Päi­vä­mies

– Vas­tuu tuo mie­len­kiin­toa työ­hön, ajat­te­lee Kes­ki-Suo­men kes­kus­sai­raa­lan sy­dä­nyk­si­kös­sä työs­ken­te­le­vä San­na Ka­ta­ja­la.

Työ sy­dän­val­von­nas­sa vaa­tii vas­tuu­not­toa: hoi­ta­jan on huo­mat­ta­va poik­ke­a­vat ar­vot ja muu­tok­set po­ti­laan voin­nis­sa.

– Tyk­kään akuu­tis­ta työs­tä, kun pää­see omil­la va­lin­noil­la ja te­oil­la pa­ran­ta­maan po­ti­laan voin­tia ja tii­mi­työ­nä voi jopa saa­da sy­dä­men taas toi­mi­maan py­säh­dyk­sen jäl­keen.

Ka­ta­ja­la on työs­ken­nel­lyt sy­dä­no­sas­ton sai­raan­hoi­ta­ja­na nel­jä vuot­ta.

– Lu­ki­on lop­pu­puo­lel­la mi­nul­le al­koi sel­key­tyä kuva, et­tä ha­lu­an ter­vey­sa­lal­le. Ha­lu­sin ol­la ih­mis­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä, aut­taa sai­rai­ta ih­mi­siä ja teh­dä kä­sil­lä työ­tä. En­sin haa­vei­lin ter­vey­den­hoi­ta­jan ja kä­ti­lön uras­ta, jos­sa sai­sin las­ten kans­sa ol­la te­ke­mi­sis­sä, mut­ta opis­ke­lu­paik­ka avau­tui­kin sai­raan­hoi­ta­ja­puo­lel­le.

Ny­ky­ään työ on sy­dän­val­von­nan li­säk­si toi­men­pi­tei­den te­koa pää­o­sin iäk­käil­le hen­ki­löil­le – siis pal­lo­laa­jen­nuk­sia in­fark­ti­po­ti­lail­le ja sy­dä­men­tah­dis­ti­men asen­nuk­sia.

Toi­si­naan ras­kas työ ta­sa­pai­not­tuu po­si­tii­vi­sen pa­laut­teen ja hy­vien työ­ka­ve­rei­den an­si­os­ta.

– Se on pa­ras­ta, kun tii­mi­työ su­juu hy­vin ja saa­daan po­ti­las voi­maan pa­rem­min, Ka­ta­ja­la ker­too.

Su­rul­li­set po­ti­las­koh­ta­lot ja kuo­le­ma ovat osa työ­tä, ku­ten myös vä­häi­nen hen­ki­lös­tö­mää­rä, min­kä seu­rauk­se­na teh­tä­viä on pri­o­ri­soi­ta­va.

– Har­voin jään ko­vin pal­joa miet­ti­mään työ­a­si­oi­ta tai ah­dis­tun niis­tä. Ai­no­at, mit­kä on jää­nyt mie­ti­tyt­tä­mään, on, jos on teh­nyt it­se jon­kin vir­heen työs­sä. Työ­ka­ve­rei­den kans­sa kui­ten­kin ju­tel­laan tosi pal­jon ta­pah­tu­neis­ta, jo­ten va­paal­la asi­oi­ta ei tar­vit­se enää miet­tiä.

Nyt San­na Ka­ta­ja­lal­la on kol­me yö­vuo­roa pe­rä­jäl­keen. Yös­sä val­voo kak­si hoi­ta­jaa.

– Meil­lä on vii­si po­ti­las­ta, jot­ka vaa­tii jat­ku­vaa mo­ni­to­ri­seu­ran­taa. Yö­vuo­ron al­kuun il­ta­vuo­ro­lai­nen an­taa suul­li­sen ra­por­tin po­ti­lais­ta. Käyn ter­veh­ti­mäs­sä kak­si omaa po­ti­las­ta, an­nan il­ta­lääk­keet ja toi­vot­te­len hy­vät yöt, Ka­ta­ja­la lis­taa.

Yö­vuo­ro ra­ken­tuu tie­tyis­tä ru­tii­neis­ta: tu­lok­sien lu­ke­mi­ses­ta, mo­ni­to­rien seu­ran­nas­ta, lää­ke­hoi­dos­ta. Aa­mu­yös­tä vä­sy­mys al­kaa pai­naa hoi­ta­jaa, mut­ta kel­lon lä­hes­ty­es­sä kuut­ta on­kin jo aa­mu­toi­men­pi­tei­den ai­ka, joi­den jäl­keen vuo­ro päät­tyy.

– Tämä yö oli on­nek­si rau­hal­li­nen. Suu­rin haas­te oli py­syä he­reil­lä aa­muun saak­ka.