teta Clau­dia ja Dar­le­ne. Ras­kai­den ta­pah­tu­mien maas­sa nuo­ri pas­to­ri kat­soo sel­ke­äs­ti ja toi­veik­kaas­ti eteen­päin.

Lue pi­dem­pi haas­tat­te­lu 31.3.2021 jul­kais­tus­ta Päi­vä­mie­hen pa­pe­ri­leh­des­tä.

18.5.2021

Sinä päi­vä­nä Her­ra on ole­va koko maan­pii­rin ku­nin­gas. Hän on ole­va yk­si ja ai­noa Ju­ma­la ja hä­nen ni­men­sä ai­noa, jota avuk­si huu­de­taan. Sak. 14:9

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies