JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Skor­pi­o­ni, pit­saa ja py­hä­kou­lua

Päivämies
Puhutaan maasta ja taivaasta
21.9.2018 6.48

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109282120180921064800

Ce­ci­lia Waa­ra­nie­men haa­ve Ame­rik­kaan muut­ta­mi­ses­ta to­teu­tui, kun hei­dän per­heen­sä muut­ti hei­nä­kuus­sa Es­poos­ta Ari­zo­naan, Ant­he­min kau­pun­kiin.

13-vuo­ti­as Ce­ci­lia ker­too en­sim­mäi­sis­tä päi­vis­tään uu­des­sa ko­ti­maas­saan:

– Tu­lim­me en­sin Mic­hi­ga­niin iso­van­hem­pien mö­kil­le ja kym­me­nen päi­vän jäl­keen len­sim­me Pho­e­ni­xiin. Tun­tui tosi ki­val­ta, kun saa­tiin heti ui­da pal­jon.

Ce­ci­lia ker­too etu­kä­teen aja­tel­leen­sa, et­tä Ame­ri­kas­sa on tosi kuu­ma ja et­tä siel­lä nä­kee pal­jon eläi­miä, joi­ta ei näe Suo­mes­sa.

Odo­tuk­set to­teu­tui­vat heti al­kuun.

– Oli vuo­den kuu­mim­mat päi­vät, kun saa­vuim­me, lä­hes 50 as­tet­ta läm­min­tä. Heti en­sim­mäi­se­nä aa­mu­na ta­lon si­säl­lä oli skor­pi­o­ni. On­nek­si äi­ti sai sen ni­tis­tet­tyä.

Mat­kal­la kou­luun näim­me myös ja­ve­li­nan [suom. pe­ka­ri], joka on vä­hän kuin vil­li­si­ka.

Pian muu­ton jäl­keen al­koi kou­lu. Ce­ci­lia meni seit­se­män­nel­le luo­kal­le, ja pik­ku­vel­jet Os­car ja Noel pää­si­vät sis­kon­sa kans­sa sa­maan kou­luun.

Ce­ci­lia on syn­ty­nyt Ame­ri­kas­sa, ja hei­dän per­heen­sä on käy­nyt lo­mil­la su­ku­loi­mas­sa Levi-isän ko­ti­maas­sa, jo­ten kaik­ki ei ol­lut muu­ton jäl­keen vie­ras­ta.

Mo­nen uu­den asi­an aloit­ta­mi­nen oli rank­kaa.

– En­sim­mäi­nen kou­lu­päi­vä oli tosi stres­saa­va, kun ei tien­nyt oi­kein mis­tään mi­tään ja piti yk­sin sel­vit­tää kaik­ki asi­at, en­kä vie­lä tun­te­nut ke­tään. Heti toi­se­na päi­vä­nä oli mon­ta tes­tiä ja myö­hem­min oli myös eng­lan­nin tes­ti, jos­sa kat­sot­tiin, mi­ten hy­vin osaa eng­lan­tia, Ce­ci­lia ker­too.

Ta­val­li­nen kou­lu­päi­vä on Ce­ci­li­al­la pit­kä, joka päi­vä hie­man yli kah­dek­sas­ta kol­meen. Se on eri­lais­ta kuin Suo­mes­sa. Joka päi­vä opis­kel­laan sa­mo­ja ai­nei­ta: ma­te­ma­tiik­kaa, eng­lan­tia, ym­pä­ris­tö­op­pia, his­to­ri­aa.

– Li­säk­si on va­lin­nai­sai­nei­ta, jois­ta mi­nul­la on nyt ku­va­tai­de, Ce­ci­lia se­lit­tää.

– Myö­hem­min tu­lee var­maan lii­kun­taa ja mu­siik­kia. Vä­li­tun­te­ja ei ole kuin lou­na­sai­kaan, ja se­kin on tosi ly­hyt. Kou­lu­ruo­ka on eri­lais­ta, esi­mer­kik­si joka tiis­tai on pit­saa. Kas­vik­sia ja he­del­miä on kyl­lä ai­na tar­jol­la. Voi myös vie­dä omat eväät kou­luun. Suo­mes­sa opis­kel­tiin myös kä­si­töi­tä ja ruot­sia. Tääl­lä opis­kel­laan es­pan­jaa yli­mää­räi­se­nä kie­le­nä, Ce­ci­lia va­lot­taa kou­lu­jen ero­ja.

