JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Runo voi syn­tyä kes­ken si­lit­tä­mi­sen­kin

Isopahkala Katri
Puhutaan maasta ja taivaasta
5.2.2016 7.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160205070000

​Ka­jaa­ni­lai­nen Pau­la Hop­pa on kuu­den lap­sen äi­ti, joka työs­ken­te­lee hoi­to­a­lal­la. Toi­si­naan hän saa lu­kea ru­no­jaan hoi­ta­mil­leen van­huk­sil­le, ja ko­kee nii­den ilah­dut­ta­van hei­tä. Pau­la kir­joit­taa ru­no­ja myös lap­sis­ta ja lap­sil­le – sy­lis­sä oma pie­ni Ii­vo-poi­ka.

Ru­no­jen kir­joit­ta­mi­nen on Pau­lal­le tapa ren­tou­tua.

– Olen kir­joit­ta­nut yli kak­si­kym­men­tä vuot­ta, ylä­as­tei­käi­ses­tä as­ti.

Kes­kel­lä yö­tä­kin voi syn­tyä runo. Pau­la ker­too, et­tei nii­den pul­pah­ta­mi­nen ole kiin­ni ajas­ta ei­kä pai­kas­ta:

– Ru­no­ja voi syn­tyä mil­loin vain. Ker­ran piti jopa kes­keyt­tää si­lit­tä­mi­nen ja kir­joit­taa ru­non­pät­kä ylös!

Pien­ten las­ten äi­ti ko­kee kir­joit­ta­mi­sen te­ra­peut­ti­se­na ja mu­ka­va­na.

Elä­mä on täyn­nä ru­no­nai­hei­ta, ja Pau­la ker­too­kin kir­joit­ta­van­sa mo­nen­lai­sis­ta tee­mois­ta.

– Kir­joi­tan kai­kes­ta, mikä liit­tyy elä­mään. Jos­tain syys­tä kir­joi­tan hy­vin pal­jon po­si­tii­vi­sia tai kan­nus­ta­via ru­no­ja.

Pau­la on ha­ke­nut tu­kea ja in­nos­tus­ta har­ras­tuk­seen­sa käy­mäl­lä vuo­den ajan kir­joit­ta­ja­pii­ris­sä.

– Siel­tä olen saa­nut kan­nus­tus­ta ru­no­kir­jan jul­kai­se­mi­seen. En­sim­mäi­sen te­ok­se­ni olen lä­het­tä­nyt ar­vi­oi­ta­vak­si. Nyt työn al­la on las­ten ru­no­kir­ja.

Luon­to­ai­hei­set ru­not sy­käh­dyt­tä­vät Pau­laa eni­ten. Lem­pi­ru­noi­li­joik­seen hän mai­nit­see mui­den mu­as­sa Maa­ria Lei­no­sen, An­na-Mari Kas­ki­sen, Ei­no Lei­non ja Nii­lo Rau­ha­lan.

Oma­koh­tai­ses­ti ko­et­tu­ja ja pu­hut­te­le­via ovat myös Pau­lan omat ru­not, joi­ta on jul­kais­tu vuo­sien var­rel­la Päi­vä­mies-leh­des­sä. Vii­mei­sin niis­tä, runo Py­sä­kil­lä, jul­kais­tiin Lu­ki­jan runo -pals­tal­la nu­me­ros­sa 3/2016.

Py­sä­kil­lä

Ai et­tä mil­lä­kö py­sä­kil­lä?

No sil­lä,

mis­sä pun­ni­taan kaik­ki uu­del­leen. Ta­sa­taan.

Muis­te­taan,

mikä elä­mäs­sä on tär­kein­tä. An­ne­taan an­teek­si

it­sel­le ja muil­le.

Saa­daan

ol­la ar­mon al­la.

Kat­so­taan

koh­ti

si­nis­tä tai­vas­ta,

mis­sä

val­koi­set pil­vet pur­jeh­ti­vat myö­tä­tuu­les­sa.

Li­sää lu­ki­joi­den lä­het­tä­miä ru­no­ja voi lu­kea Päi­vä­mie­hes­tä Ru­ne­ber­gin päi­vän kun­ni­ak­si jul­kais­tul­ta au­ke­a­mal­ta.

KatriIsopahkala
6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys