​Ka­jaa­ni­lai­nen Pau­la Hop­pa on kuu­den lap­sen äi­ti, joka työs­ken­te­lee hoi­to­a­lal­la. Toi­si­naan hän saa lu­kea ru­no­jaan hoi­ta­mil­leen van­huk­sil­le, ja ko­kee nii­den ilah­dut­ta­van hei­tä. Pau­la kir­joit­taa ru­no­ja myös lap­sis­ta ja lap­sil­le – sy­lis­sä oma pie­ni Ii­vo-poi­ka.

Ru­no­jen kir­joit­ta­mi­nen on Pau­lal­le tapa ren­tou­tua.

– Olen kir­joit­ta­nut yli kak­si­kym­men­tä vuot­ta, ylä­as­tei­käi­ses­tä as­ti.

Kes­kel­lä yö­tä­kin voi syn­tyä runo. Pau­la ker­too, et­tei nii­den pul­pah­ta­mi­nen ole kiin­ni ajas­ta ei­kä pai­kas­ta:

– Ru­no­ja voi syn­tyä mil­loin vain. Ker­ran piti jopa kes­keyt­tää si­lit­tä­mi­nen ja kir­joit­taa ru­non­pät­kä ylös!

Pien­ten las­ten äi­ti ko­kee kir­joit­ta­mi­sen te­ra­peut­ti­se­na ja mu­ka­va­na.

Elä­mä on täyn­nä ru­no­nai­hei­ta, ja Pau­la ker­too­kin kir­joit­ta­van­sa mo­nen­lai­sis­ta tee­mois­ta.

– Kir­joi­tan kai­kes­ta, mikä liit­tyy elä­mään. Jos­tain syys­tä kir­joi­tan hy­vin pal­jon po­si­tii­vi­sia tai kan­nus­ta­via ru­no­ja.

Pau­la on ha­ke­nut tu­kea ja in­nos­tus­ta har­ras­tuk­seen­sa käy­mäl­lä vuo­den ajan kir­joit­ta­ja­pii­ris­sä.

– Siel­tä olen saa­nut kan­nus­tus­ta ru­no­kir­jan jul­kai­se­mi­seen. En­sim­mäi­sen te­ok­se­ni olen lä­het­tä­nyt ar­vi­oi­ta­vak­si. Nyt työn al­la on las­ten ru­no­kir­ja.

Luon­to­ai­hei­set ru­not sy­käh­dyt­tä­vät Pau­laa eni­ten. Lem­pi­ru­noi­li­joik­seen hän mai­nit­see mui­den mu­as­sa Maa­ria Lei­no­sen, An­na-Mari Kas­ki­sen, Ei­no Lei­non ja Nii­lo Rau­ha­lan.

Oma­koh­tai­ses­ti ko­et­tu­ja ja pu­hut­te­le­via ovat myös Pau­lan omat ru­not, joi­ta on jul­kais­tu vuo­sien var­rel­la Päi­vä­mies-leh­des­sä. Vii­mei­sin niis­tä, runo Py­sä­kil­lä, jul­kais­tiin Lu­ki­jan runo -pals­tal­la nu­me­ros­sa 3/2016.

Py­sä­kil­lä

Ai et­tä mil­lä­kö py­sä­kil­lä?

No sil­lä,

mis­sä pun­ni­taan kaik­ki uu­del­leen. Ta­sa­taan.

Muis­te­taan,

mikä elä­mäs­sä on tär­kein­tä. An­ne­taan an­teek­si

it­sel­le ja muil­le.

Saa­daan

ol­la ar­mon al­la.

Kat­so­taan

koh­ti

si­nis­tä tai­vas­ta,

mis­sä

val­koi­set pil­vet pur­jeh­ti­vat myö­tä­tuu­les­sa.

Li­sää lu­ki­joi­den lä­het­tä­miä ru­no­ja voi lu­kea Päi­vä­mie­hes­tä Ru­ne­ber­gin päi­vän kun­ni­ak­si jul­kais­tul­ta au­ke­a­mal­ta.