Waa­ra­nie­mil­lä on noin puo­len tun­nin mat­ka seu­roi­hin, jon­ne he me­ne­vät sun­nun­tai­sin. Ce­ci­lia odot­taa myös pian al­ka­vaa py­hä­kou­lua:

– Olen saa­nut muu­ta­mia ka­ve­rei­ta jo. Olem­me käy­neet pal­jon ky­läs­sä us­ko­vai­sil­la. Koh­ta al­kaa py­hä­kou­lu, jota tääl­lä käy­dään sun­nun­tai­sin ihan rip­pi­kou­lui­kään as­ti. Siel­lä var­maan tu­lee li­sää ka­ve­rei­ta.

Ce­ci­lia poh­tii, on­ko hän suo­ma­lai­nen vai ame­rik­ka­lai­nen:

– Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä olen enem­män suo­ma­lai­nen, kos­ka olen asu­nut siel­lä lä­hes koko elä­män tä­hän as­ti, mut­ta heti kun tu­lim­me tän­ne, mi­nus­ta tun­tui, et­tä olen kuin ko­to­na. Olen ai­na ha­lun­nut asua Ame­ri­kas­sa.

Suo­mes­ta Ce­ci­lia ot­tai­si mu­kaan­sa ka­ve­rei­ta, joil­le näyt­tää mai­se­mia ja muu­ta, sekä hy­viä kark­ke­ja. Hän toi­voo­kin, et­tä mo­net ka­ve­rit tu­li­si­vat käy­mään.

– Ter­vei­siä Suo­meen ka­ve­reil­le, ser­kuil­le, kum­meil­le ja mum­mo­laan, Ce­ci­lia huik­kaa.

Ce­ci­li­an äi­ti Lea Waa­ra­nie­mi on vir­ka­va­paal­la Es­poon tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nan kant­to­rin vi­ras­ta.

– Tän­ne oli tur­val­lis­ta muut­taa, kun tun­nem­me en­nes­tään tääl­tä joi­ta­kin per­hei­tä ja tääl­lä on myös suo­ma­lais­taus­tai­sia mel­ko mon­ta. Sun­nun­tai­sin seu­rat tai kirk­ko, ku­ten tääl­lä sa­no­taan, on ke­sä­ai­kaan kel­lo 10 ja se­hän so­pii mi­nul­le, kun olen tot­tu­nut Suo­mes­sa­kin var­hai­siin kirk­ko­aa­mui­hin, Lea ker­too.

– Tääl­lä seu­rois­sa on ker­ran kuu­kau­des­sa eh­tool­li­nen. Suo­mes­sa eh­tool­lis­ta ei vie­te­tä rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä vaan kir­kois­sa. Kai­paan toki Suo­men kir­kon­me­nois­ta li­tur­gi­aa, joka on yk­si ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen tär­keä osa. En tie­dä, in­nos­tui­si­vat­ko tääl­lä ih­mi­set li­tur­gi­as­ta ol­len­kaan, jos jos­kus ko­kei­li­si.

Lean mu­kaan seu­rat ovat kyl­lä sa­man­lai­sia kuin Suo­mes­sa, sa­no­ma on tut­tu ja tur­val­li­nen.

– Seu­ro­jen jäl­keen on ai­na joku tul­lut pyy­tä­mään ky­lään ja muu­ten­kin jut­tu­seu­raa on riit­tä­nyt. Se tun­tuu mu­ka­val­ta.

Kak­si­kult­tuu­ri­nen per­he on Lean mie­les­tä rik­kaus, joka on an­ta­nut elä­mään pal­jon.

– Toi­saal­ta sen mii­nus­puo­li on se, et­tä ai­na on jol­la­kin ikä­vä omaa ko­ti­maa­ta tai su­kua. On­nek­si ny­ky­ään on pal­jon hel­pom­pi pi­tää yh­teyt­tä toi­sel­le puo­lel­le maa­pal­loa kuin en­nen, Lea iloit­see.

– Haa­vei­ta ja unel­mia kan­nat­taa ta­voi­tel­la. Pää­tök­set ovat jos­kus vai­kei­ta teh­dä, mut­ta luot­ta­vai­sel­la ru­kouk­sen mie­lel­lä on hyvä kat­soa tu­le­vai­suu­teen, Lea poh­tii.

– Tär­kein­tä on kui­ten­kin ol­la us­ko­mas­sa, asuim­me­pa mis­sä päin maa­il­maa ta­han­sa.

Teks­ti: Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Kuva: Sher­ri Waa­ra­nie­mi

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.9.2018

12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys